Havaiji

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltojen osavaltiosta. Havaijisaariin kuuluu samanniminen saari.
State of Hawaii
Mokuʻāina o Hawaiʻi
Havaijin lippu Havaijin vaakuna
Osavaltion lippu Osavaltion sinetti
Osavaltion lempinimi: The Aloha State
Yhdysvaltain kartta, jossa Havaiji korostettuna
Yhdysvaltain osavaltiot
Pääkaupunki Honolulu
Suurin kaupunki Honolulu
Kuvernööri Neil Abercrombie
Viralliset kielet englanti ja havaiji[1]
Pinta-ala 28 337 km² (.)
 - Maa-ala 16 649 km²
 - Vesiala 11 672 km² (41,2 %)
Väestö (2010)
 - Asukkaita 1 360 301 (40.)
 - Asukastiheys 76,60/km² (13.)
Liittovaltion osavaltioksi
 - Päivämäärä 21. elokuuta 1959
 - Järjestyksessä 50.
Aikavyöhyke Tyynenmeren: UTC-10
Leveyspiiri 18°55'N – 29°N
Pituuspiiri 154°40'W – 162°W
Leveys km
Pituus 2 450 km
Pinnanmuodostus
 - Korkein kohta 4 205 m
 - Keskikorkeus 925 m
 - Matalin kohta 0 m
Lyhenteet
 - Postilyhenne HI
 - ISO 3166-2 US-HI
Sivusto www.hawaii.gov
Liberty 2005 3.jpg
Löydä lisää Yhdysvaltoihin liittyviä artikkeleitaYhdysvaltojen teemasivulta

Havaiji (havaijiksi Hawaiʻi, engl. Hawaii) on Yhdysvaltojen osavaltio pohjoisella Tyynellämerellä. Osavaltioon kuuluvat kaikki Havaijisaaret Midwaytä lukuun ottamatta[2]. Havaiji on ollut Yhdysvaltojen hallussa virallisesti vuodesta 1898 ja maan osavaltio vuodesta 1959 lähtien. Ennen Yhdysvaltojen miehitystä se oli itsenäinen kuningaskunta 18101893.

Vuonna 2010 osavaltiossa oli 1 360 301 asukasta[3]. Osavaltion pääkaupunki on Honolulu. Havaijin virallisena kielenä on englannin kielen lisäksi alkuperäinen havaijin kieli.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijin pääsaaret.
Havaijin sijainti Tyynessä Valtameressä

Havaijisaarten kahdeksan pääsaarta ovat kaakosta luoteeseen Havaiji (Big Island), Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Oahu, Kauai ja Niihau[4].

Havaijisaaret ovat tuliperäisiä ja koralliriuttojen reunustamia. Havaijin saari eli Big Island on geologisesti nuorin ja pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa suurempi kuin muut saaret yhteensä. Väestö ja talous ovat keskittyneet Oahun saarelle, jossa on myös pääkaupunki Honolulu ja sotilastukikohta Pearl Harbor. Taloudellisesti toiseksi merkittävin saarista on suosittu lomakohde Maui.[4] Kahoolawe on asuttamaton, Yhdysvaltain sotilaallisessa käytössä oleva saari[5], kun taas Niihau on yksityisomistuksessa oleva, alkuperäisväestöä lukuun ottamatta ulkopuolisilta lähes suljettu saari[6]. Pääsaarilta luoteeseen on 1 800 kilometriä pitkä asuttamattomien pikkusaarten ketju, Luoteiset Havaijisaaret.[4].

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puʻu ʻŌʻōn kraatterista Kilauealla purkautuu laavaa

Havaijisaaret ovat syntyneet Tyynenmeren mannerlaatan liikkuessa luoteeseen niin sanotun kuuman pisteen yli. Kuuman pisteen kohdalla muodostuu tulivuori, joka ajan myötä nousee merenpinnan yläpuolelle synnyttäen saaren. Mannerlaatan liikkuessa vuosimiljoonien kuluessa ovat tulivuoret liikkuneet pois kuumasta kohdasta luoteeseen, sammuneet, ja eroosion vaikutuksesta pienentyneet. 35 km Havaijin saaresta etelään on syntymässä uusi saari, Loihi [7]. Havaijin tunnetuimpia tulivuoria ovat Mauin Haleakala ja Havaijin saaren Mauna Kea, Mauna Loa ja Kilauea, joista kaksi viimeisintä ovat edelleen aktiivisia[8].

