Jalopähkinäkasvit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalopähkinäkasvit
Saksanjalopähkinä (Juglans regia)
Saksanjalopähkinä (Juglans regia)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Pääjakso: Putkilokasvit Tracheophyta
Alajakso: Siemenkasvit Spermatophytina
Luokka: Koppisiemeniset Magnoliopsida
Kladi: Kaksisirkkaiset eudicots
Lahko: Fagales
Heimo: Jalopähkinäkasvit Juglandaceae
DC. ex Perleb
Synonyymit
  • Engelhardiaceae Reveal & Doweld
  • Platycaryaceae Doweld
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Jalopähkinäkasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jalopähkinäkasvit Commonsissa

Jalopähkinäkasvit (Juglandaceae) on kasviheimo, joka kuuluu Fagales-lahkoon.

Jalopähkinäkasveihin kuuluu yhdeksän sukua[1] ja noin 50 lajia. Ne ovat kesävihantia yksikotisia puita, joita tavataan pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla. [2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalopähkinäkasvit ovat aina- tai kesävihantia puita, joiden nuorissa versoissa on pieniä, aromaattisia rauhasia. Lehtiasento on lähes vastakkainen, ja lehdet ovat kerrannaisia ja korvakkeettomia; lehdykät ovat usein sahalaitaisia. Kukinto on tavallisesti haaraton, tähkämäinen. Hedekukissa heteitä on kahdesta paljoon ja niissä on myös emiön jäänne. Emikukissa on yhdislehtinen sikiäin, joka on kärjestään yksilokeroinen; siemenaiheet sijaitsevat epätäydellisten väliseinien yläosassa ja ovat pystyjä. Hedelmä on luumarjamainen, pähkinä, samara tai muulla tavoin siivellinen; hedelmäseinän sisäkerros (endokarppi) on usein turvonnut sisäänpäin monimutkaisesti. Siemenessä on niukka endospermi tai se puuttuu kokonaan; sirkkalehdet ovat hyvin laskostuneet.[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalopähkinäkasvit jaetaan kahteen alaheimoon:[4]

Engelhardioideae Iljinskaya

Alaheimon kolme tai neljä sukua käsittää 14 lajia, jotka kasvavat Himalajalta Malaijien saaristoon ja Uuteen-Guineaan sekä Meksikosta Kolumbiaan ulottuvalla alueella.[5] Niiden lehtiasento on vuorottainen tai vastakkainen, ja lehdet ovat tasaparisia, lehdykät tavallisesti ehytlaitaisia. Emikukinto on norkkomainen, ja siinä on kolmiliuskaisia suojuslehtiä. Hedelmä on pähkinä, jonka seinässä on syysolujen muodostama kerros.[6]

Juglandoideae Eaton

Alaheimoon kuuluu viisi sukua ja 35 lajia, jotka kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä, Keski-Amerikassa ja Andeilla.[7] Euroopassa on vain yksi laji Balkanin niemimaalla. Kasviyksilöt kukkivat siten, että toiset ovat hedevaiheessa ja toiset emivaiheessa (heterodikogamia). Hedekukkien suojuslehdet ovat liuskaisia, emikukkien liuskattomia. Pähkinän seinässä on kivisoluja.[8]

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Plant of the World online: Juglandaceae (englanniksi) viitattu 24.3.2020.
  2. Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 116. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  3. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015
  4. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015
  5. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae-Engel.gif
  6. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015
  7. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae.gif
  8. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]