Monimuotoisuuskeskus
-6.jpg)
Monimuotoisuuskeskus (myös biodiversity hotspot) on luonnonmaantieteellinen alue, jonka biodiversiteetti on erityisen suuri, eli alueella elää poikkeuksellisen monimuotoinen eliölajisto ja jonka monimuotoisuus on uhattuna ihmistoiminnan vuoksi[1][2]. Alue voidaan määritellä monimuotoisuuskeskukseksi, jos se täyttää kaksi kriteeriä: kasvilajeista vähintään 0,5% tai 1500 lajin on oltava kotoperäisiä (endeemisiä) ja alueen tulee olla menettänyt vähintään 70% alkuperäisestä kasvillisuudestaan[2]. Maailmanlaajuisesti 36 aluetta täyttää nämä kriteerit. Näillä 36 alueella elää noin 60% maailman kasvi-, lintu-, nisäkäs-, sammakkoeläin- ja matelijalajeista. Monimuotoisuuskeskukset kattavat vain 2,4% koko maapallon pinta-alasta ja 11,8% maapallon maapinta-alasta. Iso osa maailman ihmisistä asuu monimuotoisuuskeskusten alueilla[3] ja yleisesti ottaen ihmistoiminnan vaikutuksesta monimuotoisuuskeskusten pinta-ala on pienentynyt huomattavasti[4].
Monimuotoisuuskeskuksen käsitettä on myös kritisoitu[5], sillä ne eivät välttämättä riittävästi edusta kaikkia monimuotoisuuden mittareita, kuten muiden kuin kasvilajien runsautta, ekosysteemipalveluita tai fylogeneettistä monimuotoisuutta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Norman Myers: Threatened biotas: "Hot spots" in tropical forests. Environmentalist, 1.9.1988, 8. vsk, nro 3, s. 187–208. doi:10.1007/BF02240252. ISSN 1573-2991. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b Norman Myers, Russell A. Mittermeier, Cristina G. Mittermeier, Gustavo A. B. da Fonseca, Jennifer Kent: Biodiversity hotspots for conservation priorities. Nature, 2000-02, 403. vsk, nro 6772, s. 853–858. doi:10.1038/35002501. ISSN 1476-4687. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Richard P. Cincotta, Jennifer Wisnewski, Robert Engelman: Human population in the biodiversity hotspots. Nature, 2000-04, 404. vsk, nro 6781, s. 990–992. doi:10.1038/35010105. ISSN 1476-4687. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Thomas M. Brooks, Russell A. Mittermeier, Cristina G. Mittermeier, Gustavo A. B. Da Fonseca, Anthony B. Rylands, William R. Konstant: Habitat Loss and Extinction in the Hotspots of Biodiversity. Conservation Biology, 2002, 16. vsk, nro 4, s. 909–923. doi:10.1046/j.1523-1739.2002.00530.x. ISSN 1523-1739. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Peter Kareiva, Michelle Marvier: Conserving Biodiversity Coldspots: Recent calls to direct conservation funding to the world's biodiversity hotspots may be bad investment advice. American Scientist, 2003, 91. vsk, nro 4, s. 344–351. ISSN 0003-0996. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Conservation International: Biodiversity Hotspots (englanniksi)