Sými

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sými
Σύμη
Locator Dot.svg
Sýmin sijainti Kreikassa.
Maantiede
Sijainti 36°35′56″N, 27°50′03″E
Saariryhmä Dodekanesia
Merialue Egeanmeri, Välimeri
Pinta-ala 58,1 km²
Korkein kohta Vígla 616 m
Valtio
Valtio Kreikka
Kunta Sými
Väestö
Väkiluku 2 580 (2011)
Suurin kaupunki Sými
Kielet Kreikka

Sými (kreik. Σύμη) on Dodekanesian saaristoon kuuluva Kreikan saari Välimeressä. Saari sijaitsee Turkin rannikolla Rodoksesta 44 kilometriä luoteeseen.[1] Saaren pinta-ala on 58,1 km², ja rantaviivaa sillä on 85 kilometriä.[1] Asukkaita saarella oli vuoden 2011 väestölaskennassa 2 580.[2] Saaren pääkaupunki on Sými.[3]

Sými asutettiin esihistoriallisella ajalla, ja tämän jälkeen saarta ovat asuttaneet monet eri kansat ja sen on ollut monen eri kansakunnan alaisuudessa. Johanniittain ritarikunta otti Sýmin haltuunsa 1309 ja antoi saarelaisille monia kaupankäyntiä helpottavia erioikeuksia. Osmanien kaudelle saarella oli huomattavan laaja autonomia. Kreikkaan saari liittyi muun Dodekanesian kanssa vuonna 1948.

Sýmin talous perustuu nykyään kaupankäyntiin, rakennusteollisuuteen ja matkailuun. Aiemmin saari tunnettiin kuitenkin pesusienensukeltajista, kalastajista ja laivanrakentajista. Sýmin suosituin nähtävyys on Arkkienkeli Mikaelin luostari.

Sými mytologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prometheus.

Kreikkalaisessa mytologiassa merenjumala Glaukos ryösti Ialysoksen kuninkaan tyttären Symin ja toi tämän nykyisin Sýminä tunnetulle saarelle.[4] Ylijumala Zeuksen karkotettua titaani Iapetoksen pojan Prometheuksen tämä meni Symille hakemaan turvaa.[3] Prometheus asui Sýmillä erään myytin mukaan kuolemaansa saakka.[3] Khariitit eli ”Kolme kaunotarta” syntyivät mytologian mukaan Sýmillä.[5]

Runoilija Homeroksen kirjoittamassa Ilias-teoksessa Sýmin kuninkaana toimi Troijan sodan aikana Nireus. Nireus oli kertoman mukaan raukkamainen mutta kaunis soturi. Hän otti osaa Troijan sotaan.[6]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sými on saanut nimensä erään lähteen mukaan kreikkalaisen mytologian meren jumalan Poseidonin nymfivaimon ja Khthonioksen äidin mukaan.[3] Eustatius Thessalonikilaisen mukaan Glaukos oli saaren ensimmäinen asukas ja hänen vaimonsa nimi oli Syme. Eustatius Thessalonikilaisen, Strabonin ja Stefanos Bysanttilaisen mukaan Sýmillä oli useita eri nimiä antiikin aikana, kuten Metapontis, Aigli ja Kariki. Aelianuksen ja Ptolemaioksen töistä on löydetty Sýmille myös nimitys Elkoussa.[7]

Roomalaisen kirjailijan Plinius vanhemman mukaan saari sai muinaiskreikan apinaa tarkoittavan nimen Scimmia, koska se yhdessä lähisaarineen muistuttaa muodoltaan Kykladeilla sijaitsevaa Deloksen saarta. Plinius vanhemman mukaan sanasta Scimmia kehittyi sana Sými. Italialainen 1400-luvun matkailija Cristoforo Buondelmonti myös mainitsee sanan tulevan apinaa tarkoittavasta sanasta mimo tai simeia. Buondelmontin mukaan Zeus muutti Prometheuksen apinaksi, kun tämä oli luonut ihmiset ja opettanut näille pitkäikäisyyden salaisuuden. Alun perin tämä oli ollut vain jumalten yksinoikeus.[7]

Tosin Buondelmonti kirjoitti myös, että nimi on peräisin henkilöltä nimeltä Simen, joka eli titaani Kronoksen aikoihin ja oli saaren ensimmäinen asukas. Hän mainitsee myös nimen Simia, joka olisi juontunut Simetos-nimisestä kuninkaasta. Buondelmonti kertoo myös, että nimi saattaa tulla sanasta sima, joka tarkoittaa ”lähellä”. Sými sijaitsee hyvin lähellä Vähän-Aasian rannikkoa. Turkkilainen Piri Reis on maininnut 1500-luvulla, että turkiksi ”Symia” on ”qonbsu” eli lähellä Anatoliaa.[7]

