Kreikan kieli

Wikipedia
Ohjattu sivulta Nykykreikka
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreikka
Oma nimi ελληνικά (elliniká)
Tiedot
Alue Kreikka
Kypros
Virallisena vähemmistökielenä
Italia
Romanian lippu Romania
Albanian lippu Albania
Armenian lippu Armenia
Ukrainan lippu Ukraina
+ siirtolaisia monissa maissa
Virallinen kieli Kreikka, Kypros, Euroopan unioni
Puhujia 15 miljoonaa
Sija 74.
Kirjaimisto kreikkalainen
Kielenhuolto -
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä kreikka
Kielikoodit
ISO 639-1 el
ISO 639-2 gre / ell
ISO 639-3 ell

Kreikan kieli (Ελληνικά) on indoeurooppalainen kieli, jonka dokumentoitu historia alkaa Kreikassa vuoden 1400 eaa. paikkeilla. Kreikan kieli voidaan karkeasti jakaa nykykreikkaan ja muinaiskreikkaan.

Suuri määrä kreikan sanoja ja ilmaisuja ovat selvinneet muuttumattomana läpi vuosisatojen ja ne ovat päätyneet muihin kieliin, kuten latinaan sekä saksan, ranskan ja englannin kieliin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaiskreikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: muinaiskreikka

Muinaiskreikan eli antiikin kreikan dokumentoitu historia alkaa vuoden 1400 eaa. paikkeilla. Kreikan kielen kirjoitettu historia ulottuukin kauemmaksi kuin minkään muun nykyisin puhutun kielen, lukuun ottamatta mahdollisesti kiinaa, jonka tuonaikaista ääntämystä ei kuitenkaan tunneta.[1] Vanhimpia tunnettuja kreikankielisiä dokumentteja ovat Kreetalta löydetyt lineaari B-tavukirjoitustekstit, joissa käytetyn kirjoitus­järjestelmän Michael Ventris onnistui selvittämään 1950-luvulla. Lineaari-B:tä käytettiin myös Mykenessä, mutta mykeneläisen kulttuurin tuhouduttua alkoivat Kreikan pimeät vuosisadat, jolloin kreikkaa ei tiettävästi kirjoitettu.[2]

Muinaiskreikassa oli monia murteita, jotka kuitenkin olivat keskenään ymmärrettäviä.[1]. Murrealueet vakiintuivat 800–700-luvuilla eaa. Samoihin aikoihin kreikkaa alettiin jälleen kirjoittaa, nyt foinikialaisten aakkosten pohjalta kehitetyillä kreikkalaisilla aakkosilla.[2] Yhtenäistä kirjakieltä ei kuitenkaan ollut, vaan monet murteet olivat kirjallisessakin käytössä.[1].

Hellenistisellä ajalla kehittyi attikalaisvoittoinen yleiskieli, koinee. Kreikan kieli levisi laajalti käyttöön myös Lähi-idässä, ja Uusi testamenttikin kirjoitettiin alkujaan kreikaksi. Koinee oli myöhemmin käytössä myös Bysantin kirjakielenä,[1] mutta vuosisatojen kuluessa kansanomainen puhekieli erkani siitä yhä enemmän.

Nykykreikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan kielen
historia

(katso myös: Kreikkalainen kirjaimisto)
Alkukreikka
(n. 2000 eaa.)
Mykenen kreikka
(n. 1600–1100 eaa.)
Muinaiskreikka
Homeerinen kreikka
Klassinen kreikka (n. 800–300 eaa.)
Koinee-kreikka (n. 300 eaa. - 330)
Bysantin kreikka
(n. 330–1453)
Nykykreikka
(1453-)

Kun Osmanien valtakunta keskiajan lopulla valloitti Kreikan, kreikan kielen käyttö kirja­kielenä taantui useiden vuosisatojen ajaksi. Kreikan ortodoksinen kirkko käytti yhä Uuden testamentin kreikkaa, ja Länsi-Euroopassa antiikin aikaista kreikkaa opetettiin yleisesti yliopistoissa, mutta aika­kauden kansan­omaista kreikkaa ei kirjoitettu missään.[1] Nyky­kreikka tuli kirjalliseen käyttöön vasta 1700-luvun lopulla, Kreikan kansallisen heräämisen aikana.

Nykykreikka on rikas kieli, jossa on yli 600 000 sanaa. Kaikki muinaiskreikan eri muodot eivät ole helposti nykykreikan osaajan ymmärrettävissä. Nykykreikkaa puhutaan Kreikan lisäksi lähinnä Kyproksella, jossa puhuttava kreikan kieli eroaa jonkin verran Kreikan kreikasta.

Nykykreikasta on olemassa kaksi eri kirjakieltä. Ennen vuonna 1834 tapahtunutta Kreikan itsenäistymistä oli kehitetty kirjakieli katharevousa, joka yritti palauttaa kielen vuosisatojen takaiseen asuunsa. Katharevousan ideoijana pidetään vuonna 1833 kuollutta kreikkalaista nationalistijohtajaa Adamantios Koraisia. Myöhemmin sen rinnalle kehitettiin kuitenkin enemmän nykyistä puhekieltä muistuttava dimotiki-kirjakieli. Ensimmäisen vakavamieliseksi tarkoitetun kirjan dimotiki-kreikaksi kirjoitti Jannis Psiharis vuonna 1888.

