Laama

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laama
Llama lying down.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Kamelit Camelidae
Suku: Laamat Lama
Laji: glama
Kaksiosainen nimi
Lama glama
(Linnaeus, 1758)[1]
Levinneisyyskartta
Laaman levinneisyys
Laaman levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Laama Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Laama Commonsissa

Laama (Lama glama) on eteläamerikkalainen kesytetty sorkkaeläin, joka kuuluu laamaeläinten sukuun. Laama on jalostettu guanakosta. Laamaa käytetään Etelä-Amerikassa etupäässä kantojuhtana, ja siitä saadaan myös villaa ja lihaa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaman säkäkorkeus on 120–130 senttimetriä ja paino 90–160 kilogrammaa. Laama on hevosta pienempi, mutta sen pitkä kaula tekee siitä korkean. Sukulaiseensa alpakkaan verrattuna laama on hevosmaisempi ja lihaksikkaampi. Laamoja on monenvärisiä.[2]

Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Amerikassa on kaksi puhdasta laamatyyppiä, klassinen laama ja wooly laama. Suurin osa yksilöistä on näiden tyyppien risteytyksiä.[2]

Klassinen laama on iso, korkeajalkainen ja pitkäselkäinen. Sen pää on hevosmainen ja lyhytkarvainen ja jalat lyhytkarvaiset. Sen turkissa on pohjavilla ja karkeampi päällyskarva. Klassista laamaa käytetään usein juhtana, sillä sen villa ei takerru risukoihin kuten pitkäkarvaisen laaman.[2]

Wooly laama on klassista laamaa pienempi ja sirorakenteisempi. Sillä on pitkä karva, ja sitä käytetään etupäässä villantuottajana.[2]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienestä kasvatettu laama käyttäytyy rauhallisesti ihmisen kanssa. Laama voi sylkeä päin kun se tuntee olonsa ahdistelluksi tai kun se kinastelee ruuasta toisten laamojen kanssa.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laama jalostettiin ilmeisesti noin 5000–6000 vuotta sitten guanakosta. Suurin osa maailman laamoista elää Boliviassa. Laamaa on käytetty Etelä-Amerikassa perinteisesti kantojuhtana. Laama pystyy kantamaan 40 kilogramman taakan. Laama on myös hyvin varmajalkainen, ja sillä on vähäinen ruuantarve esimerkiksi hevoseen verrattuna. Luonnonvarainen laama syö karkeaa heinää ja erilaisia pensaita.[2]

Laamasta saa pieniä määriä villaa. Laama keritään yleensä joka toinen vuosi. Laaman villa on lanoliinitonta ja pehmeämpää kuin lampaanvilla. Tavallinen laamanvilla on noin 25 mikronia.[2]

Laaman lihaa syödään Boliviassa.[3]

Vuodesta 1975 alkaen laamoja on pidetty Etelä-Amerikan ulkopuolellakin, aluksi Pohjois-Amerikassa. Laamoja käytetään lammaslaumojen vahtikoirina, kantoeläiminä vaelluksilla, terapiaeläiminä, lenkkikavereina sekä seura- ja harrastuseläiminä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Lama glama Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Laama Suomen alpakkayhdistys, viitattu 4.2.2018
  3. Bolivia neuvoo WHO:n makkararaportista huolestuneita: Syökää laamaa 27.10.2015. Yle uutiset. Viitattu 4.2.2018.