Galápagoksenjättiläiskilpikonna
| Galápagoksenjättiläiskilpikonna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Heimo: | Maakilpikonnat Testudinidae |
| Suku: | Chelonoidis |
| Laji: | niger |
| Kaksiosainen nimi | |
 Galápagoksenjättiläiskilpikonnan levinneisyysalue harmaalla |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Galápagoksenjättiläiskilpikonna (Geochelone niger) on maakilpikonnien heimoon kuuluvan kilpikonnalaji, jota tavataan nimensä mukaisesti vain Galápagossaarilla. Se kuuluu maailman suurimpiin maakilpikonniin ja maailman pitkäikäisimpiin eläinlajeihin.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galápagoksenjättiläiskilpikonnat ovat täysikasvuisina keskimäärin 1,2 metriä pitkiä ja jopa yli 300 kilogramman painoisia. Väritys vaihtelee alalajien kesken, mutta kilpikonnien kuori on vihreähkö tai ruskeahko, ja iho on joko vaaleanruskea tai vihreänruskea. Kilven muoto vaihtelee alalajeilla satulamaisesta kupolimaiseen.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galápagoksenjättiläiskilpikonnia tavataan vain Galápagossaarilla, eli ne ovat endeemisiä. Jopa 250 000 kilpikonnaa asutti saaria niiden löytöhetkellä. Nykyään enää noin 15 000 on jäljellä. Sadekauden aikaan kilpikonnat oleilevat saarien alemmilla osilla, ja kun tulee kuiva kausi, ne siirtyvät takaisin ylemmäs.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galápagoksenjättiläiskilpikonnat ovat kasvinsyöjiä. Ne syövät pääasiassa kaktuksia, ruohoja, lehtiä, hedelmiä ja köynnöskasveja.
Galápagoksenjättiläiskilpikonnat voivat olla pitkiäkin aikoja juomatta vettä, sillä ne saavat lähes kaiken tarvitsemansa veden ravinnosta (erityisesti opuntiakaktuksesta). Ne voivat olla myös yli vuoden hengissä ilman minkäänlaista nestettä, sillä niiden rasvan hajotessa syntyy vettä.
_-_Santa_Cruz_Island.jpeg)
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpikonnat pariutuvat mihin aikaan vuodesta tahansa, vaikkakin huippukaudet ovat tammikuussa ja elokuussa. Kun kaksi paritteluvalmista koirasta kohtaa toisensa, ne nostavat jalkojansa, venyttävät kaulaansa ja avaavat suunsa ammolleen saadakseen toisen ehdokkaan peräytymään. Yleensä pienempi yksilö vetäytyy pois, mutta joskus ne purevat toisiaan päähän. Koiraat haistelevat ilmaa etsiessään naaraita, ja kun ne ovat tavanneet naaraan, ne koputtelevat päällänsä naaraan päätä. Parittelu voi kestää useita tunteja.
Pariutumisen jälkeen naaraat matkaavat jopa kilometrien päähän kuivalle hiekkakentälle. Pesän kaivaminen voi kestää muutamasta tunnista päiviin. Pesä on n. 30 cm:n syvyinen reikä, johon naaras laskee enintään 16 tennispallon kokoista kovakuorista munaa. Sitten naaras peittää reiän mudalla. Kivikkoisilla alueilla naaraat laskevat munat kallionhalkeamiin.
Poikanen syntyy 120–140 päivän kuluttua naaraan tiineyden alusta. Kuoriutumishetkellä poikanen voi painaa vain 80 grammaa ja olla 6 cm:n pituinen. Pesän lämpötila vaikuttaa sukupuoleen. Jos pesän lämpötila on viileämpi, tulee enemmän koiraita, ja jos pesä on lämpimämpi, tulee enemmän naaraita. Kun poikanen kuoriutuu, sen täytyy kaivaa itsensä ulos maasta. Se kestää enintään kuukauden.
Sukupuoli voidaan määrittää varmuudella vasta kilpikonnan saavuttaessa suunnilleen 15 vuoden iän. Sukukypsyys saavutetaan jo 20–25 vuoden iässä. Kilpikonna kasvaa hitaasti, se on täysikasvuinen noin 40 vuoden iässä. Parhaana lisääntymisikänä pidetään 60–90 ikävuotta.
Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galápagoksenjättiläiskilpikonnia on 12 elossa olevaa alalajia. Sukupuuttoon kuolleita alalajeja on kolme, joista yhdellä ei ole tieteellistä nimeä. Toisinaan näitä alalajeja on pidetty omina lajeinaan.[2]
Viisi nykyistä alalajia asustaa Isabelan saarella ja loput kuusi asustavat Santiagossa, Santa Cruzissa, Pinzónissa, Españolassa ja San Cristóbalissa, kukin eri saarella. Jokainen alalaji on erilainen, jotta se pystyisi vastaamaan saaren luonnon asettamiin vaatimuksiin. Joillain alalajeilla on esimerkiksi kilven etureuna ylempänä, jotta kilpikonna voisi kurkottaa korkeammalle. Kaikki alalajit ovat kehittyneet yhteisestä kantaisästä, jonka yksilöitä saattoi ehkä ajelehtia saarille. Koska sieltä puuttuivat kilpikonnien luonnolliset viholliset, kilpikonnat saattoivat kasvaa niin suuriksi ja vanhoiksi. Lähin sukulainen galápagosinjättiläiskilpikonnille on pienikokoinen chilenkilpikonna (Chelonoidis chilensis), joka nimestään huolimatta elää Argentiinassa, Boliviassa ja Paraguayssa. DNA-analyyseillä on todettu, että galápagosinjättiläiskilpikonnat eriytyivät chilenkilpikonnasta noin 6–12 miljoonaa vuotta sitten.
Alalajit (15)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Alalaji | Esiintymisalue | Huomioita | Lukumäärä |
|---|---|---|---|
| Chelonoidis niger abingdonii | Pintan etelärinteet | Viimeinen tunnettu yksilö, ”Yksinäinen Yrjö” (Lonesome George) kuoli 24. kesäkuuta 2012.[3] Populaatio pieneni valtavasti kalastajien tuotua saarelle vuonna 1958 vuohia, jotka söivät valtavasti kasvillisuutta. Alalajin ulostetta, todennäköisesti muutaman vuoden ikäistä, nähtiin saarella vuonna 1981, joten on mahdollista, että toinen alalajin yksilö on edelleen olemassa, mutta se näyttää epätodennäköiseltä. Vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan George ei välttämättä ollutkaan lajinsa viimeinen yksilö.[4] | Hävinnyt |
| Chelonoidis niger becki | Pohjoinen Isabela, Volcano Wolfin pohjoiset ja läntiset rinteet | Kannan kasvu on menestyksekästä | 2000 yksilöä |
| Chelonoidis niger chathamensis | Koillinen San Cristóbal | Voimakkaasti vähentynyt alkuperäiseltä elinalueeltaan. Syynä tähän olivat saarelle tuodut aasit, jotka hajottivat pesiä, ja koirat, jotka tappoivat nuoria yksilöitä. | 700 yksilöä |
| Chelonoidis niger darwini | Keski-läntinen San Salvador | Suuret määrät kilpikonnia poistettiin saarelta 1800-luvun alussa. Saarelle tuodut vuohet rajoittivat kantaa syömällä aluskasvillisuuden ja rajoittamalla kannan saaren keskiosiin. Sukupuolten lukumäärä on voimakkaasti epätasapainoinen (koiraita on enemmän). Pesiä on nyt suojattu ja munia on kuljetettu haudottavaksi Charles Darwin Research Stationiin ja luontoon vapautusohjelmat ovat olleet onnistuneita. | 800 yksilöä |
| Chelonoidis niger donfaustoi | Laji elää 40 neliökilometrin alueella Santa Cruzin itäpuolella. | 2015 tunnistettu laji on lähempänä viereisen San Cristóbal -saaren jättiläiskilpikonnia kuin naapureitaan.[5] | joitakin satoja |
| Chelonoidis niger duncanensis | Lounainen Pinzon | Suuri määrä kilpikonnia oli poistettu saarelta 19. vuosisadan jälkipuoliskolla. Mustarottien tultua vuonna 1900, ne söivät kaikki munat. Vuodesta 1965 lähtien munia on kuljetettu haudottavaksi ja niistä kuoriutuneita poikasia kasvatettavaksi Charles Darwin Research Stationiin. | 300 yksilöä |
