Saari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saarta maantieteen terminä. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Saari on veden kokonaan ympäröimä mannerta pienempi maa-alue, jota nousuvesi ei peitä [1][2][3]. Saaria esiintyy valtamerissä, merissä, järvissä ja joissa. Jos saaria on ryhmittäytynyt lähekkäin paljon, puhutaan saaristosta tai saariryhmästä.[4]

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren koon yläraja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren itsestään selvä määritelmä on, että maa-alueen ympärillä on paljon vettä. Hyvä todiste saaresta on, että se nähdään saarena. Saarelle ei kuitenkaan ole tieteellistä määritelmää, mutta se ehto, ettei saari saa olla manner, on maantieteilijöiden esittämä. Mantereen määritelmä on taas sellainen, että se saarta suurempi valtamerien ympäröimä suuri maa-alue. Lisäksi mantereet on lueteltu (4 tai 6 kappaletta), ettei niistä tule väärinymmärryksiä. Silti keskustellaan siitä, miksei Grönlanti (pinta-ala 2,1 miljoonaa km²) ole manner ja miksei Australia (pinta-ala 7,7 miljoonaa km²) ole saari. Ne kaksi perustelua ovat olleet, että Australia on 3,5-kertainen Grönlantiin nähden ja sillä on oma mannerjalusta, kun taas Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikan mannerjalustalle ja on Australiaa pienempi. Toisaalta Grönlanti on lähes kolminkertainen Uusi-Guinean (0,9 miljoonaa km²) saareen nähden.[3]

Maa- ja vesialueen pysyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari voidaan määritellä myös poliittiseesti. Yhdistyneet kansakunnat määrittelee saaren luonnollisella tavalla muodostuneeksi, joka puolelta veden ympäröimäksi ja nousuveden yläpuolella pysyväksi maa-alueeksi. Määritelmä on tärkeä sen vuoksi, että valtioiden aluevesirajat määräytyvät maa-alueiden mukaan. Määritelmä sulkee kivet ja riutat maa-alueiden ulkopuolelle. Valtameren vuorovesi erottelee saaret karikoista varsin tehokkaasti, joskin entiset saaret voivat aiheuttaa poliittisia ongelmia. Esimerkiksi japanilainen saari Esanbe Hanakita Kojima, joka sijaitsee Tyynessämeressä Kuriilien saariryhmästä länteen, jäi yllättäin nousuveden alle ja se menetti tällä tavalla maan rajoja määrittelevän asemansa. Eroosio oli kuluttanut saaren matalaksi [5].[6]

Saaren koon alaraja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määritelemisen todellinen ongelma löytyy pienempien saarien kohdalla. Suomalaisille pienet saaret ovat tuttuja, onhan niitä lukumääräisesti eniten. Liian pieniä saariksi ovat vedessä sijaitsevat kivet ja kelvottomia ovat matalikot. Sen sijaan kalliosaari voidaan ottaa saareksi. Hyvin pieniä saaria voidaan kutsua luodoiksi tai kareiksi, joskin suomenkielisissä paikannimissä sana luoto voi sisältyä perusosana myös suurehkojen saarten nimiin, kuten Olkiluoto ja Hailuoto. Ongelma koosta nousee esille vasta silloin, kun saaret pitää laskea. Jos valitaan saaren vähimmäiskooksi puoli hehtaaria, saadaan niiden lukumääräksi Ruotsissa 221 831, Suomessa 178 947 ja Norjassa 117 116. Vielä pienempiä saaria on vielä runsaasti lisää.[7]

Keinotekoiset saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari voi olla myös ihmisen aikaansaama keinotekoinen saari, kunhan se on veden eristämä mantereesta [3].

Virtavesien rajaamat maa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voidaanko saareksi mieltää suurta maa-aluetta, jossa rantaviivan muodostavat aavojen ulapoiden lisäksi kapeat salmet, vuolteet ja virtaavat salmet. Monien salmien yli kulkee nykyään autosiltoja ja monet mökkiläiset ovat rakentaneet saarelle pengertien. Tällainen keskustelu voidaan käydä Suomessa, jossa järviä on paikoitellen yhtä paljon kuin mannerta. Esimerkiksi Soisalo, Suomen suurin saari (1 638 km² [8]), on kiistatta vesien ympäröimä maa-alue ja se on siten saari. Kiistaa on kuitenkin siitä, etteivät sen eri rannat ole samalla korkeudella vaan niillä on suurimmillaan kuuden metrin korkeusero. Virtavesien ympäröimän alueen määrittely saareksi on kuitenkin ongelmallista, koska yhtä hyvin voitaisiin väittää saareksi myös esimerkiksi bifurkaatiojärvestä (kuten Vesijako) eri vesistöihin laskevien vesireittien (Vesijaon tapauksessa Kymijoen ja Kokemäenjoen) välistä manneraluetta[9][10].