Sýmin saari lähisaarineen.
Sýmin kunnan sijainti Dodekanesian prefektuurissa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dodekanesian saariryhmään kuuluva Sýmin saari yhdessä lähisaarineen muodostaa Sýmin kunnan,[8] joka kuuluu Rodoksen alueyksikköön (kreik. Περιφερειακή ενότητα Ρόδου)[9] ja Etelä-Egean saarten periferiaan. Pinta-alaa Sýmin saarella on 58,1 neliökilometriä ja rantaviivan pituus on 85 kilometriä. Saari on noin kahdeksan kilometriä leveä leveimmältä kohdaltaan[10]. Pohjois–eteläsuunnassa pituutta on noin 13 kilometriä[10]. Kaakossa sijaitsevalle Rodoksen saarelle on matkaa 24 meripeninkulmaa eli noin 44 kilometriä. Satamakaupunki Pireukseen on matkaa puolestaan 255 meripeninkulmaa eli noin 472 kilometriä. Myös Turkin rannikko sijaitsee hyvin lähellä.[1]

Sými on kallioinen ja vuoristoinen saari.[1] Sýmin korkein kohta on 616 metriä korkea Vígla.[1] Sýmin saaren pääkaupunki on Sými (kreik. Σύμη), joka muodostuu kahdesta osasta.[11] Toinen osa Gialós, jota kutsutaan myös nimellä Káto Pólis, käsittää sataman ympäristön.[11][3] Toinen osa on Chorió,[11] jonka toinen nimi on Áno Sými.[3] Chorió sijaitsee sataman yläpuolella.[11] Sýmin kaupungin lisäksi saarella on muutamia pienempiä asutuskeskuksia, kuten Marathoúnta, Emporeíos samannimisen lahden rannalla, Pédio niin ikään samannimisen lahden rannalla sekä Panormítis, jossa on suuri luostari.[1]

Sýmin läheisyydessä sijaitsee paljon pieniä saaria, kuten saarista suurin Nímos sekä pienemmät Sesklí, Marmarás, Pláti, Kouloúndros, Chondrós, Oxeiá, Artikonísi, Diavátes ja Troúpeto.[1]

Uimarannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmin uimarannat ovat pääasiassa kallioita ja kivirantoja. Hienohiekkaiset rannat puuttuvat kokonaan. Symin itärannikolla sijaitsevat Nanoún, Vathín, Ágios Geórgios Disálonaksen, Gialóksen ja Marathoúntan rannat, joille pääsee Sýmin kaupungin Gialóksesta veneillä. Sýmin kaupungin kupeessa sijaitsee pieni Nósin ranta, joka on erityisesti päivämatkailijoiden suosiossa. Pédion kylän läheisyydessä sijaitsevat hiekaton Agía Marínan ranta sekä Ágios Nikólaoksen ranta. Myös Emporeíoksen kylässä sijaitsee uimaranta.[12]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmin lämpötilat ovat tavallisesti asteen tai enemmän korkeampia kuin Rodoksella.[13] Aurinkoisia päiviä saarella on vuodessa vähintään 320.[14] Keskikesällä Sýmin lämpötilat ovat Kreikan korkeimpia.[15] Talvet ovat puolestaan leutoja.[14] Saarella ei ole omaa sääasemaa.[13]

Sýmin kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 15 15 17 20 23 27 30 30 28 24 20 16 Ø 22,1
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 11 10 12 14 17 21 24 24 22 19 15 12 Ø 16,8
Sadanta (mm) 99,7 64,5 50,5 27,2 9,3 0,5 0,2 0,2 1,6 37,1 71 92,2 Σ 454
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
15
11
15
10
17
12
20
14
23
17
27
21
30
24
30
24
28
22
24
19
20
15
16
12
S
a
d
a
n
t
a
99,7
64,5
50,5
27,2
9,3
0,5
0,2
0,2
1,6
37,1
71
92,2


Lähde: Sími, GRC MSN Sää. Microsoft / Foreca. Viitattu 22.7.2009.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sypressejä Sýmin kaupungin Chorióssa.

Aikoinaan Sýmiä, kuten muitakin Dodekanesian saaria, peittivät tiheät metsät, mutta saari muuttui karuksi, kun metsät hakattiin laivanrakennusmateriaaliksi.[16][17] Puita tuotiin sittemmin saarelle Turkista,[17] mutta tuonti loppui Kyproksen kriisiin vuonna 1974.[17] Nykyisin saarella on sypressi-, oliivipuu-, rautatammi-, kataja-, mänty- ja viikunapuulehtoja.[16] Sýmin sypressimetsä yhdessä saaren itäosan kanssa on julistettu Natura 2000 -verkoston piiriin.[18] Lisäksi Sýmillä kasvaa granaattiomenaa, kiinanruusua, oleanteria ja ihmeköynnöksiä.[16] Sými on nykyisin vihreimmillään tammikuusta huhtikuuhun, sillä silloin villikukat kukkivat.[14] Sýmin vesillä kasvaa esimerkiksi pesusientä.[17]