Havaijisaaret ovat erittäin vuoristoisia: 50 % saarten maa-alasta sijaitsee yli 600 metrin korkeudessa ja 10 % yli 2 000 metrin korkeudessa[9].

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka saaret tunnetaan enimmäkseen rannikoidensa trooppisesta ilmastosta, etenkin vuoristoisilla Mauilla ja Havaijin saarella voidaan tunnistaa seitsemästä jopa yhteentoista eri ilmastotyyppiä, jotka jakautuvat niin sanottuihin tuulen ja suojanpuoleisiin alueisiin. Suojanpuoleiset alueet ovat kuivempia, vähäsateisempia ja aurinkoisimpia, minkä takia myös matkailu keskittyy näiden alueiden rannikoille, saarten länsi- ja kaakkoisosiin. Lämpötilavaihtelut ilmastovyöhykkeiden sisällä ovat pienet. Honolulussa lämpimin kuukausi on elokuu, jonka keskilämpötila on 28 °C, ja kylmintä on helmikuussa, 23 °C. Vuorilla, etenkin Mauna Kealla, Mauna Loalla ja Haleakalalla, lämpötila voi laskea nollan alapuolelle, eikä lumi ole lainkaan tuntematon ilmiö. Mauna Kealla on mitattu saarten kylmyysennätys, −11 °C vuonna 1979, kun taas saarten lämpöennätys, 38 °C, on mitattu Pahalassa, Havaijin saaren etelärannikolla vuonna 1931. Waialealen vuori Kauailla on maailman toiseksi sateisin paikka, ja sen vuotuinen sademäärä on muhkeat 11,7 m.[9]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijin eristyneisyys on muokannut siitä ainutlaatuisen ekosysteemin. Saarilla on 1 400 muualla esiintymätöntä kasvilajia, joista useita esiintyy vain tietyissä laaksoissa ja vaikeapääsyisillä vuorilla. Myös saarien linnusto on ainutlaatuista – saarilla esiintyy muun muassa 28 kotoperäistä tangaralajia, joista osa elää vain yhdellä saarella.[10] Saarten kansallislintu on vaarantunut havaijinhanhi eli nene, jonka kanta oli alimmillaan 30 yksilön tienoilla, mutta on suojelun ansiosta elpynyt jo muutamaan sataan yksilöön[11]. Marras-huhtikuun välillä Mauin ja Havaijin saaren vesille tulevat leikkimään ja lisääntymään ryhävalaat. Vedet vilisevät trooppisia kaloja ja muun muassa merikilpikonnalajeja[10], joiden havainnointi snorklaamalla ja sukeltamalla onkin suosittua ajanvietettä. Ainoat saarilla luontaisesti elävät nisäkkäät ovat muutama lepakkolaji.[12] Lisäksi rannikoilla ja lähivesillä liikkuu valaita ja hylkeitä. Havaijinhylkeen pääasialliset lisääntymispaikat ovat Luoteis-Havaijin saarilla. Viime vuosina laji on levinnyt myös Havaijin pääsaarille.[13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijilaisia merikanootteja 1784. Piirros: John Webber (1751-1793). Teoksessa: Cook, J. A voyage to the Pacific Ocean (London, Strahan, 1784).

Löytöretkeilijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijin alkuperäisväestö on polynesialaista. Havaijin arvioidaan tulleen asutetuksi kahdessa aallossa. Ensimmäinen aalto polynesialaisia löytöretkeilijöitä tuli ilmeisesti Marquesassaarilta jo 300 eaa. tienoilla. Toinen asutusaalto saapui Seurasaarilta noin 1100-luvulla. Havaijilainen yhteiskunta muodostui luokkajakoiseksi. Ensimmäisenä eurooppalaisena saarille saapui 20. tammikuuta 1778 englantilainen kapteeni James Cook.[14] Cook antoi tuolloin ”löytämälleen” saariryhmälle nimen Sandwich Islands[15].

