Oliiviöljy

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oliiviöljyä

Oliiviöljy on viljellyn öljypuun luumarjoista saatu ruokaöljy. Oliiviöljyä käytetään laajalti etenkin Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Oliiviöljy on Välimeren ruokavalion oleellinen rasvanlähde.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliivipuu on lähtöisin Vähästä-Aasiasta, mistä se ihmisen avulla levisi Välimeren muillekin rannikkoalueille. Puuta levittivät esimerkiksi foinikialaiset, jotka olivat ensimmäisiä oliiviöljyn kauppiaita. Foinikialaisten arvellaan vieneen puun Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan, ja kreikkalaiset levittivät sen Italiaan.[1]

Arkeologisten todisteiden mukaan oliiviöljyä puristettiin jo 6000–4500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Oliivien tarhaaminen oliiviöljyn valmistamiseksi aktivoitui Kreetan minolaisen kulttuurin aikana, ja minolaisten amforien perusteella varsinaista oliiviöljyn tuotantoa oli jo 3500–4000 eaa. Kreetan saarelle oliivilehtoja perustettiin vilkkaasti noin vuodesta 2500 eaa. alkaen. Ensimmäinen kirjallinen kuvaus oliiviöljyn puristamisesta on heprealaisen Raamatun kuvauksessa israelilaisten paosta Egyptistä. Homeros kutsui oliiviöljyä ”kultaiseksi nesteeksi”, jonka mystinen loisto valaisi historian.[2]

Oliiviöljyä käytettiin ruoanlaiton lisäksi myös esimerkiksi valaistukseen. Oliiviöljyn polttaminen oli aina ajanlaskun alkuun asti kreikkalaisten ainoa valaisukeino, ja oliiviöljylamppuja käytettiin Kreetalla aina 1900-luvulle saakka.[3]

Rooman valtakunnan aikana oliivitarhoja perustettiin paljon uusille alueille ja oliiviöljyn tuotanto levisi. Iberiasta ja Pohjois-Afrikasta myytiin oliiviöljyä esimerkiksi Englantiin, Ranskaan, Italiaan ja Saksaan. Öljyn suosio perustui sen monikäyttöisyyteen: sitä käytettiin esimerkiksi monissa rituaaleissa, voitelussa, saippuan valmistusaineena, kauneudenhoidossa ja lääkkeenä.[4]

Neitsytoliiviöljyn valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadonkorjuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliiviöljy tehdään öljypuun eli oliivipuun luumarjojen eli oliivien hedelmälihasta. Sadonkorjuun aikaan aurinkoisena päivänä oliivipuiden alle levitetään verkot, joille kypsyneet oliivit ravistellaan. Verkoista oliivit kerätään tai haravoidaan verkkosäkkeihin tai muovilaatikoihin, entisaikaan vielä juuttisäkkeihin. Oliivit toimitetaan puristamoon mahdollisimman nopeasti, jotta oliivien omat entsyymit eivät pääse pilkkomaan rasvoja liikaa happamoittaviksi vapaiksi rasvahapoiksi. Laadukkainta öljyä saadaan ehjistä ja kypsistä oliiveista, jotka on käsitelty oikein.[5]

Puristus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliiveja menossa myllyyn

Oliivit huuhdotaan ensin kylmällä vedellä, joka poistaa oksan- ja kaarnanpalat, mullan, lehdet, etanat sekä muut mahdolliset roskat. Tämän jälkeen oliivit punnitaan ja kaadetaan myllyyn, jossa oliivien hedelmäliha rikotaan ja vaivataan massaksi. Aikanaan se tapahtui suurten kivisten pyörien avulla kivisessä maljassa, nykyään useimmin terästankeissa. Siemenet poistetaan myöhemmin. Tasaiseksi hierottu massa, josta öljy alkaa erottua, siirretään kuitumattojen väliin lempeään puristukseen tai nykyisin useimmiten sentrifugiin, joka erottelee kasvisnesteen, öljyn ja siemenet. Tätä kutsutaan kylmäpuristukseksi, massan lämpötila on korkeimmillaan noin 30 celsiusastetta. Tätä seuraa vielä viimeistelevä erottelu öljyseparaattorissa. Öljy varastoidaan ruostumattomiin terästankkeihin. Oliiviöljyä kuljetetaan pienistä puristamoista teräksisissä elintarvikkeiden kuljetukseen soveltuvissa tankkiautoissa. Niistä öljy suodatetaan paperisuodattimien läpi keskusvaraston terästankkeihin odottamaan pullotusta.[6]

