Tämä on lupaava artikkeli.

Nísyros

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nísyros
Νίσυρος
Nisyros.jpg

Nísyros (suurin saari oikeassa alakulmassa) satelliittikuvassa.

Sijainti
Saariryhmä
Vesialue
Merialue
Korkein kohta
Profítis Ilías, 698 m[1][2]
Pinta-ala
41,263 km²
Väestö
Asukasluku
1 008
Kieli

Nísyros (kreik. Νίσυρος; myös Nísiros) on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on 41,263 neliökilometriä ja asukasluku 1 008 (vuonna 2011). Hallinnollisesti Nísyros kuuluu Nísyroksen kuntaan, Kosin alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkylä on Mandráki, jossa asuu suurin osa väestöstä.[3]

Nísyros on yhä aktiivinen tulivuori.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nísyroksen suurin kraatteri.

Nísyros sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren kaakkoisosassa ja kuuluu Dodekanesian saaristoon. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Gyalí ja Kos pohjoispuolella ja Tílos kaakkoispuolella. Kosin saari sijaitsee 15 kilometriä Nísyrokselta pohjoiseen[1] ja pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireukseen matkaa kertyy 200 meripeninkulmaa eli noin 370 kilometriä.[4]

Saaren korkein kohta on Profítis Ilías (698 metriä). Saaren keskiosaa hallitsee tulivuoren kaldera.[1] Nísyroksen tulivuori on aktiivinen, mutta nukkuva.[1] Tulivuori ei ole toisen lähteen mukaan purkautunut tuhansiin vuosiin,[1] kun taas toinen lähde kertoo tulivuoren purkautuneen viimeksi vuonna 1933.[2] Tulivuoresta purkautuu toisinaan kuumia höyryjä ja mutaa.[1] Nísyroksen kalderalla on noin 20 nimettyä kraatteria.[1] Suurin kraattereista on nimeltään Stéfanos.[1] Se on muodoltaan ellipsi ja leveyttä sillä on kapeimmassa kohdassa reilut 200 metriä.[1] Syvyyttä on puolestaan miltei 30 metriä.[1] Kaldera-alueella on merkittyjä polkuja, joilta poikkeaminen saattaa olla vaarallista, sillä maankuori kaldera-alueella on paikoin ohut.[1] Kalderan reunamilla sijaitsevat kylät Emporeiós ja Nikiá.[1]

Tulivuorenpurkaukset ovat antaneet saarelle hedelmällisen maaperän ja saarella kasvaakin oliivi-, saksanpähkinä- ja hedelmäpuita.[2] Saarella vallitsee välimerenilmasto eli talvet ovat sateisia ja leutoja ja kesät taas kuumia ja kuivia.[1]

Hallinto ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nísyroksen kunta

Nísyros kuuluu hallinnollisesti Nísyroksen kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria, kuten Gyalí. Kunta kuuluu Kosin alueyksikköön ja se Etelä-Egean saarten alueeseen.[3]

Saaren suurimmat asutukset ovat Mandráki (660 asukasta), Páloi (239), Nikiá (61) ja Emporeiós (27).[3] (Katso myös: Luettelo Nísyroksen kunnan kylistä.)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antiikin Nisyros

Kreikkalaisen mytologian mukaan Nísyros, tai antiikin kontekstissa Nisyros (lat. Nisyrus) syntyi, kun meren jumala Poseidon irrotti Kosin saaresta kallionpalan ja heitti sen jättiläisten ja jumalten sodassa Polybotes-nimisen gigantin päälle. Näin Polybotes jäi saaren alle aiheuttamaan maanjäristyksiä ja rikinkatkua. Poseidonin voiton kunniaksi Nisyroksella oli tälle omistettuja temppeleitä. Jumala oli kuvattuna myös saaren rahoissa.[1] Runoilija Homeroksen mukaan saari otti osaa myös Troijan sotaan.[4]

Saaren pääkylä Mandráki mereltä nähtynä.
Emporeióksen kylä Nísyroksen kaldera-alueen reunamilla.

