Kotoperäisyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eristyneiden Galápagossaarten kotoperäinen haukkalaji, galapagosinhiirihaukka.

Kotoperäinen eli endeeminen eliölaji tai -alalaji esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella, jolla se on isolaation seurauksena kehittynyt ja jonka olosuhteisiin se on sopeutunut. Tyypillisiä kotoperäisten lajien esiintymispaikkoja ovat valtamerten saaret (kuten Uusi-Seelanti, Madagaskar ja Havaiji), muista vesistöistä irrallaan olevat järvet (kuten Baikaljärvi ja Malawijärvi) ja vuoristojen, aavikoiden tai jäätiköiden ympäröimät alueet sekä monet monimuotoisuuskeskukset. Endeemisen vastakohta on kosmopoliitti, joka elää maapallolla kaikilla tai lähes kaikilla mantereilla.

Kotoperäiset lajit ovat usein erityisen herkkiä vieraiden tulokaslajien aiheuttamille uhille ja muutoksille. Nykyihminen on melko uusi tulokas monilla alueilla, ja ihmisen toiminta uhkaa monia kotoperäisiä lajeja. Myös ihmisten mukana tarkoituksellisesti tai tahattomasti kulkeutuvat tulokaslajit voivat olla uhka monille kotoperäisille lajeille, erityisesti eristyneillä tai muuten ekologisesti herkillä alueilla. Suurin osa historiallisena aikana sukupuuttoon kuolleista lajeista on ollut endeemisiä.

Esimerkiksi tunturisopuli on Lapin kotoperäinen jyrsijä, jota ei tavata muualla. Norpan alalaji saimaannorppa puolestaan elää ainoastaan Saimaan vesistössä, samoin kuin lohen ekologinen muoto saimaanlohi. Sukupuuttoon kuollut mauritiuksendodo eli drontti esiintyi vain yhdellä Intian valtameren saarella. Kaikki makilajit elävät Madagaskarilla ja lähes kaikki kengurut Australiassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Happonen et al: Bios 1: Eliömaailma, s. 69, 72 ja 164. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26405-9.
  • Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.