Saksanpähkinä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksanpähkinä
Juglans regia Broadview.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fagales
Heimo: Jalopähkinäkasvit Juglandaceae
Suku: Jalopähkinät Juglans
Laji: regia
Kaksiosainen nimi

Juglans regia
L. [2]

Juglans regia range.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Saksanpähkinä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saksanpähkinä Commonsissa

Saksanpähkinä eli saksanjalopähkinä (Juglans regia) on kookaslehtinen yksikotinen puu, jonka hede- ja emikukinnot ovat erikseen. Se kasvaa 20 metriä korkeaksi, ja lehvästöstä tulee avoimella paikalla 20 metriä leveä.[3]

Pähkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse pähkinä on iso ja aivojen muotoinen. Biologisesti pähkinä on hedelmän kivi (verrattavissa kirsikankiveen). Saksanpähkinä elää luonnonvaraisena Balkanilta aina Aasiaan asti. Hedelmässä on ohut raakana mehevä osa, joka pähkinän kypsyessä kuivuu pois. Sen kuorikalvosta saadaan väriainetta, ja tuoreet saksanpähkinät värjäävätkin helposti poimijoiden kädet, elleivät nämä käytä suojakäsineitä. Saksanpähkinöissä on paljon rasvaa, myös terveellisiä omega-rasvahappoja. Niitä syödään sellaisenaan mutta käytetään myös ruoanlaitossa, etenkin itämaisissa ruoissa. Saksanpähkinöistä valmistetaan myös öljyä, jota käytetään oliiviöljyn tapaan. Rasvainen saksanpähkinä ei säilykään kovin pitkään pilaantumatta, vaan se härskiintyy helposti.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa saksanpähkinä ei menesty pakkasen vuoksi, vaikka etelärannikolta löytyykin muutamia kitukasvuisia yksilöitä ja Virossa puu menestyy. Sen sijaan eräät muut Juglans-suvun puut ovat Suomessakin suosittuja puistopuita. Toisaalta Himalajalla tiedetään puiden kestäneen jopa 45 pakkasastetta yli neljän kilometrin korkeudessa. Alueen maanviljelijät ovat onnistuneet myös varttamaan saksanpähkinää muiden jalopähkinöiden juuriin.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puistopuuna saksanpähkinä on suosittu kookaslehtisen ulkonäkönsä vuoksi, mikä luo tropiikinomaista tunnelmaa. Saksanpähkinän puuta käytetään huonekaluteollisuudessa raaka-aineena ja koristeveistossa.

Saksanpähkinäöljy oli yksi tärkeimmistä öljyistä renessanssin maalareille. Se kuivuu nopeasti eikä kellastu yhtä paljon kuin muut öljyt, esimerkiksi pellavaöljy. Se soveltuu mainiosti öljymaalaamiseen ja pensseleiden puhdistukseen tärpätin tilalle. Härskiintymisen estämiseksi sitä säilytetään valolta suojattuna viileässä.[5]

Saksanpähkinä on erittäin hyvä alfalinoleenihapon eli lyhytketjuisen omega-3-rasvahapon lähde.

Ravintosisältö per 100 g[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juglans regia IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ITIS
  3. Juglans regia (Arkistoitu – Internet Archive) Dr Clarkia
  4. Risto Isomäki: ”Jalopähkinät (Juglans spp)”, Puukirja, s. 181–182. Ympäristö ja kehitys ry, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
  5. Graham Oil Tech Stuff Art Purveyors
  6. Saksanpähkinät fatsecret.fi. Viitattu 13.4.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]