Maakilpikonnat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maakilpikonnat
Aldabranjättiläiskilpikonna (Aldabrachelys gigantea)
Aldabranjättiläiskilpikonna (Aldabrachelys gigantea)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Kilpikonnat Testudines
Heimo: Maakilpikonnat
Testudinidae
Batsch, 1788[1]
Synonyymit
  • Dysmydae Ritgen, 1828[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Maakilpikonnat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maakilpikonnat Commonsissa

Maakilpikonnat[2] (Testudinidae) on kilpikonnien lahkoon kuuluva heimo, johon luetaan noin 60 lajia.[3] Aiemmin Testudinidae-heimo tunnettiin nimellä maa- ja suokilpikonnat[4], ja se sisälsi maakilpikonnien (Testudininae) lisäksi suokilpikonnien alaheimon (Emydinae). Nykyään suokilpikonnia pidetään kuitenkin vähäisistä eroistaan huolimatta erillisenä heimona.[2][4]

Maakilpikonnat ovat raskaasti panssaroituja ja hidasliikkeisiä. Niillä on yleensä kupolimainen kilpi ja jäykähköt raajat. Maakilpikonnien koko vaihtelee 10 senttiä pitkästä kapinkilpikonnasta kilven pituudeltaan 1,2-metrisiin jättiläiskilpikonniin, joita elää Galápagossaarilla ja Seychelleillä.[2][4] Suurin koskaan elänyt maakilpikonna on sukupuuttoon kuollut Megalochelys atlas, jonka kilven pituus saattoi olla jopa 2,1 metriä.[5][6]

Maakilpikonnat elävät trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla sekä lauhkean vyöhykkeen lämpimillä seuduilla. Niitä tavataan kaikilta mantereilta Australiaa lukuun ottamatta. Eurooppalaisia lajeja on neljä, joista kolme elää Etelä-Euroopassa.[2][4]

Suvut ja lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo sisältää vain elossa olevat lajit (lukuun ottamatta galápagoksenjättiläiskilpikonnia, jonka lajeista kaksi on kuollut sukupuuttoon).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Testudinidae (TSN 173852) itis.gov. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  2. a b c d Honkala, Juha (päätoim.): Suuri tietosanakirja, s. 465. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  3. a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Testudinidae The Reptile Database. 2019. Reptarium. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  4. a b c d Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1030–1035. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
  5. Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R. J. G. & Gardiner, Brian: The Macmillan Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 69. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
  6. Rhodin, Anders G. J. & Thomson, Scott & Georgalis, Georgios L. & Karl, Hans-Volker & Danilov, Igor G. & Takahashi, Akio & S. de la Fuente, Marcelo & Bourque, Jason R. & Delfino, Massimo & Bour, Roger & Iverson, John B. & Shaffer, H. Bradley & van Dijk, Peter Paul: Turtles and Tortoises of the World During the Rise and Global Spread of Humanity: First Checklist and Review of Extinct Pleistocene and Holocene Chelonians. Chelonian Research Monographs, 16.4.2015, 5. vsk, nro 8, s. 1–66. Chelonian Research Foundation. doi:10.3854/crm.5.000e.fossil.checklist.v1.2015. ISSN 1088-7105. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.