Havaijin kuningaskunta 1810–1893[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Havaijin kuningaskunta

Ennen eurooppalaisten saapumista saariryhmä oli hajautunut lukuisiin pieniin, keskenään usein sotineisiin heimokuntiin, kunnes kuningas Kamehameha I, joka tunnetaan myös Kamehameha Suurena, yhdisti saaret yhdeksi kuningaskunnaksi vuonna 1810.[16] Samoihin aikoihin ulkomaisia laivoja alkoi saapua saarille yhä enemmän, ja ne toivat mukanaan uusia eläin- ja puulajeja, hedelmiä, tuliaseita, alkoholijuomia – sekä tauteja. Pian alkuperäisasukkaita kuoli runsaasti koleraan, tuhkarokkoon ja tippuriin. Sen lisäksi että havaijilaisia kuoli näihin uusiin tauteihin, monet heistä tulivat hedelmättömiksi mikä lisäsi väestökatoa.[17] Vaikka Cookin saapuessa havaijilaisia on arvioitu olleen useita satoja tuhansia, heitä oli jäljellä vuonna 1848 enää 88 000[18].

Yhdysvaltojen vaikutus alkoi voimistua Havaijissa 1830-luvulta lähtien, jolloin aloitettiin laajamittaisempi sokeriruo’on viljely[19]. Viljelykset olivat pääosin Yhdysvalloista tulleiden siirtolaisten omistuksessa. Sokeriruokoviljelmät houkuttelivat myös eri kansallisuuksia edustaneita siirtotyöläisiä[20]. Vuonna 1820 saapuivat myös ensimmäiset amerikkalaiset puritaanilähetyssaarnaajat, jotka perustivat saarille lukuisia kouluja ja loivat havaijin kielen ensimmäisen kirjoitetun muodon.[21][22]

Kuningas Kamehameha I:n vaimo, kuningatar Kaahumanu toimi tärkeässä roolissa saarten tabu (kapu) -järjestelmän kumoamisessa yhdessä vuonna 1819 valtaan astuneen kuningas Kamehameha II:n kanssa. Kamehameha II matkusti vaimonsa Kamamalun ja monien hovin jäsenten kanssa 1823 valtiovierailulle Englantiin, jossa kuningas ja kuningatar kuolivat vastustuskyvyttöminä tuhkarokkoon.[23]

Kalākaua.

Vaikka kuningas Kamehameha III julisti 1840 Havaijin perustuslaissa maan monarkiaksi 1840 ja sai Yhdysvallat tunnustamaan saarten itsenäisyyden 1842[24], saarten riippuvuus Yhdysvalloista kasvoi jatkuvasti. Yksityinen maanomistus tuli mahdolliseksi 1848, jonka jälkeen pääomainvestoinnit maahan kasvoivat huomattavasti.[19] Kamehameha III:n jälkeen maata hallitsivat kuninkaat Kamehameha IV (1854-1863), Kamehameha V (1863-1872) ja Lunalilo (1872-1874)[25].

Vuonna 1874 Havaijin valtaistuimelle nousi kuningas Kalākaua[26], joka suosi alkuperäisväestön nimittämistä julkisiin asemiin. Havaijilainen sokeri sai suosituimmuusaseman Yhdysvaltojen markkinoilla vuonna 1875 solmitun kauppasopimuksen pohjalta, joka uusittiin 1884 ja lopullisesti ratifioitiin 1887. Samalla Yhdysvallat sai luvan perustaa laivastotukikohdan Pearl Harboriin.[19] Kalākauan valtaa rajoitettiin merkittävästi lopulta uuden perustuslain voimin. Oppositio teki myös aseellisen vallankaappausyrityksen.[26]

Kuningatar Lili'uokalani.