Neitsytoliiviöljyn valmistuksessa saa käyttää vain mekaanisia menetelmiä. Puristamista, pesemistä ja siivilöimistä lukuun ottamatta öljyä ei ole käsitelty millään tavalla, eikä siihen ole sekoitettu muita aineita.[7]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliiviöljyn väri voi vaihdella vihreästä kullankeltaiseen. Väri ei itsessään riipu öljyn laadusta vaan oliivien substanssien sisällöstä. Klorofylli värjää öljyn vihreäksi, karoteeni keltaiseksi. Sadonkorjuun alussa kerätyistä oliiveista syntyvässä öljyssä klorofyllipitoisuus on korkea, joten öljyn värikin on vihreämpää.[8]

Oliiviöljyssä on monityydyttymättömiä, kertatyydyttymättömiä ja tyydyttyneitä rasvahappoja. Runsas monityydyttymättömien rasvahappojen määrä pitää oliiviöljyn nestemäisenä. Oliiviöljyn tyypillinen rasvahappokoostumus:[9]

  • omega 9 -oleiinihappoa 63–83 %
  • palmitiinihappoa 7–17 %
  • palmitoleiinihappoa 0,3–3 %
  • omega 6 -linolihappoa 3,5–14 %
  • steariinihappoa 0,5–5 %
  • omega 3 -linoliinihappoa 0,01–1,5 %
  • myristiinihappoa 0–0,1 %
  • arakidihappoa 0–0,8 %

Tokoferoleja oliiviöljyn painosta on 15–17 prosenttia. Oliiviöljyssä on runsaasti E-vitamiinia sekä esimerkiksi fenoleja, polyfenoleja, fenolihappoa, steroleja kuten Beeta-sitosteroleja, skvalaania, beetakaroteenia, terpeenejä, a-klorofylliä ja beetaklorofylliä.[10]

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliiviöljyn virallisen luokituksen tekee Kansainvälinen Oliiviöljyneuvosto (IOOC). Laatuluokkia on perinteisesti neljä, mutta ylin extra virgin -öljy tullaan luokittelemaan jatkossa Extrissimo-laatuiseksi. Oliiviöljyn laadun merkittävin kriteeri on oliiviöljyn happamuuden määrä, mitä pienempi sen parempi. Happamuusprosentti ei saisi ylittää 3,3:a. Myös oliivien orgaaniset olosuhteet ja ominaisuudet vaikuttavat öljyn laatuun.[11]

Euroopan unioni jakaa oliiviöljyt seuraaviin luokkiin:[12]

  • Ekstra-neitsytoliiviöljy on korkealuokkaista oliiviöljyä, joka on puristettu oliiveista mekaanisesti ilman kemiallista käsittelyä. Vapaiden rasvahappojen pitoisuus saa olla korkeintaan 0,8%.
  • Neitsytoliiviöljy on korkealuokkaista oliiviöljyä, joka on puristettu oliiveista mekaanisesti ilman kemiallista käsittelyä. Vapaiden rasvahappojen pitoisuus saa olla korkeintaan 2%.
  • Jalostetusta oliiviöljystä ja neitsytoliiviöljystä koostuva oliiviöljy on oliiviöljy, joka sisältää yksinomaan jalostettuja oliiviöljyjä ja suoraan oliiveista saatuja öljyjä.
  • Oliivin puristemassaöljy on öljy, joka sisältää yksinomaan oliiviöljyn puristamisesta peräisin olevaa puristemassajäämää käsittelemällä valmistettuja öljyjä ja suoraan oliiveista saatuja öljyjä.