Saaren kukkuloilla ja kivisillä niemillä tavataan läpi vuoden esimerkiksi merikotkia ja lokkeja.[16] Kesäkuukausien aikana saarella elää myös muun muassa käkiä.[16] Sými on julistettu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi.[18] Sýmillä tavataan myös vuohia, muutamia lampaita, käärmeitä ja liskoja.[16] Aaseja Sýmillä käytetään tavaroiden kuljettamiseen paikkoihin, joihin autoilla ei pääse.[16]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sými on asutettu esihistoriallisella ajalla.[3] Antiikin aikana saaresta käytettiin myös nimiä Kirki, Aigle tai Aigli ja Metapontis.[3][19] Lopulta nimeksi tuli Sými.[3]

Sýmin kaupungin Chorióssa sijaitsee akropolis, jolla on pelasgimuurien jäänteitä.[20] Kaarialaiset asuttivat akropolista, mutta se oli hylätty, kun doorilaiset saapuivat Sýmille.[20] Doorilaisten lisäksi Sýmille muutti lelegeja ja lakedaimonialaisia.[3] Väkeä saapui myös muun muassa Rodokselta, Argoksesta ja Knidoksesta.[20] Sými yhdessä muiden doorilaiskaupunkien kanssa joutui antiikin kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan vuonna 480 eaa. luovuttamaan Persian kuninkaalle Kserkses I:lle 30 laivaa.[20] Historioitsija Diodoros Sisilialaisen mukaan taas Sými yhdessä Kosin ja Rodoksen kanssa olisi lahjoittanut Kserkses I:lle 40 laivaa.[20]

Kserkses I kärsi vuonna 480 eaa. käydyssä Salamiin taistelussa tappion kreikkalaisia vastaan, minkä seurauksena Sými joutui Deloksen meriliiton (myös Ateenan imperiumi) alaisuuteen ja sen oli maksettava veroja Ateenalle. Historioitsija Thukydideen mukaan ateenalaiset käyttivät Sýmiä sotilasasemanaan ja asevarastonaan. Sými otti vuonna 378 eaa. osaa ”toiseen Ateenan liittoon”. Yhdessä muiden Kreikan kaupunkien, kuten Ateenan, kanssa Sými nousi Makedonian kuningas Filippos II:sta vastaan tämän ollessa piirittämässä kreikkalaista Byzantionin kaupunkia.[20] Filippos II joutuikin luopumaan Byzantionin piirityksestä.[21]

Sýmin kaupunki.

Bysantin vallan alla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sými, kuten muutkin Dodekanesian saaret, liitettiin vuonna 146 eaa. Rooman valtakuntaan.[22] Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen Sýmistä tuli osa Bysantin valtakuntaa.[23] Bysantin vallan aikana Sými kuului muun muassa Kibyrrhaiotain teemaan eli hallinnolliseen alueeseen. Kibyrrhaiotain teema oli ”laivastoteema”, ja sen pääpaikka oli luultavasti Attaliassa.[24] Muita teemaan kuuluneita kaupunkeja olivat esimerkiksi Miletos, Halikarnassos, Knidos ja Rodos. Bysantin aikana sýmiläiset rakensivat Bysantille korvetteja, pieniä sotalaivoja, sekä työskentelivät niissä.[25]

Kun neljäs ristiretki oli valloittanut Konstantinopolin vuonna 1204, Rodoksen kuvernööri Leo Gabalas perusti Rodokselle itsenäisen valtion, johon kuului myös Sými, ja asettui sen johtajaksi. Vuonna 1233 Nikaian keisarin Johannes III Vatatzeksen joukot hyökkäsivät Rodokselle ja pakottivat Leon vasallin asemaan.[26] Gabalasten valta päättyi vuonna 1249, kun nikaialaiset valtasivat Rodoksen.[27][28] Sými liitettiin vuonna 1204[29] perustetun Nikaian keisarikunnan osaksi. Nikaian keisari Mikael VIII Palaiologoksen joukot valtasivat Konstantinopolin takaisin vuonna 1261 ja elvyttivät Bysantin valtakunnan, johon Sými tämän jälkeen kuului jälleen.[25][30][29]

Johanniittain ritarikunnan vallan alta osaksi osmanien valtakuntaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanniittain ritarikunta eli Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa otti saaren haltuunsa vuonna 1309.[3][31] Johanniittain ritarikunta antoi Sýmin asukkaille vuonna 1373 kaupankäyntiä auttavia erioikeuksia.[3] Myös laivanrakennus kehittyi ritarien valtakaudella.[31] Osmanit yrittivät toistuvasti vallata Sýmin, mutta sýmiläisten onnistui torjua vuosina 1460, 1485 ja 1504 tapahtuneet hyökkäykset.[31]

Sýmin satamassa oleva kolmisoudun korkokuva.