Kalākauan sisaren, kuningatar Lili’uokalanin, noustessa seuraavana hallitsijana valtaan tilanne maassa oli jo varsin hankala. Omistava luokka eli lähinnä valkoiset siirtolaiset kannattivat maan yhdistämistä Yhdysvaltoihin ja tavallisen kansan enemmistö oli itsenäisen monarkian puolella. Vuonna 1893 Lili’uokalani syrjäytettiin valkoisten sokeriruokoliikemiesten järjestämässä vallankaappauksessa Yhdysvaltojen merijalkaväen avulla.[19]

Tasavalta ja Yhdysvaltojen protektoraatti 1893–1900[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijiin perustettiin poikkeustilahallitus ja Yhdysvaltain Havaijin-lähettiläs John L. Stevens julisti Havaijin Yhdysvaltojen protektoraatiksi. Presidentti Grover Cleveland kuitenkin kieltäytyi Havaijin haltuunotosta, koska useimmat alkuperäisasukkaat eivät olleet vallankumouksen takana.[19] 1894 poikkeustilahallitus julisti Havaijin tasavallaksi ja valitsi Sanford Ballard Dolen presidentiksi. Ryhmä kuningattarelle uskollisia havaijilaisia yritti vielä 1895 nousta kapinaan ja palauttaa vanhan kuningattaren valtaistuimelle, mutta yritys murskattiin ja kuningatar Lili’uokalani pantiin kotiarestiin.[27] Seuraava Yhdysvaltojen presidentti William McKinley kannatti kuitenkin saarten ottamista Yhdysvaltojen hallintaan ja allekirjoitti sitä koskevan päätöslauselman 7. heinäkuuta 1898.[19]

Yhdysvaltain territoriosta osavaltioksi 1900–1959[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätöslauselman pohjalta saaret julistettiin Yhdysvaltojen territorioksi 1900, jolloin Sanford B. Dolesta tuli kuvernööri[19]. Havaijia ehdotettiin kongressissa osavaltioksi ensi kertaa jo 1937, mutta ehdotus hylättiin saarten sekalaisen asujaimiston ja etäisen sijainnin vuoksi.[19].

7. joulukuuta 1941 Japanin ilmavoimat hyökkäsivät varoittamatta Pearl Harboriin, mikä veti Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan. Sodan aikana Havaiji oli Yhdysvaltain Tyynenmeren-joukkojen päätukikohta ja sotatilalain alainen 7:nnestä joulukuuta 1941 maaliskuuhun 1943[19].

Ammattiyhdistystoiminta lisääntyi räjähdysmäisesti sodan jälkeen, ja saaret olivat yleislakossa 1946, 1949 ja 1958. Vuodesta 1930 alkanut matkailu lisääntyi merkittävästi ilmailun teknologisen kehittymisen myötä ja houkutteli saarille uusia investoijia[19].

Havaijista tuli Yhdysvaltojen 50. osavaltio heinäkuussa 1959. Suuria levottomuuksia tai vastarintaa ei syntynyt, vaikkakin itse prosessi oli eräiden lähteiden mielestä arveluttava. Asiasta järjestettiin kansanäänestys, jossa vaihtoehtoina olivat joko territoriona jatkaminen tai Yhdysvaltoihin osavaltiona liittyminen. Itsehallinto- tai itsenäisyysvaihtoehtoa ei äänestyksessä ollut vastoin YK:n suosituksia. Äänioikeutettuja olivat Yhdysvaltojen kansalaiset, jotka olivat asuneet Havaijissa vähintään vuoden. Henkilöiltä, jotka eivät olleet Yhdysvaltojen kansalaisia tai eivät kansalaisuutta halunneet ottaa, evättiin äänioikeus.[28]

Osavaltiona 1959-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun alussa matkailu suihkukoneilla yleistyi ja Havaijilla kävijöiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Waikikiin rakennettiin monikerroksisia hotelleja jotta kaikki halukkaat voitiin majoittaa sinne.[29]

