Elam

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elamin kartta. Elamin valtio punaisella.

Elam (Susiana) on Raamatustakin tunnettu muinaisiranilainen valtio nykyisessä Iranin Khuzestanissa, Etelä-Mesopotamiasta hieman itään. Elam vaikutti Mesopotamian historiaan noin 3200 eaa. – 645 eaa., monesti valloittamalla Sumerin tai Babylonian, ja oli myös näiden maiden pahin vihollinen. Elamin alue jakautui pääkaupungin Susan ympärillä olevaan Susianan alavaan tasankoon, ja Anšanin vuorimaahan Susasta kaakkoon.

Elamista yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinainen Mesopotamia
EufratTigris
Assyriologia
Kaupungit / Imperiumit
Sumer: UrukUrEriduKišLagašNippur
Akkadin imperiumi: AkkadBabylonIsinSusa
Assyria: AssurNiniveDur-ŠarrukinNimrud
BabyloniaKaldea
ElamAmorilaiset
HurrilaisetMitanni
KassiititUrartu
Kronologia
Sumerilainen kuningasluettelo
Assyrian kuninkaat
Babylonian kuninkaat
Kieli
Nuolenpääkirjoitus
SumeriAkkadi
ElamiittiHurrilaiset
Mytologia
Enūma Eliš
GilgamešMarduk
Sumerien uskonto
Babylonian uskonto
Kulttuuri
TaideKirjallisuusMusiikki
Babylonialaiset numerot
Hammurabin laki

Elamilaiset käyttivät itse maastaan nimeä Haltamti tai myöhemmin Atamti. Yleensä käytetty nimi Elam on akkadiksi vuorimaa. Elam jakautui kahteen osaan, läntisellä tasangolla olevaan Susianaan ja idässä tai kaakossa olevaan vuoristoiseen Anšaniin eli Anzaniin. Susianassa viljeltiin maata, sen halki virasi jokia ja sinne kaivettiin kanavia. Tasangolla oli monia kaupunkeja, muun muassa Susa, ja joista mainittakiin Karkheh. Susianan tasanko on hirvittävän kuuma kesällä, alueen nykyiset asukkaat oleskelevat siellä päivisin kellareissa, ja kadulla viihtyvät vain sisiliskot ja käärmeet. Lämpötila voi päivällä auringossa olla 50 astetta, ja kadun pinnassa tai autossa 70 astetta. Anzanin vuoristo oli Persianlahdesta pohjoiseen. Se oli tärkeä kiven, metallien ja puutavaran lähde. Anshanin asukkaat olivat voimakkaita ja ruskeaihoisia, Susianan asukkaat pienikokoisia. Monet Elamin kuninkaat tulivat vuoristoisesta Anshanista. Susianasta pohjoiseen olevassa vuoristossa oli Shimash.

Elam tuli varhain korkeakulttuurin piiriin. Elam tuotti puuta, lapis lazuli -nimistä sinistä korukiveä, rakennuskiviä, malmeja. Susan kautta meni kauppareitti Sistaniin, Belutshistaniin, Afganistaniin ja Iraniin.

Nykyarkeologia ei ole pystynyt paikantamaan kaikkia tärkeitä elamilaisia kaupunkeja. Muinaisista kaupungeista muun muassa Awan ja Shimash ovat paikantamatta. Zhonga Zhambil, Haft Tepe ja Anshan-nimisiä paikkoja on tutkittu kaivamalla. Anshan eli Anšan on luultavimmin Tepe Malyan, Tal-e Malyan 29.9°N, 52.4°E) 36 km luoteeseen nykyisestä Shirazin kaupungista.

Elamilaiset kehittivät oman kirjoituksensa, niin sanotun protoelamilaisen viivakirjoituksen, ennen kuin omaksuivat nuolenpääkirjoituksen. Elamin kieli ei liity mihinkään tunnettuun kieliperheeseen, ei edes sumeriin, joka sekin on omaleimainen kieli. Jotkut uskovat elamin kielen olevan sukua Intian alueen dravidakielille.[1]

Iranin kivikauden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin historia alkaa paleoliittisella metsästyskulttuurilla, ajanjaksolla, joka tunnetaan täällä huonosti. Iranista on löydetty noin 800 000 vuotta vanhoja alkuihmisen jäänteitä, ja jääkauden ajoilta merkkejä Neandertalin ihmisestä 85 000 - 40 000 vuotta sitten.lähde? Noin 100 000 vuotta sitten nykyihminen saapui Iraniin tuoden myöhäispaleoliittisen kulttuurin, joka jatkui jääkauden lopuilla epipaleoliittisena kulttuurina. Varhaisin ehkä epipaleoliittinen kulttuuri oli Zarzian kulttuuri.[2] Iraniin luultavasti levisi lännestä Levantista ja Syyriasta neoliittinen maanviljely. Varhaisneoliittisella ajalla noin 8700-7500 eaa. ilmestyi neliömäisiä taloja ja viljelyä Ali Koshiin Iraniin. Polttamattomasta savesta tehtiin karkeita eläinten ja ihmisten pienoiskuvia. Ihmisillä oli koruja, kalloja oli harkitusti muokattu. Hautaukset tehtiin talojen tai kylässä olevan asumattoman kohdan alle. Kalkkikivestä tehtiin muun muassa huhmarta, piikivestä terätyökaluja.

