Andit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoristoa Etelä-Amerikassa. Andit on myös etninen ryhmä Dagestanissa.
Andit
Cordillera del Painen huippuja Torres del Painen kansallispuistossa.
Cordillera del Painen huippuja Torres del Painen kansallispuistossa.
Maantiede
Sijainti Argentiinan lippu Argentiina
 Bolivia
Chilen lippu Chile
Ecuadorin lippu Ecuador
Kolumbia
Perun lippu Peru
Venezuelan lippu Venezuela
Vuoriston pituus 7 000 km
Vuoriston leveys 500 km
Korkein kohta
Nimi Aconcagua
Korkeus merenpinnan tasosta 6 962 m
Sijainti Argentiinan lippu Mendoza, Argentiina
Koordinaatit 32°39′S, 70°00′W
Andien korkein huippu Aconcagua Argentiinassa
Cono de Arita, Salta (Argentiina)
Perussa sijaitseva Alpamayo yltää lähes 6 kilometrin korkeuteen
Andit sijaitsevat Etelä-Amerikan länsiosassa

Andit on Etelä-Amerikan länsirannikkoa myötäilevä vuorijono ja ylänkö. Se on noin 7 500 kilometriä pitkänä maailman pisin vuorijono, ja paikoin 160 kilometriä leveä. Andien keskikorkeus on noin 4 000 metriä. Sen korkein huippu on 6 959 metriä korkea Argentiinassa sijaitseva Aconcagua.

Andit ovat eteläinen osa vuorijonoa joka kulkee Pohjois-Amerikasta (Kalliovuoret), Keski-Amerikan kautta Etelä-Amerikkaan. Ne ovat syntyneet subduktiovyöhykkellä olevan merellisen laatan työnnyttyä mantereisen laatan alle.

Andit alkavat Karibianmereltä ja kulkevat useiden Etelä-Amerikan maiden – Venezuela, Kolumbia, Ecuador, Peru, Bolivia, Chile ja Argentiina – läpi aina Etelä-Amerikan eteläkärkeen Kap Hornin asti.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andit ovat edelleen kohoava vuoristo. Eroosio kuitenkin kuluttaa vuoristoa suunnilleen samaa tahtia, minkä vuoksi vuoriston korkeus ei juurikaan kasva. Kohoaminen johtuu kahdesta toisiaan vasten törmäävästä tektonisesta laatasta, joiden rajalla vuoristo sijaitsee. Painavamman Tyynenmeren laatan reuna työntyy Etelä-Amerikan laatan alle, jonka päälle Andit muodostuvat. Noin 130 miljoonaa vuotta sitten alkanut Atlantin valtameren avautuminen jatkuu edelleen työntäen Amerikan laattaa länttä kohti. Samalla Tyynimeri kutistuu muutaman sentin vuodessa.[1]

Kordillieerit koostuvat pitkistä yhdensuuntaisista vuoristoista, joissa Etelä-Amerikan rannikon kallioperä on poimuuntunut ylöspäin. Joissakin paikoin vuoristot ovat toisistaan erillään, missä niiden välissä sijaitsee laaja-alaisia painanteita. Tällaiseen painanteeseen on muodostunut myös Etelä-Amerikan suurin järvi, Maracaibojärvi sekä maailman korkeimmalla sijaitseva vesiteitse saavutettava järvi, Titicaca. Järvet ovat syntyneet vuorille sataneesta sadevedestä ja jäätiköiden sulamisvesistä. Vuoriston ylängöillä sijaitsevista laaksoista käytetään niin Perussa, Boliviassa kuin Chilessä nimitystä ”altiplano”. Tällaiset laaksot ovat eräitä maailman korkeimmista asutetuista paikoista.[1]

Andien korkeimmat huiput[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolivia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolivia/Chile[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuador[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoriston haastaviin olosuhteisiin, kuivuuteen ja kylmyyteen, on sopeutunut monia vain Andeilla tavattavia kasvi- ja eläinlajeja. Guanako pystyy pitkän kaulan ja vahvojen jalkojensa ansiosta havaitsemaan ja pakenemaan paikallisia petoeläimiä, kuten jaguaareja ja puumia. Guanakon erikoisrakenteinen ruuansulatuskanava ja mahanesteet mahdollistaa selviämisen vähällä heinäravinnolla. Andeilla yleiset kotieläimet, laama ja alpakka, ovat jalostettuja muotoja guanakosta. Paikalliset intiaaniheimot ovatkin hyödyntäneet ja jalostaneet guanakoja noin 5000 vuotta. Laamoja ja alpakoita käytetään erityisesti taakkojen kantamiseen ja niiden lantaa hyödynnetään polttoaineena ruoanvalmistuksen yhteydessä.[2]

Andeilla kehittynyt Puya raimondii on maailman suurikokoisin ananaskasvi. Kasvia tavataan ainoastaan yli 4 000 metrin korkeudessa Perussa ja Boliviassa. Sen nimi ”puya” tarkoittaa mapuchekielellä ”kärkeä”, ja sillä viitataan kasvin teräväkärkisiin lehtiin. Kukkiessaan vasta 80–100 vuoden ikäisenä kasvi kasvattaa 9–10-metrisen kukkavarren. Kasvin säteittäiset lehdet valuttavat sadevettä ja kastepisaroita tyveä kohti. Mapuche-intiaanit ovat perinteisesti hyödyntäneet puyan nuoria lehtiä salaateissa. Nykyisin kasvi on luokiteltu kuitenkin erittäin uhanalaiseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dr. Robert R. Coenraads, John I. Koivula, Dr. Armstrong Osborne, Diane Robinson, Phil Rodwell, Barry Stone, Robyn Stutchbury: Geologica. Ullmann, 2009. ISBN 978-3-8331-4381-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Coenraads, Koivula, Osborne, Robinson, Rodwell, Stone, Stutchbury 2009, s. 236.
  2. a b Coenraads, Koivula, Osborne, Robinson, Rodwell, Stone, Stutchbury 2009, s. 237–238.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andit.
Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.