Matkailun kasvaessa maanviljelyn merkitys pieneni. Jo vuonna 1960 turismista saatiin enemmän tuloja kuin ananasten tai sokerin tuotannosta. Viimeiset sokeriviljelmät suljettiin 1990-luvulla.[30][29]

Vuonna 1976 protestoijat valtasivat Kahoolawen saaren lopettaakseen Yhdysvaltojen armeijan ampumaharjoitukset saarella. Vuonna 1990 presidentti George Bush määräsi harjoitukset lopetettaviksi, ja vuonna 2003 merivoimat siirsi saaren Havaijin osavaltion hallintaan.[31]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijin edustajainhuoneessa on 52 edustajaa ja senaatissa on 25 senaattoria. Vuonna 2013 demokraattisella puolueella on selvä enemmistö: 44 edustajaa ja 24 senaattoria.[32][33] Havaiji on jaettu viiteen piirikuntaan, joista neljää johtaa pormestari: Honolulu, Maui, Kauaʻi ja Hawaiʻi[34]. Viides piirikunta on Kalawao[35]. Havaijin suurimmat kaupungit (2010) ovat Honolulu (387 100), Pearl City (47 700), Hilo (43 300), Kailua (38 600), Waipahu (38 200) ja Kaneʻohe (34 600)[36].

Matkailua: Risteilyalus Nawiliwilin satamassa Kauailla 2005

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijin merkittävin elinkeino on matkailu, jonka jälkeen toiseksi tärkein tulonlähde saariryhmälle ovat Yhdysvaltojen sotilastukikohtien henkilöstön ja niiden vaatimien palvelujen tuottamat tulot. Sokeriruoko ja ananas, joiden viljely on pääasiassa yritysmuotoisten plantaasien hallussa, ovat saarten pääasialliset maataloustuotteet. Muita maataloustuotteita ovat makadamia-pähkinät, papaijat, vihannekset ja kahvi. Kalastuksella on myös tärkeä rooli, ja saarten vesiltä saadaan muun muassa runsaasti tonnikalaa.[37]. Vuonna 2011 Havaijin bruttokansantuote asukasta kohden oli 42 925 USD ja työttömyysaste 6,7%[3].

Lämpimän ilmaston takia Havaijissa käytetään henkeä kohti kolmanneksi vähiten energiaa Yhdysvaltojen osavaltiosta. Suurin energian kuluttaja on liikennesektori. Vuonna 2010 Havaiji toi 94 prosenttia käyttämästään energiasta osavaltion ulkopuolelta. Sähkön kuluttajahinnat ovat Yhdysvaltojen korkeimmat. Se panostaa biopolttoaineisiin, ja sillä on jo nyt maailman suurin pelkkiä biopolttoaineita käyttävä sähköntuotantolaitos. Se käyttää myös geotermistä lämpöä ja aurinkoenergiaa.[38]

Havaiji on keskeinen lentopaikka Tyynenmeren ylittävillä lennoilla. Monet Aasiasta, Australiasta ja Yhdysvaltojen mannerosasta tulevat lennot pysähtyvät siellä matkallaan Tyynen valtameren eteläosiin. Oʻahulla on kattava linja-autoverkosto, mutta Mauilla, Havaijin saarella ja Kaua'illa on liikennettä vain suurimpien kaupunkien välillä.[39] Havaijissa on kaikkiaan 15 satamaa.[40]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Havaijin väestö on etniseltä ja kulttuuriselta taustaltaan monipuolisempaa kuin minkään muun Yhdysvaltojen osavaltion. Jo vuodesta 1852 lähtien maan sokeriruokoplantaaseille alkoi saapua kiinalaisia siirtotyöläisiä. 1800-luvulla maahan saapui myös lukuisia portugalilaisia, saksalaisia, japanilaisia ja puertoricolaisia. Viimeisimpiä siirtolaisaaltoja tuli vuoden 1900 jälkeen Filippiineiltä, Koreasta ja Samoalta. Eri kansallisuudet ovat sekoittuneet voimakkaasti keskenään, ja puhdasveriset havaijilaiset edustavat enää erittäin pientä osaa saariryhmän kokonaisväestöstä.[4] Vuonna 2011 havaijilaisista oli ulkomailla syntyneitä 17,9 %, joista 79 % aasialaisia[41].