Vuodesta 1522 lähtien Sými kuului osmanien valtakuntaan.[32] Sulttaani Suleiman Suuri antoi sýmiläisten säilyttää erioikeutensa.[32] Valloitusta seuranneena vuonna annetussa säädöksessä Sýmin tuli maksaa veroa vuodessa ainoastaan ”mak-tou”-nimellä tunnettu määrä rahaa.[32] Muiden alueiden oli maksettava muitakin veroja.[32] Sými oli myös huomattavan autonominen osmanien kaudella, ja se kykeni jopa ostamaan maa-alueita Vähän-Aasian rannikolta.[3] Vanhimmat asukkaat käyttivät kaikkea oikeudellista, hallinnollista ja taloudellista valtaa saarella. Sýmin vanhin mies oli johtaja (theproestos). Lisäksi saaren asukkaat valitsivat vuosittaisessa kokoontumisessaan 12 neuvonantajaa. Neuvonantajiksi valittiin yleensä henkilöitä, jotka toimivat esimerkiksi pormestarin, kassanhoitajan, kaupankäynnin tarkastajan ja verojenkerääjän viroissa. Nämä valitut olivat vastuussa myös terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä ylläpitivät esimerkiksi julkisia rakennuksia ja satamia.[32]

Kerrotaan, että Suleiman Suuri olisi antanut etuoikeuksia Sýmille paikallisten tarjottua sulttaanille muun muassa pesusieniä ja leipää. Etuoikeuksia uudistettiin vuosien saatossa useasti: Mehmed IV uudisti niitä vuonna 1652, Ahmed III 1721, Osman III 1755, Abd-ul-Hamid I 1774 ja 1775, Selim III 1806 ja Mahmud II 1813. Sulttaani Osman III:n valtakaudella vuonna 1755 Sýmin vuotuiseksi veroksi määrättiin 60 000 aspraa. Saaren vanhimmat lisäksi joutuivat maksamaan saarella olevalle osmanivalvojalle 30 piasteria kerran kuukaudessa. Tämä osmanivalvoja oli lähinnä vain merkki saaren kuulumisesta osmanien valtakuntaan, eikä hänellä ollut mitään erityistä tehtävää.[32]

Sými tunnettiin pesusienensukeltajista, kalastajista ja laivanrakentajista.[3] Tämän aikakauden muistona Sýmin satamassa on nykyisin kolmisoudun korkokuva,[3] joka on kopio Rodoksen saarella, Lindoksessa sijaitsevasta kolmisoudusta.[33] Matkaaja Vincent Stochove kävi Sýmillä vuonna 1630 ja kuvaili paikallisia laivoja. Laivoissa oli hänen mukaansa hyvä rakenne, yhdeksän penkkiä, taitavat merimiehet ja nopeat airomiehet. Stochoven mukaan alukset olivat voittamattomia, jos vauhti säilyi hallinnassa. Hän kertoi myös, että sýmiläiset sukeltavat jo lapsena merenpohjaan ja hakevat sieltä pesusieniä. Toinen matkaaja, Henry Blount, puolestaan kävi Sýmillä vuonna 1636. Blount kertoi sýmiläisten miesten noudattavan nuorelta iältä lähtien hyvin tiukkaa ruokavaliota, jonka ansiosta he pysyvät notkeina ja kunnossa ja saattavat olla merellä pidempään ja kalastaa pesusieniä helpommin.[32]

Nykyisen Chorión hautausmaan paikalla toimi vuosina 1765–1821 koulu, jossa työskenteli useita korkea-arvoisia opettajia. Saarella toimi 1700-luvulla myös hagiografiakoulu.[32]

Sými Kreikan vapaussodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmin väestö oli vaurasta juuri ennen Kreikan vapaussodan puhkeamista vuonna 1821. Asukkaat kävivät kauppaa Smyrnan (nyk. İzmir), Konstantinopolin (nyk. Istanbul) ja Thessalonikin kanssa, ja heillä oli kaikkiaan 50 kalastusvenettä ja saman verran suuria purjealuksia. Sýmin apotti (proestos) Nikítas Chatzigiánnis lähetti vapaussodan alettua Aleksandrian patriarkka Theofilos III:lle viestin, jossa kysyttiin, miten tilanteessa meneteltäisiin.[34]

Sými kuului kapinoivaan Kreikkaan väliaikaishallinnon toukokuussa 1823 tekemän päätöksen mukaan. Kuitenkin saari yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa jäi 3. helmikuuta 1830 annetussa ”Lontoon protokollassa” vielä osaksi osmanien valtakuntaa. Tämä harmitti sýmiläisiä, minkä vuoksi he lähestyivät saman vuoden joulukuussa Ioannis Kapodistriasta kirjeellä, jossa ilmoittivat haluavansa liittyä osaksi Kreikkaa.[34]

Kirkontorni Sýmin kaupungin Chorióssa.

