Atrahasis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuningas Atrahasîs on päähenkilönä 1700- ja 1600 lukujen välillä eaa. kirjoitetussa muinaisbabylonialaisessa myytissä, joka käsittelee ihmisen luomista. Teoksen ensimmäiset fragmentit ajoittuvat Babylonian kuningas Ammişaduqan (1646-1626 eaa.) aikakaudelle, mutta kertomus itsessään on luultavasti hieman näitä fragmentteja vanhempi. Kertomuksessa on teemana myös vedenpaisumus. Tämä vedenpaisumusmyytti on toiminut todennäköisesti esikuvana niin Gilgameš-eepoksen kuin myös Vanhan Testamentin tulvakertomukselle.[1]

Atrahasîs-eepoksen nuolenpäätaulu British Museumista

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos alkaa kuvailemalla tilannetta, jossa jumalat asuvat maan päällä. Teoksen ensimmäinen säe kuuluukin:

(akkadiksi) inuma ilū awīlum :Kun jumalat olivat niin kuin ihmiset.

He tekevät ruumiillista työtä ja ovat hyvin väsyneitä työskentelyyn. Jumalten yläluokka (Anunnakū) teettä raskaita töitä jumalten alaluokalle (Igigi). Igigit menevätkin lakkoon ja valittavat tilanteestaan jumalien kuninkaalle Enlilille. Enlilin on pakko löytää ratkaisu ongelmiin, joita raskaat työt nostavat pintaan. Ratkaisuna Enlil keksii luoda ihmisen, jonka tehtäväksi tulee tehdä työt, jotka ennen kuuluivat jumalille.[2]

Ihminen luodaan savesta. Jotta ihminen pystyisi tehokkaasti tekemään työtä jumalille, niin jumalat päättivät lisätä ihmiseen jumalan verta. Jumala nimeltä Wê, jota ei tunneta mistään muista lähteistä, uhrataan ja hänen verensä lisätään ihmisen rakennusaineeksi. Tämän johdosta ihmisille syntyy kuolematon henki (eţemmu). Ranskalainen assyriologi Jean Bottéro näkee Wê jumalan mukaan ottamisessa akkadinkielisen sanaleikin, jonka avulla selitetään ihmisen olemusta. jumala lisättynä akkadinkieliseen sanaan jumala ilu(m) aikaansaa yhdistelmän (a)wêlu(m) tai awīlum[3], mikä tarkoittaa ihmistä.[4]

Ihmisen luomisen jälkeen tarina jatkuu ja kaikki näyttää olevan jälleen hyvin maan päällä. Ihmiset kuitenkin lisääntyvät lujaa vauhtia ja elävät jopa tuhansia vuosia. Tämän vuoksi ihmisten lukumäärä kasvaa liian suureksi ja se alkaa häiritä Enliliä, joka ei ihmisten aiheuttaman melun vuoksi kykene nukkumaan. Enlil päättää pienentää ihmisten lukumäärää epidemioiden, nälänhädän ja kuivuuden avulla, mutta kaikki nämä yritykset valuvat hukkaan, kun viisaudenjumala Ea suojelee ihmisiä. Epäonnistuminen ihmisten määrän vähentämisessä ajaa Enlilin käyttämään julmaa asetta – tulvaa – joka tulee tuhoamaan kaiken elollisen maan päältä. Ea neuvoo Atrahasîsta rakentamaan suuren veneen, minkä avulla hän pystyisi pelastamaan perheensä. Atrahasîs lastaa veneeseensä myös eläimiä, jotta eläimet eivät tuhoutuisi tulvassa. Näin ihmiskunta ja eläimet selviävät ja jatkavat eloaan. Ettei tällainen tapahtuma sattuisi uudelleen, niin Ea aikaansai ihmisen iän vakiinnuttamisen nykyiseen, ja aiheutti osalle naisista steriiliyden ja loi myös lapsikuolleisuuden.[5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jean Bottéro: Religion in Ancient Mesopotamia, s. 98.
  2. Jean Bottéro: Religion in Ancient Mesopotamia, 98-103.
  3. Chicago Assyrian Dictionary A II, 48.
  4. Jean Bottéro: Religion in Ancient Mesopotamia, 98-103.
  5. Jean Bottéro: Religion in Ancient Mesopotamia, 98-103.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]