Havaijin suurimmat etniset ryhmät vuonna 2010 olivat Yhdysvaltojen väestönlaskennassa valkoihoisiksi luokitellut henkilöt eli sellaiset joiden tausta on Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa (24,7%), filippiiniläiset (14,5%), japanilaiset (13,6%) ja havaijilaiset (5,9%).[42][43]

Havaijissa on kaikkiaan 287 koulua. Se on yksi 18 Yhdysvaltojen osavaltiosta, jotka valittiin Race to the Top -kehittämisohjelmaan.[44] Sen tarkoituksena on saada vertailukelpoiset opetusohjelmat ja tasokokeet, joiden avulla entistä useampi koululainen pystyy jatkamaan opintojaan korkeammissa oppilaitoksissa tai siirtymään työelämään.[45]

Havaijin yliopistokeskus toimii kuudella saarella, joissa on yhteensä neljä yliopistoa ja kymmenen kampusta. Syksyllä 2011 yliopistolla oli noin 60 000 opiskelijaa, joista reilut kuusituhatta jatko-opiskelijoita.[46]

Kulttuuri ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijilainen hula-tanssijatar

Havaijin alkuperäisväestön ikiaikaista kulttuuria edustanee parhaiten hula. Hulaan kuuluvat olennaisina lauletut tarinat (chant), joita hula-tanssi puolestaan elävöittää. Jokainen laulu kertoo uniikin tarinan suullista perimätietoa havaijilaisten uskonnosta, arvoista, historiasta, legendoista, isänmaanrakkaudesta ja ihmisten välisestä rakkaudesta.[47]

Kitaransoitto tuli Havaijiin espanjalaisten mukana. Espanjalaisissa kitaroissa oli suonikielet, mutta Havaijissa soittimeen vaihdettiin teräskielet. Teräskielinen kitara levisi etenkin kantrimuusikkojen käyttöön, ja myöhemmin sen pohjalta kehitettiin sähkökitara.[48] Ukulele kehittyi Havaijissa 1880-luvulla eri kielisoittimien pohjalta.[49]

Lainelautailu on ilmeisesti alkujaan polynesialainen keksintö, mutta siitä tuli suosittua Havaijissa, varsinkin Waikiki Beachilla 1900-luvun alussa.[50]