Seuraavassa vaiheessa saviastiat saapuivat alueelle. Iraniin syntyi oma kulttuuri Zagrosvuorten itäpuolelle Karkheh-joen latvojen pohjoispuolelle 7500-5600 radiohiilivuotta eaa., jota joskus sanotaan Kermanshahin kulttuuriksi tai itäiseksi M´lefaatin kulttuuriksi 9200 kelenterivuotta sitten.[2] Siihen liittyvät Länsi-Iranin Sarab, Asiab, Ganj-e Dareh/Genj-Dareh ja Abdul Hosein. Guranin keramiikka on ajalta 7500-6900 kalenterivuotta eaa. [3] Joidenkin mielestä Induksen kulttuurin luojat "mlecchat" levittäytyivät neoliittisella kaudella Iranin yli itään joskus 7000-5000 eaa.[2] Noin 6000 eaa. maatalouskylät olivat laajalle levinneitä Iranin seuduilla: Tepe Sabz Khuzestanissa, Hajji Firuz Azerbaizhanissa, Godin Tepe VII luoteisessa Luristanissa, Tepe Sialk I suuren suola-aavikon reunalla, ja Tepe Yahya VI C-E. lounaassa. Pohjaltaan yhtenäinen, toki alueittaisin muunnelmin joiltain osin hajanainen kulttuurialue vallitsi laajalla alueella Iranissa, Afganistanissa, Belutshistanissa, Turkmenistanin ja Uzbekistanin seuduilla sekä Mesopotamiassa. Kivi-kuparikausi vallitsi 5500-3500 eaa.

Elamin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esi-Elam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tepe Sialk edustaa vanhinta Elamin alueen kulttuuria noin vuodelta 5000 ennen ajanlaskun alkua. Susa I -keramiikkaa esiintyi noin 4000-3500. Se on Ubaid-kauden ja varhaisten Uruk-vaikutteiden aikaista. Susa II -keramiikan kaudessa näkyy myöhäisten Uruk-vaikutteiden (3500-3100) vaikutus: kaupungistuminen ja kirjoitus sekä savipalloissa että tauluissa.

Kolmas vuosituhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Susa III-kaudella (3100–2900) syntyi varhainen Elamin valtio. Elam mainitaan sumerilaisissa kirjoituksissa ensi kerran noin vuonna 2700 ennen ajanlaskun alkua nimellä NIM, vuorimaa. Awanin dynastia vaikutti 2500–2240, jolloin hallitsi Kutik-Inshushinnak. Seuraava Shimashin dynastia nousi noin 2030. Urin kolmannen dynastian Shulgi valloitti Elamin hetkeksi, mutta sitten Elam olikin mukana amorilaisten kanssa kukistamassa Sumeria. Sumerin viimeinen kuningas Ibbi-sin vietiin vankina Elamiin.

Vanhan Babylonian aikoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 1900–1770 pääsi Elamissa valtaan voimakas Epartin dynastia.

Raamatussa mainitaan Aabrahamin aikoihin joskus noin 1800 eaa. Elamissa vallineen Kedorlaomer-nimisen kuninkaan, joka saattais vastata Kudur Lagamar -nimimuotoa, joka tarkoittaa "Lagamarin palvelija". Tämän nimistä kuningasta ei tunneta. Vanhan Babylonian suurvallan rakentaja ja lainsäätäjä Hammurabi hyökkäsi Elamiin valloittean maan. Hammurabin pojan Samsu-Ilunan, aikana Elam vapautui, ja seuraavan babylonian hallitsijan aikana Elamin kuningas Kutir-Nahhunte I hyökkäsi takaisin hävittäen Babylonin pahoin. Vuoristosta tulleet kassiitit lienevät hyökänneet Elamiin, koska kirjoitetut lähteet katkeavat sekä Babyloniassa että Elamissa joksikin aikaa.