Kanavien rajaamat maa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suurimmista saarista Sääminginsalon rannat ovat väitetysti samalla korkeudella ja sen pinta-ala on 1 069 km². Sääminginsalo on kuitenkin saari vain, mikäli kaivetun kanavan mantereesta erottama alue hyväksytään saareksi [9][10]. Yleisesti kanavien mantereesta erottamia alueita, kuten Kielin kanavan mantereesta erottama Jyllannin niemimaa ja Korintin kanavan mantereesta erottama Peloponnesos ei ole pidetty saarina.

Saaret joissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellisten tapaan joudutaan pohtimaan, ovatko joen saaret samassa mielessä saaria kuin ne ovat järvissä tai merissä.[9][10]

Maapallon suurimmat saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinta-alan mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grönlanti (2 130 800 km²)
  2. Uusi-Guinea (800 000 km²)
  3. Borneo (725 500 km²)
  4. Madagaskar (578 041 km²)
  5. Baffininsaari (507 451 km²)
  6. Sumatra (425 000 km²)
  7. Honshu (227 414 km²)
  8. Victoriansaari (217 291 km²)
  9. Iso-Britannia (216 777 km²)
  10. Ellesmerensaari (196 236 km²)

Suomen merialueiden suurin saari on Ahvenanmaan pääsaari Manner-Ahvenanmaa (685 km²).

Asukasluvultaan suurimmat saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaava – 124 000 000 asukasta (2005)
  2. Honshu – 98 352 000 (1990)
  3. Iso-Britannia – 58 000 000 (2001)
  4. Luzon – 42 800 000 (2000)
  5. Sumatra – 40 000 000
  6. Taiwan – 22 191 000
  7. Sri Lanka – 19 608 000
  8. Mindanao – 17 600 000 (1997 arvio)
  9. Borneo – 16 000 000 (2000 arvio)
  10. Haiti – 15 785 000

Kuvia saarista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antikainen, Janne & Auri, Elina & Rannanpää, Sari & Talvitie, Jere: Saaristo- ja vesistöaluepolitiikat Euroopassa -selvitys. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 2019. ISBN 978-952-453-996-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.1.2020).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuusisto, Esko: Suomi – Saarten ja vetten maa. Helsinki: Saaristoasiain neuvottelukunta – Työ- ja elinkeinoministeriö, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2020).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gillespie, Rosemary & Clague, David A. (toimitus): Encyclopedia of Islands, s. xxxi. esipuhe. Kalifornia, USA: University of California Press, 2009. ISBN 0-520-25649-2. Google-books (viitattu 31.1.2020). (englanniksi)
  2. Mountjoy, Alan B. (toim.), Pöyhönen, Otto (toim.) & al.: Suuri Maailmantieto, s. 556. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
  3. a b c Jędrusik, Maciej :Island Studies. Island Geography. but What is an Island?, 2011, viitattu 31.1.2020 (englanniksi)
  4. Encyclopaedia Britannica: Island, viitattu 31.1.2020 (englanniksi)
  5. Dale, Nina: Japanilainen saari katosi - kukaan ei edes huomannut. Iltalehti, 2.11.2018. Helsinki: Alma Media Oyj. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.1.2020.
  6. Regime of Islands, United Nations Convention on the Law of the Sea – Part VIII, viitattu 31.1.2020 (englanniksi)
  7. Kuusisto, Esko: Suomi – Saarten ja vetten maa, 2015, s.4–5
  8. Kuusisto, Esko: Suomi – Saarten ja vetten maa, 2015, s.6
  9. a b c Kejonen, Aimo: Kansanuskomuksia ja geologiaa, s. 229. Teoksessa: Koivisto, Marjatta (toim.): Jääkaudet. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  10. a b c Suomen suurimmasta saaresta kiistaa Yle Uutiset. Viitattu 31.1.20202018-09-14.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]