Antiikin aikana Nisyros oli doorilaista aluetta. Se tunnettiin alun perin nimellä Porfyris.[4] Saaren poliksen eli kaupunkivaltion Nisyroksen kaupunkikeskus sijaitsi lähellä nykyistä Mandrákin kylää. Sen paikalla on säilynyt kaupungin muureja poikkeuksellisen hyvin.

Myöhempi historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakunnan jakautuessa saari tuli muun Kreikan tavoin osaksi Bysantin valtakuntaa.[1][4] Johanniittain ritarikunta valloitti Nísyroksen 1300-luvulla.[4] Ritarit rakensivat saarelle vuonna 1315 linnoituksen.[4] Osmanien valtakunnan osaksi saari liitettiin vuonna 1522.[5] Italia valloitti Nísyroksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[6][4] Kreikkaan saari liitettiin vuonna 1948.[4]

Saarella oli 1900-luvun alussa noin 10 000 asukasta. Monet ihmiset lähtivät toisen maailmansodan päätyttyä Yhdysvaltoihin ja Australiaan paremman elämän perässä. Osa on sittemmin palannut takaisin. Toiseen maailmansotaan saakka maanviljely oli saaren tärkein elinkeino.[2] Nykyisin monet nuoret lähtevät saarelta töihin Kosille ja monet pellot jäävät viljelemättä.[1]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nísyroksen tunnetuin nähtävyys on sen tulivuoren kraatteri, johon on mahdollista laskeutua jalkaisin. Ylhäältä Emporeióksesta ja Nikiásta on hyvä näköala kalderaan.

Saarella sijaitsee kolme luostaria, jotka kaikki on omistettu Neitsyt Marialle. Ne ovat Panagía Spilianí, Evangelístria ja Panagía Kyrá.[1] Pääkylässä Mandrákissa sijaitsevat kansanperinteen ja historian museo[1] sekä arkeologinen museo.[4]

Mandrákissa on säilynyt nykypäiviin saakka osia vanhasta sataman muurista.[4] Eri puolilla saarta on lisäksi säilynyt johanniittaritarien kaudelta peräisin olevia pyöreitä torneja ja linnoituksia.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nísyrokselle kulkee lauttoja Pireuksesta 1–2 kertaa viikossa.[2] Matka-aika on 16–17 tuntia.[2] Kosin kaupungista ja Kosin Kardámainasta tulee sesongin aikana päivittäin 2–3 lauttaa Nísyrokselle. Matka-aika Kosin kaupungista on kaksi tuntia. Sesongin ulkopuolella ainoastaan Kardámainasta kulkee yksi lautta päivittäin.[1] Kosilta liikennöidään Nísyrokselle pari kertaa viikossa myös katamaraanilla ja kantosiipialuksella.

Nísyrokselta kulkee lauttoja 1–3 kertaa viikossa myös Ródokselle, Sýmille, Pátmokselle, Tílokselle, Kastelórizolle, Náxokselle, Kálymnokselle, Lérokselle, Párokselle ja Astypálaialle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Kettunen, Annaleena: Nukkuvan tulivuoren salaisuus. Matkaopas, Kesä–heinäkuu 2007, 9. vsk, nro 4/2007, s. 12–14. Sanoma Magazines Finland Oy. ISSN 1456-419X.
  2. a b c d e f g Andersson, Per J.: ”Nísyros”, Ateena ja Kreikan saaret, s. 421–426. Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten, suom. Färm, Anna; Söderholm, Linda. Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9.
  3. a b c Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  4. a b c d e f g h i j Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille, s. 166. suom. Ahola, Toni. Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016.
  5. The Dodecanese Islands: Nisyros RhodesGuide.com. Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
  6. Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.10.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]