Nykyisentyyppinen triathlon nousi maailmanmaineeseen Havaijissa järjestettävän Ironman-kilpailun myötä 1970-luvun lopulla. Vuonna 2006 kilpailuun osallistui lähes 3000 osanottajaa.[51]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hawaii Legislative Reference Bureau: The Constitution of the State of Hawaii XV luku, 4 pykälä Hawaii Legislative Reference Bureau. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  2. Midway Atoll National Wildlife Refuge: About Us U.S. Fish and Wildlife Service. Viitattu 28.3.2013.
  3. a b Economic Research Service: State Fact Sheets: Hawaii Economic Research Service, USDA, Washington, DC. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  4. a b c d Columbia University: The Columbia Electronic Encyclopedia, 6th ed., Hawaii, State, United States - Land and People Columbia University Press. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  5. Kaho'olawe Island Reserve Commission: A Brief History Kaho'olawe Island Reserve Commission. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  6. Niihau Helicopters Inc.: The Forbidden Island Niihau Helicopters Inc.. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  7. U.S. Geological Survey: The long trail of the Hawaiian hotspot U.S. Geological Survey. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  8. Planetology group: Maapallon tulivuoret University of Oulu, Planetology group. Viitattu 24.3.2013.
  9. a b US Dept of Commerce - NOAA: Climate of Hawaii (pdf) US Dept of Commerce. Viitattu 6.5.2007. (englanniksi)}}
  10. a b Hawaii Nature Guide London, Englang: Pacific Travel Guides. Viitattu 6.5.2007. (englanniksi)
  11. Seach, John: Nene, Hawaii's Endangered Bird volcanolive.com. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  12. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 347. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  13. Monachus schauinslandi IUCN Red List. 2008. IUCN. Viitattu 28.3.2013.
  14. Hawaiian Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  15. Valitut Palat: Suuri maailmantieto. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1989. ISBN 951-9079-92-0.
  16. Kamehameha I Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  17. Unification and Monarchy: Missionary influence Bishop Museum. Viitattu 28.3.2013.
  18. Kaua'i Historical Society: Plantation: Winds of Change Kaua'i Historical Society. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  19. a b c d e f g h i j Columbia University: The Columbia Electronic Encyclopedia, 6th ed., Hawaii, State, United States - History Columbia University Press. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  20. Hawaii: Life in a Plantation Society Library of Congress. Viitattu 28.3.2013.
  21. Donald Dalton Johnson: The United States in the Pacific: Private Interests and Public Policies, 1784-1899, s. 85-87. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 9780275950552. Google books (viitattu 28.3.2013).
  22. Christina S. Beck: Communication Yearbook 30, s. 353. Routledge, 2006. ISBN 9780805860153. Google books (viitattu 28.3.2013).
  23. Kamehameha II Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  24. www.hawaiiankingdom.org: Recognition of Hawaiian Independence www.hawaiiankingdom.org. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  25. Monarchs HawaiiHistory.org. Viitattu 28.3.2013.
  26. a b Kalakaua Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  27. Liliuokalani Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  28. Laenui, P.K.: Hawaiian Statehood Revisited Honolulu Weekly/American Friends Service. Viitattu 4.5.2007. (englanniksi)
  29. a b Statehood to Today (1959-present) Hawaii History. Viitattu 2.4.2013.
  30. Hawaii timeline 1960 Hawaii History. Viitattu 2.4.2013.
  31. Kaho‘olawe Hawaiian Encyclopedia. Mutual Publishing. Viitattu 2.4.2013.
  32. Senators Hawaii State Legistlature. Viitattu 27.3.2013.
  33. Representatives Hawaii State Legistlature. Viitattu 27.3.2013.
  34. County Government Havaijin osavaltio. Viitattu 27.3.2013.
  35. Hawaii Quick Facts census.gov. Viitattu 2.4.2013.
  36. Hawaii Total Population City Rank USA.com. Viitattu 2.4.2013.
  37. Columbia University: The Columbia Electronic Encyclopedia, 6th ed., Hawaii, State, United States - Economy Columbia University Press. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  38. Hawaii State Profile and Energy Estimates EIA. Viitattu 28.3.2013.
  39. Getting There and Around Lonely Planet. Viitattu 28.3.2013.
  40. Hawaii Port Index World Port Source. Viitattu 28.3.2013.
  41. HAWAII, Social & Demographic Characteristics Migration Policy Institute. Viitattu 30.3.2013.
  42. Hawaii: Profile of General Population and Housing Hawaii State. Viitattu 29.3.2013.
  43. State & County QuickFacts (Termin white määritelmä) U.S: Census Bureau. Viitattu 29.3.2013.
  44. Hawaii State Snapshot US Department of Education. Viitattu 24.3.2013.
  45. Hawaii DOE Progress Leads to Partial Removal of Race to the Top “High Risk” Status Hawaii Reporter. Viitattu 24.3.2013.
  46. Overview of the 10-campus Universty of Hawaii System University of Hawaii. Viitattu 24.3.2013.
  47. Hula Preservation Society: Online Multimedia Hula Library Hula Preservation Society. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  48. Hawaiian Steel Guitar Go Hawaii. aboit.com. Viitattu 24.3.2013.
  49. Ukulele History About Ukuleles
  50. Surfing in Hawaii Go Hawaii. Viitattu 28.3.2013.
  51. History of Thriatlon Total Thriatlon. Viitattu 24.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Havaiji.

Koordinaatit: 21°18′41″N, 157°47′47″W