| Chelonoidis niger guntheri | Isabela: Yksi populaatio Volcano Sierra Negran itäisillä ja toinen läntisillä ja lounaisilla rinteillä | Kannat vähenivät 1950-luvulle asti. Itäisen populaation villi lisääntyminen on onnistunut mutta läntisessä populaatiossa lisääntymistä vaikeuttavat siat, koirat, rotat ja kissat. 20 aikuista otettiin vankeuteen lisääntymisen turvaamiseksi. | 500 yksilöä |
| Chelonoidis niger hoodensis | Española | Alalajin määrä vähentyi kalastajien ja muiden saarella vieraillen henkilöiden takia runsaasti, 13 aikuista löydettiin vuonna 1970-luvun alussa. Ne kuljetettiin Charles Darwin Research Stationiin ja ne ovat tuottaneet toistaiseksi yli 100 poikasta. Luonnollista pariutumista ei vielä tapahdu koska yksilöt ovat niin erillään. | 120 yksilöä |
| Chelonoidis niger microphyes | Isabela: Volcano Darwinin eteläiset ja läntiset rinteet | Kanta supisti kalastajien harjoittama saalistus, mutta nykyään villi lisääntyminen on onnistunut. | 1000 yksilöä |
| Chelonoidis niger niger | Santa Cruz | Aiemmin runsaasti, mutta saarella vierailevat kalastajat ja muut henkilöt metsästivät niitä valtavia määriä. 1846 ne julistettiin sukupuuttoon. Vuonna 2008 ehdotettiin, että osa kilpikonnista olisi pariutunut Isabelassa elävän alalajin kanssa. Teoriassa jalostusohjelmalla voitaisiin tämä alalaji herättää henkiin, mutta ennusten mukaan se kestäisi sata vuotta. | Hävinnyt |
| Chelonoidis niger phantasticus | Fernandina (mahdollinen) | Tunnetaan vain yhdestä koiraasta (tapetusta) otetusta näytteestä. Fernandina-saari on turmeltumaton ja jos kilpikonnat ovat todellakin eläneet siellä, se olisi ainoana alalajina kuollut luonnollisesti sukupuuttoon | mahdollisesti ollut |
| Chelonoidis niger porteri | Santa Cruz: pääpopulaatio on lounaassa, pienempi populaatio koillisessa | Määrä väheni 1930-luvulle asti. Lisääntymistä vaikeuttivat villiintyneet vuohet ja koirat, mutta kannan kasvu kasvatusohjelmissa on tasaista. MtDNA-testit näyttävät että olisi olemassa kolme erillistä alalajia yhden sijaan Santa Cruzilla. | 2000 yksilöä[5] |
| Chelonoidis niger vandenburghi | Isabela: Volcano Alcedon kaldera ja eteläiset rinteet | Suurin alalajien populaatio, villi lisääntyminen onnistunut | 5000 yksilöä |
| Chelonoidis niger vicina | Itäinen Isabela: Cerro Azul | Tyypillinen kupolimais-kuorinen alalaji. Esiintymisalueesta osa sijoittuu päällekkäin alalaji guentherin levinneisyysalueen kanssa. Kantaa tuhottiin valtavasti kahdella viime vuosisadalla 1960-luvun alkuun asti. Nautakarjayritys oli kohtalokas kannan lukumäärälle. | 700 yksilöä |
| Santa Fe -saaren kilpikonna (ei tieteellistä nimeä) | Santa Fe | Tutkimusmatkalla Santa Fehen löydettiin vanhoja luita, muttei kuoren paloja. Luut ovat herättäneet epäilyksiä alalajin olemassaolosta | Hävinnyt |
Kannan lasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1700-luvulla merirosvot olivat alkaneet käyttää kilpikonnia ravintona. Ne tuotiin laivalle, jossa ne elivät kunnes ei ollut muuta ruokaa. Kilpikonnat katosivatkin enimmäkseen siksi, että niitä metsästettiin ruoaksi. 1800-luvulla kilpikonnia tapettiin enemmän niistä saatavan korkealaatuisen öljyn vuoksi. Väheneminen nopeutui entisestään, kun saarille tuotiin tulokaslajeja. Tulokassiat, koirat, kissat ja rotat söivät tehokkaasti kilpikonnien munia ja pieniä poikasia. Vuohet, aasit ja naudat kalusivat kaiken aluskasvillisuuden, ja kilpikonnien ravinnonsaanti väheni. 1900-luvun alussa kilpikonnia tapettiin vietäväksi museoihin.
Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galápagoksenjättiläiskilpikonna on nyt ehdottomasti suojeltu. Laji on listattu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Vuonna 1970 Ecuador julisti, että on laitonta pyydystää kilpikonnia tai kerätä niiden munia. Kaupan lopettamiseksi kokonaan Ecuador kielsi myös kilpikonnien viennin pois saarilta. Vuonna 1971 säädettiin asetus, jonka mukaan on laitonta vahingoittaa, poistaa, häiritä tai muuttaa Galápagossaarien organismia millään tapaa. Saarilla on myös alettu hävittää villiintyneitä tulokaslajeja, kuten koiria, kissoja, nautoja, vuohia ja aaseja, jotka kilpailevat kilpikonnien kanssa ravinnosta tai syövät kilpikonnia ja niiden munia. Esimerkkinä tästä on vuohien täydellinen hävittäminen Pinta-saarella, josta ne kalusivat suurimman osan saaren aluskasvillisuudesta.
Española-saaren kilpikonnien munia on alettu kerätä haudottavaksi ja kasvatettavaksi Charles Darwin Research Stationiin. Kun poikaset ovat riittävän isoja selviämään luonnossa itse, ne palautetaan saarille. Kaikki nykyiset Española-saarella asuvat kilpikonnat polveutuvat kahdesta koiraasta ja 11 naaraasta, jotka olivat viimeiset alalajin edustajat, kun ne löydettiin.
Hävitys jatkuu kuitenkin pienemmässä mittakaavassa; paikalliset kalastajat ovat tappaneet yli 120 kilpikonnaa ja ottaneet niitä ”panttivangeiksi” poliittisiin kiistoihin maan johdon ja kalastajien välillä.
Huomattavia galápagoksenjättiläiskilpikonnia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harriet, maailman toiseksi vanhin kilpikonna, saavutti 175 vuoden iän. Kuului alalajiin Chelonoidis niger porteri.
- Yksinäinen Yrjö, maailman viimeinen alalajin Chelonoidis niger abingdonii edustaja, saavutti 100 vuoden iän.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- IUCN Red list (englanniksi)
- Animaldiversity (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tortoise & Freshwater Turtle Specialist Group: Chelonoidis niger IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Rhodin, A. G. J. et al.: Turtles of the World: Annotated Checklist and Atlas of Taxonomy, Synonymy, Distribution, and Conservation Status (9th Ed.) Teoksessa Rhodin, A. G. J. et al. (toim.): Conservation Biology of Freshwater Turtles and Tortoises: A Compilation Project of the IUCN/SSC Tortoise and Freshwater Turtle Specialist Group. Chelonian Research Monographs, 2021, 8. vsk, s. 1–472. doi:10.3854/crm.8.checklist.atlas.v9.2021. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 25.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Lajinsa viimeinen jättiläiskilpikonna George kuoli Galápagossaarilla HS.fi. 25.6.2012. Helsinki: Sanoma company. Viitattu 25.6.2012.
- ↑ Yksinäinen Yrjö ei ollutkaan välttämättä yksinäinen mtv3.fi. 22.11.2012. Viitattu 22.11.2012.
- ↑ a b Uusi jättiläiskilpikonnalaji tunnistettu Galápagossaarilla Yle Uutiset. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 21.10.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Honolulu Zoo (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
|