Saksanpähkinä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksanpähkinä
Juglans regia Broadview.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Jalopähkinäkasvit Juglandaceae
Suku: Jalopähkinät Juglans
Laji: regia
Kaksiosainen nimi
Juglans regia
L. [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Saksanpähkinä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saksanpähkinä Commonsissa

Nimi-testi OK

Saksanpähkinä eli saksanjalopähkinä (Juglans regia) on isolehtinen yksikotinen puu, jonka hede- ja emikukinnot ovat erikseen. Se kasvaa 20 metriä korkeaksi, ja lehvästöstä tulee avoimella paikalla 20 metrin levyinen.[3]

Pähkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtiä ja hedelmä (luumarja)
Hedekukkia
Hedelmän luu, jonka sisällä on syötävä osa

Itse pähkinä on iso ja aivojen muotoinen. Biologisesti pähkinä on hedelmän kivi (verrattavissa kirsikankiveen). Saksanpähkinä elää luonnonvaraisena Balkanilta aina Aasiaan asti. Hedelmässä on ohut raakana mehevä osa, joka pähkinän kypsyessä kuivuu pois. Sen kuorikalvosta saadaan väriainetta, ja tuoreet saksanpähkinät värjäävätkin helposti poimijoiden kädet, elleivät nämä käytä suojakäsineitä. Saksanpähkinöissä on paljon rasvaa, myös terveellisiä omega-rasvahappoja. Niitä syödään sellaisenaan, mutta käytetään myös ruoanlaitossa, etenkin itämaisissa ruoissa. Saksanpähkinöistä valmistetaan myös öljyä, jota käytetään oliiviöljyn tapaan. Rasvainen saksanpähkinä ei säilykään kovin pitkään pilaantumatta, vaan se härskiintyy helposti.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa saksanpähkinä ei menesty pakkasen takia, vaikka muutamia kitukasvuisia yksilöitä etelärannikolta löytyykin ja Virossa puu menestyy. Sen sijaan eräät muut Juglans-suvun puut ovat Suomessakin suosittuja puistopuita. Toisaalta Himalajalla tiedetään puiden kestäneen jopa 45 pakkasastetta yli neljän kilometrin korkeudessa. Alueen maanviljelijät ovat onnistunet myös varttamaan saksanpähkinää muiden jalopähkinöiden juuriin.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpähkinä.

Puistopuuna saksanpähkinä on suosittu isolehtisen ulkonäkönsä takia, mikä luo tropiikinomaista tunnelmaa. Saksanpähkinän puuta käytetään huonekaluteollisuudessa raaka-aineena ja koristeveistossa.

Saksanpähkinäöljy oli yksi tärkeimmistä öljyistä renessanssin maalareille. Se kuivuu nopeasti eikä kellastu yhtä paljon kuin muut öljyt (esim. pellavaöljy). Soveltuu hienosti öljymaalaamiseen ja pensseleiden puhdistukseen tärpätin tilalle. Härskiytymisen estämiseksi sitä säilytetään valolta suojattuna viileässä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juglans regia IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ITIS
  3. Juglans regia Dr Clarkia
  4. Risto Isomäki: ”Jalopähkinät (Juglans spp)”, Puukirja, s. 181–182. Ympäristö ja kehitys ry, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
  5. Graham Oil Tech Stuff Art Purveyors

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]