Siirry sisältöön

Palau

Muokkaa linkkejä
Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Palaun tasavalta
Belu'uera Belau
Palaun lippu Palaun vaakuna
lippu vaakuna

Palaun sijainti
Palaun sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Surangel Whipps Jr.
Pääkaupunki Ngerulmud
Pinta-ala
– yhteensä 459 km² [1] (sijalla 197)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2020) 17 614 (sijalla 219)
– väestötiheys 38,4 as. / km²
– väestönkasvu 0,37 % [1] (2014)
Viralliset kielet palaun kieli, englannin kieli, japanin kieli (Angaurilla)
Valuutta Yhdysvaltain dollari (USD)
BKT (2013)
– yhteensä 217,8 milj. USD [2]  (sijalla 219)
– per asukas 12 100 USD [2]
HDI (2019) 0,826 [3] (sijalla 50)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,4 % [4]
– teollisuus 10,4 % [4]
– palvelut 86,2 % [4]
Aikavyöhyke UTC+9
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Yhdysvaltain hallitsemasta Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalueesta
1. lokakuuta 1994
Lyhenne PW
Kansainvälinen
suuntanumero		 +680
Tunnuslause Rainbow’s End (Sateenkaaren pää)
Kansallislaulu ”Belau rekid[5][6]”

Palaun tasavalta eli Palau (engl. [pəˈlaʊ],ⓘ (ohje) palauksi Belau [ˈbɛlaw]) on vajaan 18 000 asukkaan saarivaltio Tyynellä valtamerellä, Filippiinienmeren etelälaidalla. Palau on Mikronesian läntisin saaristo ja sijaitsee Uuden-Guinean pohjoispuolella, noin 600 kilometriä Filippiineiltä itään. Palau koostuu kuudesta saariryhmästä, joihin kuuluu yhteensä yli kolmesataa saarta. Saarista suurin on vulkaaninen Babeldaob, jolla sijaitsee valtion pääkaupunki Ngerulmud.

Palau itsenäistyi vuonna 1994. Sitä ennen maan alueet ovat olleet Espanjan, Saksan, Japanin ja Yhdysvaltojen hallinnassa. Maalla on edelleen liitännäisvaltiosopimus Yhdysvaltojen kanssa, joka vastaa Palaun puolustuksesta. Palaun talous perustuu pitkälti matkailuun ja Yhdysvalloilta tulevaan tukeen.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palaun kartta
Palaun saaristoa
Palaun koralliatollit ovat muodostuneet kalkkikivestä.[7]

Palaun saariryhmä sijaitsee noin 800 kilometriä itään Filippiineistä. Se on Mikronesian Karoliinien läntisin saaristo.[7] Palau muodostuu noin 340 saaresta, ja niistä 14 on asuttuja.[8] Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 459 km2.[1]

Palaun pääsaaria ympäröi lähes yhtenäinen valliriutta, joka on lounais-koillissuunnassa melkein 115 kilometriä pitkä ja joka katkeilee saarten itäpuolella. Riutan sisällä on suuri laguuni.[9] Suurin saari on 376 neliökilometrin laajuinen tulivuorisaari Babeldaob.[7] Siellä on myös maan korkein kohta, 242-metrinen Ngerchelchuus. Tulivuoriperäisiä ovat myös Babeldaobin eteläpuolella olevat Koror, Malakal ja Ngerekebesang, mutta niiden eteläpuolelta alkaa satojen korallisaarten ketju, joka jatkuu 45 kilometrin päähän Peleliuun. Suurimmissa korallisaarissa on murtovesijärviä ja ne voivat kohota yli 100 metrin korkeuteen. Pääriutan ulkopuolella, 40 kilometriä Babeldaobin pohjoispuolella on Kayangel ja Peleliusta 10 kilometriä etelään Angaur. Palaun saaristosta 290 kilometriä lounaaseen on kolme pientä valtioon kuuluvaa atollia.[9]

Palaulla vallitsee trooppinen ilmasto. Vuosittainen keskilämpötila on noin 27 astetta. Sadetta saadaan ympäri vuoden, vähiten helmi-, maalis- ja huhtikuussa. Vuoden sadanta on noin 3 700 mm. Saari ei ole varsinaisella taifuunien reitillä, mutta silloin tällöin hirmumyrskyt ulottuvat sinnekin kesäkuusta joulukuuhun ulottuvalla taifuunikaudella.[7]

Palaulla on Mikronesian monipuolisin luonto, johon on vaikuttanut Uuden-Guinean ja Filippiinien läheisyys. Suurta osaa saarista peittää tiheä trooppinen metsä, mutta Babeldaobilla on suuria alueita kaadettu ja muutettu ruohikoksi. Ylänkömetsissä ovat varsin kotoperäisiä, ja yleisin latvustokasvi on Campnosperma brevipetiolata. Alankoalueilla on suometsiä ja rannikolla sekä jokivarsilla mangrovea, jonka valtakasvit kuuluvat punamangrovepuihin. Maanisäkkäitä on vain kaksi lepakkolajia. Yksi sammakko, kuusi gekkoa, kolme skinkkiä ja yksi käärme ovat kotoperäisiä. Suolaisen veden suistokrokotiili on Palaulla esiintymisalueensa reunalla ja sitä uhkaa elinympäristön tuhoutuminen.[7]