Osmanikomentaja Mehmed Sukyur bey pyrki pitämään kapinoineet saaret otteessaan muun muassa nostamalla veroja ja terrorilla. Sými myös menetti huomattavasti etuoikeuksiaan, kuten vapauden tulliverosta, ja etuoikeuksien poistamista vastustettiin ajoittain väkivaltaisestikin. Sýmin talous kuitenkin kasvoi huonosta asemasta huolimatta. Väestö vaurastui käydessään edelleen kauppaa Välimerellä, ja saarelle rakennettiin koristeellisia kirkkoja ja suuria monikerroksisia kartanoita Myös Chorión ja Gialóksen koulut olivat toiminnassa sekä saaren luostarit, kuten Arkkienkeli Mikaelin luostari ja Mihail Roukounióti, kukoistivat. Sýmillä toimi jopa painotalo, jossa painettiin aikakauslehtiä ja sanomalehtiä.[34]

Maailmansotien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia valloitti Sýmin ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[33][35] Italialaismiehityksen aikana Sýmin talous laski nopeasti.[6] Esimerkiksi Kálymnoksen saari otti Sýmiltä merkittävimmän pesusiententuottajan aseman.[6] Italialaiset vainosivat ja sortivat sýmiläisiä,[36] ja useat sýmiläiset lähtivät saarelta ja muuttivat Yhdysvaltoihin ja Australiaan.[6] Monet asukkaat joutuivat lisäksi lähtemään saarelta työn perässä, sillä purjelaivojen korvaaminen höyrylaivoilla oli kova kolaus paikallisille laivanomistajille.[36]

Arkkienkeli Mikaelin luostarista tuli miehityksen aikana vakoilukeskus, josta vakoiltiin liittoutuneita. Italialaiset saivat kuitenkin vihiä tästä ja tappoivat keskuksen johtajan, apotti Chrýsanthos Maroulákiksen sekä hänen työtoverinsa. Arkkienkeli Mikaelin luostarissa vuonna 1919 järjestetyssä toisessa pandodekanesialaisessa konferenssissa päätettiin Dodekanesian yhdistämisestä Kreikkaan. Konferenssi johti siihen, että italialaiset hakkasivat ja karkottivat papit Sotíros Karanikólaksen ja Nikítas Papantoníoun.[36]

Toinen maailmansota sai muuttoliikkeen saarelta kiihtymään entisestään.[36] Sodan aikana Sými kärsi suuria vahinkoja pommituksissa.[36] Suurin osa rakennuksista, muun muassa useat kartanot, tuhoutuivat.[36][37] Sodan aikana, 24. syyskuuta 1944[36] Saksa valtasi Sýmin.[6] Saksalaiset räjäyttivät linnoituksensa, kun havaitsivat olevansa häviämässä sodan.[6]

Useat Sýmistä lähteneet ja sieltä karkotetut lähtivät vapaaehtoisina taistelemaan saksalaisia miehittäjiä vastaan Dodekanesiaan.[38] Lopputuloksena Sýmillä, Kampsopouloun talossa allekirjoitettiin Dodekanesian rauhansopimus 8. toukokuuta 1945.[33][38] Sopimuksella Saksa luovutti Sýmin muun Dodekanesian mukana liittoutuneille.[33]

Osaksi Kreikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dodekanesian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Britannia otti vallan saarella.[38] Tämä sai sýmiläiset pelkäämään, että Kreikkaan liittyminen olisikin vaarassa.[38] Lopulta Sými yhdessä muun Dodekanesian kanssa liittyi virallisesti Kreikkaan 7. maaliskuuta 1948.[33] Kreikan kuningas Paul I puolisoineen vieraili Sýmillä 18. lokakuuta 1948.[38]

Sýmin sataman arkkitehtuuri suojeltiin 1970-luvun alkupuolella.[15] Samalla vuosikymmenellä alkoi myös Sýmin talous elpyä, mikä johtui paljolti matkailusta.[37]

Sými ja Yhdysvaltain Floridassa sijaitseva Tarpon Springs solmivat ystävyyskaupunkisuhteet vuonna 2008.[39] Tarpon Springsissä on prosentuaalisesti enemmän kreikkalaisperäisiä asukkaita kuin missään muualla Yhdysvalloissa.[40] Myös Yhdysvalloissa asuvat sýmiläiset ovat keskittyneet Tarpon Springsiin.[41]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmin rannat laskeutuvat jyrkästi mereen. Kuva Sýmin kaupungista.
Arkkienkeli Mikaelin luostari saaren etelärannikon Panormitíksessa.

Sýmissä asui vuoden 2011 väestönlaskennassa 2 580 asukasta,[2] joista lähes kaikki asuivat Sýmin kaupungissa.[41] Vuonna 2001 asukkaita oli 2 606,[8] vuonna 1991 puolestaan 2 332[42] ja pesusienenkalastuksen kultakaudella, vuonna 1912 22 500.[41] Maailmansotien aikana väkiluku romahti ja sýmiläisiä muutti suurin joukoin Yhdysvaltoihin ja Australiaan.[41]

Rodoksen saarella, Pireuksessa ja Ateenassa asuu useita sýmiläisiä, Rodoksella joidenkin tietojen mukaan tuhansia, jotka säilyttävät Sýmillä perheensä taloa ja aina säännöllisesti vierailevat saarella. Saarella asuu myös 120 kreikkalaista varusmiestä.[41]

Sýmissä asui vuonna 2006 noin 120 ei-kreikkalaista Euroopan unionin kansalaista,[43] joista noin 50 oli brittejä.[44] Brittien lisäksi saarella asuu paljon italialaisia ja saksalaisia.[43] Sýmillä asuu ja työskentelee myös yli 200 hengen joukko, joka koostuu venäläisistä, albaaneista ja bulgarialaisista.[41]

