Akkadin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa Gilgameš-eepoksesta kirjoitettuna nuolenpääkirjoituksella

Akkadin kieli on kuollut itäseemiläinen kieli, jota puhuttiin noin kolmetuhatta vuotta sitten Assyrian ja Babylonian alueilla mutta joka levisi jopa Persiaan ja Egyptiin asti. Ensimmäiset kirjoitetut kokonaan akkadinkieliset tekstit sijoittuvat vuodelle 2 500 eaa. Se oli tärkeä kaupan, politiikan, lain, uskonnon ja kirjallisuuden kieli muinaisessa Lähi-idässä. Akkadin kieltä kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella, joka otettiin käyttöön sumerin kielestä. Sumerin kieli vaikutti näin myös akkadin kielen sanastoon, ja muun muassa peri sanajärjestyksen sumerin kielestä. Akkadin kielen syrjäytti toinen seemiläinen kieli aramea puhekielenä noin kaksituhatta vuotta sitten.

Muinainen Mesopotamia
EufratTigris
Assyriologia
Kaupungit / Imperiumit
Sumer: UrukUrEriduKišLagašNippur
Akkadin imperiumi: AkkadBabylonIsinSusa
Assyria: AssurNiniveDur-ŠarrukinNimrud
BabyloniaKaldea
ElamAmorilaiset
HurrilaisetMitanni
KassiititUrartu
Kronologia
Sumerilainen kuningasluettelo
Assyrian kuninkaat
Babylonian kuninkaat
Kieli
Nuolenpääkirjoitus
SumeriAkkadi
ElamiittiHurrilaiset
Mytologia
Enūma Eliš
GilgamešMarduk
Sumerien uskonto
Babylonian uskonto
Kulttuuri
TaideKirjallisuusMusiikki
Babylonialaiset numerot
Hammurabin laki

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akkadin kielen poikkeuksellisen pitkän elinajan kuluessa siitä oli monta eri murretta, jotka karkeasti ovat jakaantuneet kahteen osaan, assyrialaisiin murteisiin ja babylonialaisiin murteisiin.

Päämurteet
Vanha akkadi 2500–1950 eaa.
Vanha babylonia 1950–1530 eaa. Vanha assyria 1950–1750 eaa.
Keskibabylonia 1530–1000 eaa. Keskiassyria 1500–1000 eaa.
Uusbabylonia 1000–600 eaa. Uusassyria 1000–600 eaa.
Myöhäisbabylonia 600 eaa. – 100 jaa.

Fonetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akkadin kielestä puuttuvat osalle seemiläisistä kielistä tutut laryngaaliset ja faryngaaliset konsonantit, kuten [ʔ],[h],[ʕ],[ħ] (arabian ح,ع,ه,ء). Ne ovat muodostaneet kieleen uuden vokaalin e, jota seemiläisessä kantakielessä ei ollut. Akkadin kielessä kuitenkin säilyivät faryngalisoituineista konsonanteista ṭ ja ṣ.

konsonantit soinnilliset soinnittomat faryngalisoituneet nasaalit lateraalit, tremulantit
ja puolivokaalit
labiaalit b [b] p [p] m [m] w [v]
dentaalit d [d] t [t] [tˁ] n [n] r [r], l [l]
alveolaarit z [z] s [s] [sˁ]
postalveolaarit š [ʃ]
palataalit y [j]
velaarit g [g] k [k] q [kˁ]
uvulaarit [χ]

Vokaaleja ovat a, e, i ja u jotka kaikki voivat esiintyä pitkinä vokaaleina ā, ē, ī ja ū. Muita vokaaleja ei ilmene kirjoituksessa, mutta on esitetty epäilyksiä, että puhekielessä olisi voinut esiintyä vokaaleja o ja y.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Substantiivit ja adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akkadin kielen substantiivit ja adjektiivit jakaantuvat kahteen sukuun, maskuliiniin ja feminiiniin. Substantiiveilla on kolme sijamuotoa ja kolme lukua. Adjektiiveilla on myös kolme sijamuotoa mutta vain kaksi lukua duaalin puuttuessa.

Substantiivien taivutus
maskuliini feminiini
yks. nom. šarrum šarratum
yks. akk. šarram šarratam
yks. gen. šarrim šarratim
du. nom. *šarrān *šarratān
du. obl. *šarrīn *šarratīn
mon. nom. šarrū šarrātum
mon. obl. šarrī šarrātim

Lyhenteet: yks. = yksikkö, du. = duaali, mon. = monikko, nom. = nominatiivi, akk. = akkusatiivi, gen. = genetiivi, obl. = obliikvi

Obliikvi on akkusatiivin ja genetiivin muodostama hybridisija.

Substantiivi šarrum on "kuningasta" merkitsevä maskuliinisubstantiivi ja šarratum on feminiini merkitykseltään "kuningatar". Feminiinisanan johtimena on yleensä 't' tai 'at', mutta sana voi olla luonnostaan jo feminiininen, kuten äiti 'ummum'. Duaalimuoto sanasta šarrum on kieliopillisesti jokseenkin väärin, koska duaalia yleensä käytetään asioista, jotka esiintyvät pareina ihmisruumiissa kuten käsi 'qātum' ja silmä 'īnum'

Adjektiivit noudattavat suurin piirtein samaa substantiivien taivutuskaavaa, mutta nominatiivin monikossa saavat päätteen -ūtum ja monikon obliikvissa -ūtim. Adjektiiveista ei myöskään ole duaalimuotoa, vaan sen sijasta käytetään monikkoa. Adjektiivit tulevat yleensä pääsanan jälkeen ja kongruoivat pääsanansa kanssa suvussa, luvussa ja sijassa. Esimerkiksi 'vahvojen kuninkaitten' šarrī dannūtim sana dannum 'vahva' on samassa muodossa kuin pääsana.

Vanhan babylonian murteen jälkeen substantiivien taivutus yksinkertaistui ja sanaloppuinen m (mimaatio) ja n (nunaatio) katosi, joten esimerkiksi sanoista šarrum, šarratum ja qātān tuli šarru, šarratu ja qātā.

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verbijärjestelmä on monimutkainen ja seemiläisten kielten tavoin perustuu radikaalijärjestelmään, jossa eri verbimuotoja muodostetaan yleensä kolmen juurikonsonantin eli radikaalin avulla. Akkadin kielen verbit jakaantuvat neljään konjugaatioon ja kolmeen aikamuotoon: preteritiin, preesensiin ja statiiviin. Myös imperatiivi-, partisiipi- ja verbaaliadjektiivimuotoja on mahdollista tehdä verbeistä. Akkadi on SOV-kieli, eli verbi tulee lauseen loppuun.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]