Kreikassa on katharevuosan ja dimotikin kannattajien välillä 1800-luvulta nyky­aikaan saakka käyty ankariakin kiistoja. Kirjakielen valinta on vahvasti poliittisesti värittynyt kysymys, ja yleensä oikeisto on kannattanut katharevousaa, vasemmisto dimotikia.[1] Eri aikoina on kumpikin vuorollaan useita kertoja vahvistettu viralliseksi normiksi. Katharevousa oli Kreikan virallisena kielenä viimeksi sotilasjuntan hallitessa vuosina 1967-1974. Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen dimotiki on ollut hallitseva kirjakieli ja myös median ja koulujen kieli, mutta monet konservatiivit kannattavat yhä katharevousa-kirjakieltä. Jotkut nykyiset kirjailijatkin käyttävät yhä katharevousaa, jota edelleen käytetään myös joissakin hallinnollisissa ja juhlallisissa yhteyksissä, mutta enimmäkseen kauno­kirjallisuuden kielenäkin on jo kauan käytetty dimotikia.­

Suurin osa nykykreikan murteista on kehittynyt koinee-kreikasta. Dimotiki-kirjakieli perustuu koinee-pohjaisiin kansanmurteisiin. Poikkeuksia ovat pontoksenkreikka, jota puhuvat mm. Krimin niemimaalta entisestä Neuvostoliitosta Kreikkaan kotiutetut paluumuuttajat, sekä tsakonia, jota puhuu vielä tuhatkunta ihmistä Peloponnesoksen niemimaan syrjäisillä vuoristoseuduilla. Pontoksenkreikka ja tsakonia palautuvat koineeta edeltäviin antiikin ajan murteisiin ja ovat muille kreikan puhujille käsittämättömiä.

Myös koinee-pohjaiset kreikan murteet eroavat toisistaan paljon. Esimerkiksi Hioksella, Rodoksella, Kreetalla ja Kyproksella puhutaan hyvin tunnistettavia murteita. Dimotiki-standardikieli on lähinnä Peloponnesoksen kansankieltä. Ateenan katukieli on nykyään murresekoitus, mutta aikaisemmin Ateenassa puhuttiin ns. vanhaa ateenan murretta, joka elää yhä mm. Euboian saarella ja Attikan maaseudulla. Myös pohjoiset murteet muodostavat oman erityisen murreryhmänsä. Egeanmeren saarilla murteiden kirjavuus on suurinta, onhan kyse saarista.

Kirjaimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisperäisiä lainasanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samoin kuin latinasta, on myös klassisesta kreikan kielestä saatu suuri joukko nykyisin lähes yleismaailmallisessa käytössä olevia lainasanoja. Varsinkin tieteellisinä ja teknisinä termeinä niitä käytetään runsaasti, mutta niitä ovat myös monet politiikkaan ja yhteiskuntaelämään sekä uskontoon liittyvät sanat.

Monet kansainväliset tieteelliset ja tekniset termit ovat yhdyssanoja, jotka on muodostettu kreikkalais- tai latinalaisperäisistä sanoista. Monien termien osina esiintyviä kreikkalaisperäisiä sanoja tai sanarunkoja ovat esimerkiksi:

  • bio-, bios (βίος), elämä
  • fon- (φων-), ääni
  • fysis (φύσις), luonto (johdannaisia esimerkiksi fysiikka ja fyysinen)
  • graf- (γραφ-), kirjoittaa, piirtää
  • logia (λογία), puhe, oppi (monien tieteenhaarojen nimissä)
  • mega (μέγα), suuri
  • mikro- (μικρο-), pieni
  • tele- (τηλε-), kauas

Toisinaan on samassakin termissä yhdistetty kreikkalainen ja latinalainen sana, esimerkiksi televisio-sanan alkuosa on kreikkaa (kauas) ja loppuosa latinaa (näkymä).

Myös kreikkalaiset lukusanat esiintyvät esimerkiksi monien kemiallisten yhdisteiden nimissä (mono, di, tri, tetra, penta, heksa jne) sekä SI-järjestelmän etuliitteissä (deka, hehto, kilo).

Politiikkaan ja yhteiskuntaelämään liittyviä kreikkalaisperäisiä sanoja ovat esimerkiksi politiikka, demokratia, monarkia ja tyranni.

Koska Uusi testamentti kirjoitettiin alkujaan kreikaksi, ovat monet myös monet kristinuskoon liittyvät termit kreikkalaista alkuperää. Jo Kristus-nimi, josta kristinusko-sanakin on johdettu, on kreikkalainen sana, alkujaan itse asiassa käännös heprean sanasta Messias (voideltu). Muista kreikkalaisperäisistä sanoista muutamat kuten kirkko (kreik. κυριακή, kyriake) ja Raamattu (kreik. γράμματα, grammata) ovat tosin suomessa melkoisesti muuttuneet alkuperäisistään, mutta lähempänä alkumuotoa ovat sen sijaan suomessakin esimerkiksi sanat apostoli, enkeli ja evankeliumi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 85-87, Gaudeamus 2005, ISBN 951-662-734-X
  2. a b Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs, s. 254, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2003, ISBN 952-5202-56-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Kreikankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Sanakirjoja nykykreikan ja muiden kielten välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]