Sýmissä oli 1990-luvun lopussa suhteellisesti enemmän sata vuotta täyttäneitä kuin missään muualla Euroopassa. Keskimääräinen elinikä oli 85 vuotta, kun taas muualla Euroopassa se oli naisilla 82,5 ja miehillä 78 vuotta. Saarella tiedetään asuneen näin iäkkäitä ihmisiä jo satoja vuosia sitten. Esimerkiksi venetsialainen Pietro Casola kirjoitti saarella käytyään vuonna 1494, että hän oli tavannut 140-vuotiaita asukkaita. Sýmin väkiluku oli 1990-luvun lopussa noin 2 700. Tällöin arveltiin saarella olevan 40 sata vuotta täyttänyttä, mutta luku saattoi olla suurempikin, koska vanhat ihmiset mahdollisesti unohtavat syntymävuotensa. Tohtori ja epidemiologi Sávvas Karagiánnis on tutkinut saarella elinajanodotetta. Hänen mukaansa sýmiläisten elinajanodote on paljon korkeampi kuin muualla Kreikassa ja tämä johtuu saarelaisten ruokavaliosta ja liikunnasta.[45]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupankäynti, rakennusteollisuus sekä matkailuun liittyvät palvelut, kuten kuljetukset, hotellit ja ravintolat, työllistävät puolet Sýmin nykyisestä väestöstä. Sýmin matkailu on riippuvainen muutaman päivän saarella viipyvistä tai Rodokselta tulevista päivämatkailijoista. Matkailukausi alkaa huhtikuussa ja päättyy lokakuuhun. Korkea sesonki ajoittuu heinä–syyskuulle. Kesäaikaan saarella lomailee myös ulkomailla asuvia sýmiläisiä.[1]

Muutamat asukkaat saavat elantonsa myös kalastuksesta ja maanviljelystä. Lisäksi Sýmillä toimii kaksi pientä venetelakkaa, jotka korjaavat ja rakentavat enimmäkseen kalastusveneitä. Aikaisemmin veneenrakennus oli kukoistava elinkeino.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autolautta Sýmin satamassa.

Sýmistä kulkee lautta 2–3 kertaa viikossa pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireukseen sekä Rodokseen, Tílokseen, Lérokseen, Pátmokseen, Kálymnokseen ja Nísyrokseen. Rodokseen, Lérokseen, Kálymnokseen ja Kosiin kulkee kahdesti viikossa katamaraani. Kantosiipialus liikennöi sesongin aikana Rodokseen joka päivä ja Kosiin 2–3 kertaa viikossa. Turkin puolella sijaitsevaan Datçaan kulkee kolmesti viikossa kantosiipialus ja pikkuveneitä, joita kutsutaan nimellä kaíkia.[11] Kaíkia-veneillä pääsee myös Sýmin pienille lähisaarille.[1]

Sýmissä ei ole lentoasemaa, vaan lähin lentoasema sijaitsee Rodoksessa.[11] Sýmillä liikennöi takseja ja pikkubusseja.[11] Sýmin kaupungin Chorióssa ja Gialóksessa sijaitsevat linja-auto- ja taksiasemat.[1] Sýmin kaupungin Gialóksesta liikennöi taksiveneitä Ágios Nikólaokseen, Agía Marínaan ja Pédion rannalle.[11]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmissä toimivat sairaalat Sýmin kaupungin Gialóksessa sekä Chorióssa Syllogos-aukion läheisyydessä.[46] Gialóksen klinikalla vastaanottoaan pitää lisäksi hammaslääkäri.[46] Saaren apteekki sijaitsee Gialóksessa.[46] Gialóksessa toimivat myös muun muassa poliisiasema, satamapoliisi, kaupungintalo, postitoimisto, kaksi pankkia pankkiautomaatteineen, leipomoita, supermarketteja, hotelleja, ravintoloita, tavernoja, baareja, matkatoimistoja ja nettikahvila.[46][1] Chorióssa toimii esimerkiksi ravintoloita, tavernoja, baareja, hotelleja, leipomoita ja supermarketteja.[1] Ympäri saarta on yleisiä puhelimia, jotka toimivat tavallisesti puhelinkorteilla.[46]

Sýmissä toimivat esikoulu sekä peruskoulut Ioannídio ja Petrídio. Näiden lisäksi saarella toimivat teknillinen ammattioppilaitos (TEE High School) ja Panormíteio-lukio.[47]

Petrídion koulu rakennettiin vuonna 1886 ja rakennustyöt kustansivat Sýmin asukkaat ja Nikíta Petrídes. He lahjoittivat koulun Sýmin kunnalle. Koulussa opiskeli vuosina 1902–1912 250 opiskelijaa ja lukukaudella 1914–1915 kirjoilla oli 369 opiskelijaa. Nykyisin oppilasmäärät ovat pudonneet ja opiskelijoita on vain noin 70.[48]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmin kaupungin nähtävyyksiä on muun muassa sataman länsipuolella sijaitseva vuonna 1884 rakennettu kellotorni.[49] Chorióssa sijaitsee akropolis, jolla sijaitsi aikoinaan antiikinaikainen temppelialue. Vuonna 1407 Johanniittain ritarikunnan ritarit rakensivat akropoliille linnoituksen. Suuri osa linnoituksesta paloi toisen maailmansodan lopulla saksalaisten jätettyä sinne dynamiittia.[12]

Vuonna 1884 rakennettu kellotorni Sýmin satamassa.