Tuottajat ja käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat oliiviöljyn tuottajamaat ovat Kreikka, Italia ja Espanja. EU:n ulkopuolella merkittäviä oliiviöljyn tuottajamaita ovat Tunisia, Turkki, Syyria ja Marokko, jotka tuottavat yhdessä noin 20 prosenttia maailman oliiviöljystä.

Oliiviöljyä käytetään eniten Kreetalla, 31 litraa henkeä kohti vuodessa. Seuraavaksi suurimpia käyttäjiä ovat mannerkreikkalaiset, italialaiset, espanjalaiset, portugalilaiset ja kyproslaiset.[13]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliiviöljy on monikäyttöistä ja hyvin suosittua ruoanlaitossa etenkin Välimeren maissa. Oliiviöljyä käytetään paistamiseen, sillä se sietää korkeita lämpötiloja. Oliiviöljyn savuamislämpötila on noin 185–204 astetta, eikä se hapetu kuumennettaessa kuten useimmat siemenöljyt. Oliiviöljyä lisätään sellaisenaan monenlaisiin ruokiin, kuten salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin tai leivän päälle. Oliiviöljyllä voidaan korvata voi leivonnaisissa. Oliiviöljyä käytetään myös säilöntäaineena ja marinadina.[14]

Säilytys ja säilyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliiviöljy säilyy parhaiten 10–15 celsiusasteen lämpötilassa. Jääkaappilämpötilassa oliiviöljy jähmettyy väliaikaisesti. Metallinen säilytysastia edesauttaa öljyn vahingollista oksidaatiota.[15]

Oliiviöljyn runsaat antioksidantit auttavat oliiviöljyä säilymään kauan käyttökelpoisena. Esimerkiksi Kreikassa oliiviöljypulloon painettava viimeinen myyntipäivä on noin 14 kuukautta pullotuksesta ja 18 kuukautta sadonkorjuusta. Avatussa pullossa säilytetty oliiviöljy on käyttökelpoista vielä vuoden kuluttua viimeisen myyntipäivän jälkeen, jos sitä on säilytetty huoneenlämmössä ja valolta suojattuna mutta korkki päällä.[6]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliiviöljyn sanotaan vähentävän haitallista LDL-kolesterolia ja triglyseridien määrää veressä sekä alentavan verenpainetta. Joidenkin tutkimustulosten mukaan oliiviöljyn käyttäminen päivittäisessä ruokavaliossa vähentää syövän riskiä.[16] Yhdysvaltain ruoka- ja lääkevirasto on hyväksynyt terveysväitteen, jonka mukaan kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä päivässä voi vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, jos sillä korvataan samansuuruinen annos tyydyttynyttä rasvaa.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Von Knorring 2017, s. 12–13.
  2. Von Knorring 2017, s. 14–18.
  3. Von Knorring 2017, s. 15–17.
  4. Von Knorring 2017, s. 21–23.
  5. Von Knorring 2017, s. 26-28.
  6. a b Knossos Cretanfood
  7. Von Knorring 2017, s. 40–41.
  8. Von Knorring 2017, s. 32.
  9. Von Knorring 2017, s. 50–51.
  10. Von Knorring 2017, s. 51-52.
  11. Von Knorring 2017, s. 31–33.
  12. Komission asetus (EY) N:o 1019/2002
  13. Von Knorring 2017, s. 55.
  14. Georgia Petraki: Vinkkejä oliiviöljyn käytöstä Terra Creta. Viitattu 20.1.2018.
  15. Von Knorring 2017, s. 35.
  16. Von Knorring 2017, s. 53–54.
  17. Center for Food Safety and Applied Nutrition: Labeling & Nutrition - Summary of Qualified Health Claims Subject to Enforcement Discretion www.fda.gov. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]