Keski-Elamin igehalkidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elamiin perustettiin noin 1500 eaa. kidinuidien dynastia, joka kesti vuoteen 1400 eaa. Noin 1400 eaa. nousi igehalkidien dynastia. Sen ensimmäinen kuningas oli Ige-halki. Tällä kaudella vahva kuningas Untash Napirisha rakennutti Dur Untashin eli Tchogha Zanbil kaupungin, jonne rakennutti suuren temppelin ja sen keskelle porraspyramidin, zikkuratin. Zikkurat, temppeli ja koko kaupunki ympäröitiin kukin vahvalla muurilla. Kuninkaan palatsi oli temppelin ulkopuolella kaupungin sisällä. Pienempiä temppeleitä oli temppelin muurin ja palatsin muurin välillä. Hautoja oli maanalaisissa kammioissa. Untash Napirishan jälkeiset kuninkaat eivät jatkaneet näitä suuritöisiä rakennustöitä. 1270 eaa. Elam ulottui kuningas Hupannumenan johdolla Persian lahdelle.

1210–1100 vallitsivat shutrukidit, jotka tekivät Elamista mahtavan. Noin 1160 Elamin Shutruk Nahhunte I perusti suurvallan. Hän hyökkäsi babyloniaan, ja kaatoi maan viimeisen kuninkaan Zababashumidinnan. Babyloniasta varastettiin muun muassa Hammurabin laki, Naramsinin voitonkivi, ja Hammurabin päätä esittävä kuva, koska Shutruk-Nahhuntella oli tapana keräillä vihollismaista ja omasta maastakin patsaita palatsiin.[4]. Babylonian valtaistuimelle nousi Shutruk Nahhunten poika Kutir Nahhunte vain kolmeksi vuodeksi. Kutir Nahhunte ehti olla jonkin aikaa myös koko Elamin kuninkaana. Suurvaltaa laajensi edelleen Shilhak Inshushinak joka hallitsi 1155-1135. Hän väitti ryöstäneensä 31 kaupunkia ja tunkeutui pohjoiseen Assyriaan Kirkukiin asti.[5]

Elamista tehtiin monia sotaretkiä Babyloniaan. Isinin kaupungista tuli Babylonian vastarintapesäke. Siellä nousi Ninurtanadinshum, joka hyökkäsi Assyriaan. Babylonian oma kuningas Nebukadnessar I voitti Elamin 1120. Elamin Namar liitettiin Babyloniaan. Elam uhkasi tämänkin jälkeen Babyloniaa.

Uus-Elam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 743–645 Elam oli niin sanottu Uus-Elam, jonka Assyria lopulta valloitti. Tämän jälkeen aluetta hallitsivat meedialaiset ja persialaiset.

Elamin historian kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Susiana a-Susiana d-kausi 6000-4000 eaa.
  • Susa-kausi n. 4000-3200 eaa.
    • Susa I 4000-3700/3500 eaa. omatyylisensä ce, kerrostumat 22-17 , Susa A, B tasanne ja rakennelmia
      • Susa A Ubaid 4, Pohjois-Mesopotamian varhainen Gawra
      • Susa B Ubaid 4 - Uruk
    • Susa II 3700/3500-3200 eaa. (Urukin vaikutus), Susa C?
      • Susa C Uruk-Jamdat Nasr kausien välissä
  • Protoelamilainen: n. 3200–2700 eaa.
  • Vanha Elam n. 2700–1600 eaa. (Epartin dynastiaan asti)
    • Susa D vastaa Sumerin varhaisdynastista
    • Awanin kuninkaat
    • Shimashkin kuninkaat
  • Keski-Elam n. 1500–1100 eaa. Anzaniittien dynastia babylonialaisten Susan retkeen asti
  • Uus-Elam n. 1100-539 eaa. persialaisvalloitukseen asti
    • Uus-Elam I 1100-770 niukasti tietoja, Elamin ja Babylonian liitto?
    • Uus-Elam II 770­-646 eaa.
    • Uus-Elam III 646-­539 eaa.


Iranin alueen muinaisia löytöpaikkoja ja sivilisaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin laajalla alueella (ja Iranin lähialueilla) oli Elemin lisäksi monia muita alueita ja kulttuureja.

Länsi-Iranissa

Pohjois-Iranissa:

Keski- ja Etelä-Iranissa:

  • Shahdad
  • Tall-e Bakun
  • Tepe Yahya
  • Kunar Sandal

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.kavehfarrokh.com/wp-content/uploads/2009/07/elamitedravidian.pdf
  2. a b c Les Mlecchas (ranskaksi)
  3. http://www.comp-archaeology.org/NearEastChronologyTableCAWEB.jpg
  4. Armas Salonen: Persian muinaisuus ja kulttuuri. Otava 1967.lähde tarkemmin?
  5. Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971, sivu 414.
  6. http://www.anaviangallery.com/timeline1.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armas Salonen: Persian muinaisuus ja kulttuuri.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elam.