Chorióssa toimii Sými-museo, joka esittelee Sýmin saaren historiaa.[12] Museon vieressä sijaitsee Chatziagapitóksen talo Sýmin suuruuden aikakaudelta 1800-luvulta.[12] Kaupungissa toimii myös merenkulun historiaa esittelevä merimuseo.[49]

Sýmin suosituin nähtävyys on 1700-luvulla[6] rakennettu Arkkienkeli Mikaelin luostari etelärannikon Panormitíksessa.[49] Mihail Roukouniótiksen luostari on puolestaan peräisin mahdollisesti 1300-luvulta ja näin ollen saaren vanhin.[12]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmin talouden kukoistaessa 1700–1800-luvuilla saarella rakennettiin ja kunnostettiin useita luostareita ja kirkkoja. Tältä kaudelta on säilynyt myös kaksi- ja kolmikerroksisia taloja, joissa on pihamaat ja kiviset lattiat. Talojen etuosat on koristeltu uusklassisin elementein. Taloissa on pienet parvekkeet ja yksinkertaiset kaiteet. Ikkunoissa ja ovissa on koristelistat. Samankaltaisia taloja löytyy myös muun muassa Chíoksen, Kastelórizon ja Sýroksen saarilta. Taloissa sisällä on venetsialaisia peilejä, koristeveistettyjä kaappeja ja maalattuja kattoja.[37]

Toisen maailmansodan aikana suurin osa saaren rakennuksista tuhoutui pommituksissa. Nykyisin osa rakennuksista on kunnostettu esimerkiksi loma-asunnoiksi. Osa puolestaan on edelleen raunioina.[50]

Juhlat ja tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmin merenkulkumuseo.

Vuosittain heinä–syyskuussa järjestettävä Sými Festival (kreik. Φεστιβάλ της Σύμης) on tärkeä kulttuuritapahtuma saarella. Festivaaleihin kuuluu tanssia, teatteria, elokuvaa, modernia ja klassista musiikkia, konferensseja sekä kirjallisuusiltoja. Festivaaleilla on vuosien mittaan esiintynyt tunnettuja artisteja, kuten säveltäjä Stávros Xarhákos, laulaja Naná Moúskouri, laulaja María Farantoúri, viulisti Leonídas Kavákos ja säveltäjä Thános Mikroútsikos.[51]

Sými Festivalin lisäksi saarella on järjestetty erilaisia konferensseja, joiden aiheena on ollut esimerkiksi uusklassinen arkkitehtuuri, terveydenhuolto Egeanmeren pienillä saarilla sekä siirtolaishellenismi.[51]

Sýmissä juhlitaan muun muassa Johannes Kastajaa 24. kesäkuuta ja suurmarttyyri Marinaa puolestaan 17. heinäkuuta. Profeetta Eliaa juhlitaan 20. heinäkuuta sekä Panagía Myrtidiótissan ja Panagía Alithianin juhla on 15. ja 24. elokuuta. Arkkienkeleitä juhlitaan 8. marraskuuta. Saarella vietetään myös esimerkiksi helluntaita.[52] Jokainen perhe ikään kuin adoptoi yhden Sýmin kappelin ja huolehtii siitä. Jokainen kappeli on omistettu jollekin pyhimykselle, ja aina pyhimyksen juhlapäivänä pyhimyksen kuvaa kierrätetään kylässä, jonka jälkeen kappelin ”adoptoinut” perhe tarjoaa kappelissa vierailijoille kahvia ja ”akoumion”-nimistä herkkua.[37]

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmiläiset noudattavat perinteistä välimerellistä ruokavaliota, johon kuuluu oliiviöljyä, hedelmiä, vihanneksia, linssejä ja kalaa. Ruokavalio ehkäisee sydänsairauksia.[45]

Sýmilla on tavernoja, ravintoloita, baareja ja pikaruokaloita.[12][53] Sýmillä ei ole paljon viihdettä tarjolla, ja iltaisin ihmisillä on pääasiassa tapana vierailla kahviloissa ja tavernoissa.[6]

Viestimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sýmissä toimii radioasema Star Radio Symi.[18] Paikalliset sanomalehdet ovat Symiaká néa (kreik. Συμιακά νέα), Symiakós (kreik. Ο Συμιακός), Foní tis Sýmis (kreik. Η φωνή της Σύμης) ja Symi Visitor.[18]

Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersson, Per J.: Ateena ja Kreikan saaret. Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten. Suom. Anna Färm & Linda Söderholm. Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9.
  • Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Dubin, Marc: Kreikan saaret. Engl. alkuteos: Eyewitness Travel Guides The Greek Islands. Suom. Ilkka Rekiaro. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27504-2.
  • Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille. Suom. Toni Ahola. Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 952-968801-6.
  • Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m General characteristics Δήμος Σύμης (Sýmin kunta). Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  2. a b Press release: Publication of provisional results of the 2011 Population Census (pdf) 22.7.2011. Pireus: The Hellenic Statistical Authority (ELSTAT). Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 160–162
  4. Facaros, Dana; Pauls, Michael: Greek Islands, 9th, s. 431. New Holland Publishers, 2007. ISBN 1860113257. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.10.2009). (englanniksi)
  5. The history of Symi rhodos-travel.com. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h Andersson 2005, s. 411
  7. a b c The Years of Myth Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  8. a b Väestönlaskenta 2001 (PDF) Εθνική Στατιστική Υπηρεσία της Ελλάδος (ΕΣΥΕ). Viitattu 6.4.2012. (kreikaksi)
  9. Πρόγραμμα 'Καλλικράτης' (Ενημερώσεις μέχρι 31/12/2010) (xls) 2010. Ελληνική Στατιστική Αρχή. Viitattu 24.10.2011. (kreikaksi)
  10. a b The Dodecanese Islands – Simi (Symi) RhodesGuide.com. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  11. a b c d e f g h Andersson 2005, s. 407–408.
  12. a b c d e f Andersson 2005, s. 409–410.
  13. a b Greek Weather The Symi Visitor. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  14. a b c Kalodoukas Holidays Kalodoukas Holidays. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  15. a b Chilton et al. 2004, s. 319
  16. a b c d e f g The Symi Travel Guide: Nature Agni Travel. Viitattu 10.10.2009. (englanniksi)
  17. a b c d Huisman, Hans: Symi Hans Huisman, www.angelfire.com/super2/greece. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
  18. a b c d Papavasiliou, Eleni; Farmakidou, Eleni (käännös: Korka, Archonti): Symi ΙΔΡΥΜΑ ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  19. Symi in History Δήμος Σύμης (Sýmin kunta). Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  20. a b c d e f The Historical Years Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  21. Gershevitch, Ilya; Bayne Fisher, William: The Cambridge history of Iran, s. 389. Cambridge University Press, 1985. ISBN 0521200911. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.10.2009). (englanniksi)
  22. Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 146
  23. Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 146
  24. Kazhdan, s. 1127
  25. a b The Byzantine Period Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  26. Treadgold, Warren: A history of the Byzantine state and society, s. 723–724. Stanford: Stanford University Press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2. (englanniksi)
  27. Grierson, Philip: Byzantine coins, s. 254. Taylor & Francis, 1982. ISBN 9780416713602. (englanniksi)
  28. Kazhdan, s. 811, 1792
  29. a b empire of Nicaea Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  30. Michael VIII Palaeologus Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  31. a b c The Occupation by the Knights Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  32. a b c d e f g h The Turkish Occupation Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  33. a b c d e Dubin 2003, s. 175
  34. a b c The Revolution of 1821 Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  35. Chilton et al. 2004, s. 315
  36. a b c d e f g The Italian Occupation Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  37. a b c d Farmakidou, Eleni; Papavasileiou, Eleni: Symi ΙΔΡΥΜΑ ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  38. a b c d e The Liberation Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  39. Symians in Tarpon Springs are Symi's Extended Family. The Symi Visitor, syksy 2009, nro 132, s. 1. The Symi Visitor. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  40. Greek ancestry by city ePodunk Inc. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  41. a b c d e f Damer, Sean: An Ethnography of Tourism on Symi: Research Report Universidad De Sevilla Biblioteca. Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  42. Information about Simi ellada.net. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  43. a b Zahariadis, Giorgos: Euro-Mayor on Symi. Ta Nea, 24.8.2006. Ta Nea. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  44. Field, June: New life amid the ruins of a Greek isle. The Daily Telegraph, 5.9.2006. Telegraph Media Group Limited. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  45. a b Smith, Helena: Truly ancient Greeks!. The Observer Newspaper, 29.8.1999. Lontoo: The Observer Newspaper. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  46. a b c d e Symi Frequent Questions Agni Travel. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  47. Symi Visitor Phone Directory The Symi Visitor. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  48. Το 2ο δημοτικό σχολείο Σύμης 6/θέσιο 1ο Δημοτικό Σχολείο Σύμης. Viitattu 16.10.2009. (kreikaksi)
  49. a b c Dubin 2003, s. 174–175
  50. Symi History Agni Travel. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  51. a b Symi Festival Δήμος Σύμης (Sýmin kunta). Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  52. Visitor guide : Celebrations Δήμος Σύμης (Sýmin kunta). Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  53. Symi greek-islands.us. Viitattu 22.8.2009. (englanniksi)
  54. Makris, Georgios: Simonides, Konstantinos Verlag Traugott Bautz GmbH. Viitattu 5.10.2009. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 36°35′56″N, 27°50′03″E