Kuollut kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuollut kieli tai sammunut kieli on kieli, jota kukaan ei enää puhu äidinkielenään.[1]

Kuolemisen tahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmassa on kymmeniä kieliä, joita puhuu äidinkielenään enää yksi ihminen.[1] On arvioitu, että noin kahden viikon välein kuolee yksi kieli. Tällä tahdilla maailman arviolta 6 000 tunnetusta kielestä kuolisi kuluvan vuosisadan aikana jopa 90 prosenttia.[2][3]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielikuolemien yleisin syy on se, että pieni kieliyhteisö sulautuu suurempaan ja vahvempaan kieliyhteisöön. Joskus kielen puhujat opettelevat toisen kielen oman äidinkielensä rinnalle, mutta usein yhteisön kokema paine sulautua johtaa omasta kielestä kokonaan luopumiseen. Joskus kielen kuolemaa nopeuttaa se, että nuoria kielenpuhujia kielletään rangaistuksen uhalla puhumasta äidinkieltään koulussa. Jotkin kielet ovat kuolleet kansanmurhan seurauksena.[1]

Kielen kuolemalla voidaan tarkoittaa myös sitä, että kieli on kehittynyt niin, että se on muuttunut eri kieleksi. Esimerkiksi muinaiskreikka kehittyi nykykreikaksi, ja latina kehittyi romaanisiksi kieliksi kuten italiaksi, espanjaksi, ranskaksi ja romaniaksi.[1]

Kielikuoleman nopeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieli voi alkaa kuolla yhdessäkin sukupolvessa, jos lapset eivät enää opi sitä. Toiset kielet taantuvat hitaasti vuosisatojen kuluessa kohti kuolemaansa.[1]

Kielen kuolemaa edeltää kielen muuttuminen uhanalaiseksi. Termillä tarkoitetaan sitä, että kieli on vaarassa kuolla jo lähitulevaisuudessa, ja se katoaa sadan vuoden kuluessa, ellei sitä elvytetä. Kieli muuttuu uhanalaiseksi silloin, kun nuoret lakkaavat puhumasta sitä, ja jäljelle jäävät puhujat vanhenevat.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet tutkimusalat pitävät kielen kuolemaa suurena menetyksenä maailman kulttuuriperinnölle, koska jokainen kieli heijastaa ainutlaatuisella tavallaan puhujiensa ajattelumaailmaa. Kielten sammuessa ihmiskielen ja -ajattelun tutkimusaineisto vähenee ja yksipuolistuu.

Monet kielet kuolevat ennen kuin niitä on tutkittu edes perustasolla, esimerkiksi määritelty, mihin kielikuntaan ne kuuluvat. Varsinkin Amazonin ja Papua-Uuden-Guinean alueella on yhä lukuisia lähes tuntemattomia kieliä.

Joskus uhanalaisen kielen häviämisen myötä häviää perinteinen tieto lääkekasveista ja luonnon käyttäytymisestä.

Kielen kuollessa menetetään joskus tietoa yhteisön varhaisesta historiasta. Kielten väheneminen rajoittaa lisäksi tutkijoiden mahdollisuuksia tutkia ihmisen ajattelua ja lasten kielenoppimista, sekä sitä, millaisia piirteitä kielissä ylipäätään on mahdollista olla.[1]

Kun yhteisö menettää kielensä, siltä katoaa usein samalla paljon omaa kulttuurista identiteettiä. Oman kielensä kautta yhteisö on kokenut suuren osan omasta kulttuurisesta, hengellisestä ja älyllisestä elämästään, ja kun kieli vaihtuu, kaikki kielellinen sisältö täytyy siirtää uuteen kieleen. Monesti osa perinteistä katoaakin kielen kuollessa, ja yhteisö omaksuu vahvemman yhteisön kulttuurisia tapoja omiensa tilalle. Jotkin yhteisöt saattavat kuitenkin onnistua säilyttämään identiteettinsä vahvana kielenvaihdonkin jälkeen.[1]

Elvytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitain kuolleita kieliä on palautettu henkiin. Tästä tunnetuimpia esimerkkejä on nykyheprea, joka palautettiin eläväksi kieleksi sen jälkeen, kun se oli vuosisatojen ajan ollut ainoastaan kirjoitettuna kielenä muinaisessa muodossaan. Vaarantuneita kieliä elvytetään esimerkiksi kielipesillä, joissa pienet lapset oppivat esi-isiensä kieltä.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Anthony C. Woodbury: What Is an Endangered Language? Linguistic Society of America. Viitattu 26.3.2022.
  2. Kun kieli katoaa Tiede. 15.3.2005.
  3. Jäppinen, Sanna: Kielten kohtalo Maailman Kuvalehti. 2003. Arkistoitu 11.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]