Sukeltaminen on Palaulla suosittua, sillä siellä on paljon vedenalaista nähtävää: koralliriuttoja, jyrkänteitä, luolia, laivahylkyjä ja järvi, jossa elää miljoonia sykkiviä meduusoita.[10] Merialueilla on arvioitu elävän 300 sienieläinlajia, 185 merietanaa ja 1 200–1 500 kalalajia. Useimmat merieläinten lajit eivät ole endeemisiä, poikkeuksena helmivenelaji Nautilus belauensis. Korallien vaaleneminen oli suuri ongelma El Niño -vuonna 1997–1998.[11]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palau asutettiin useassa aallossa vuosien 3000–2000 eaa. aikana. Ensimmäisten asukkaiden arvellaan olleen filippiiniläisiä, Indonesian malaijia, Uudesta-Guinean melanesialaisia ja joitakin polynesialaisia Mikronesian reunasaarilta.[12][13]

Ensimmäiset asukkaiksi tai kauppakumppaneiksi pyrkineet eurooppalaiset olivat brittejä 1700-luvun loppupuolella. Vuonna 1783 saarille saapui englantilainen kapteeni Henry Wilson, joka haaksirikkoitui riutalle.[14] Palau oli ensimmäisen sadan vuoden ajan lähinnä satunnaisten valaanpyytäjien ja kauppiaiden kohde. Eurooppalaiset toivat kuitenkin saarille uusia tauteja ja tuliaseita.[15]

Espanjasta tuli Palaun ensimmäinen siirtomaaisäntä, kun se alkoi 1885 hallinnoida saaria Filippiineiltä.[14] Vuonna 1899 Espanja myi saaret Saksalle 25 000 000 Espanjan pesetalla[16]. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani miehitti saaret ja sai niiden hallinnan osana Eteläisen Tyynenmeren mandaattia aina toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Yhdysvallat otti saaret haltuunsa.[14] Japanilaiset olivat tehneet Kororista koko mandaattialueensa pääkaupungin, ja siitä alkoi kasvaa paikallinen metropoli. Japanin aikana Palau siirtyi myös omavaraistaloudesta markkinatalouteen.[17]

Yhdysvallat hallitsi Palauta osana Tyynenmeren saarten huoltohallintoaluetta ("Trust Territory of the Pacific Islands"). Vuonna 1979 palaulaiset äänestivät Mikronesian liittovaltioon liittymistä vastaan.[14] Saaret saivat itsehallinnon 1981, ja Palau teki 1982 Compact of Free Association -sopimuksen Yhdysvaltain kanssa liitännäisvaltioasemasta. Sopimus hyväksyttiin kuitenkin vasta 1993, sillä Palaun perustuslaki määritteli valtion ydinaseettomaksi, mikä oli puolestaan Yhdysvaltain etujen vastaista. Lopulta 1992 hyväksyttiin perustuslain lisäys, jonka mukaan yksinkertainen enemmistö voisi kumota perustuslain ydinaseettomuuden määrittävän pykälän.[15] Palau itsenäistyi 1994 ja liittyi YK:hon.[14]

Kororin ja Babeldaobin yhdistänyt silta sortui syyskuussa 1996, mikä aiheutti talousongelmia, kun pääkaupunki ja tärkein lentoasema menettivät tieyhteyden. Sitä kautta kulki myös tietoliikenneyhteyksiä, vettä ja sähköä. Japani tuki 25 miljoonalla dollarilla uuden Koror–Babeldaob-sillan rakentamista, ja uusi silta valmistui 2002.[15]

Lokakuussa 2009 Palauhun asettui kuusi Guantanamosta vapautettua uiguuria. Tammikuussa 2010 Yhdysvallat avusti Palauta 250 miljoonalla dollarilla. Presidentti Johnson Toribiong ei myöntänyt avustuksen ja uiguurien välillä olleen mitään yhteyttä.[18]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palau on presidenttijohtainen tasavalta, jossa Palaun presidentti toimii sekä valtionpäämiehenä että hallituksen johtajana. Presidentti sekä varapresidentti valitaan vaalein joka neljäs vuosi.[19][20] Presidentti voi olla peräkkäin virassa korkeintaan kaksi nelivuotiskautta.[21] Vuonna 2020 presidentiksi valittiin Surangel Whipps Jr., joka oli edellisen presidentin Tommy Remengesaun lanko.[20] Päälliköiden neuvosto neuvoo presidenttiä perinteisiin liittyvissä asioissa.[19]

Palaun kansalliskongressi, Olbiil era Kelulau, on kaksikamarinen. Edustajat molempiin kongressin huoneisiin valitaan vaalein.[19] Senaatissa on 13 ja edustajainhuoneessa 16 jäsentä. Senaatin jäsenet valtiaan koko maan kattavasta vaalipiiristä, kun taas jokaisesta Palaun osavaltiosta valitaan yksi edustaja alahuoneeseen. Palaussa ei ole puolueita, vaikka mikään laki ei estä sellaisten perustamista. Poliitikot jakautuvat usein löyhiin liittoumiin, joiden taustalla on suku- tai klaaniyhteydet.[20]

Palaulla ei ole omia puolustusvoimia; Yhdysvallat huolehtii sen turvallisuudesta.[19] Palau on tehnyt Yhdysvaltain kanssa Compact of Free Association -sopimuksen, joka takaa Palaun itsenäisyyden mutta liitännäisvaltiona sitoo maan taloudellisesti ja sotilaallisesti lähelle Yhdysvaltoja. Palaulla on läheiset suhteet myös muun muassa Taiwaniin. Valtio on yksi niistä harvoista, jolla on diplomaattiset suhteet Taiwaniin, ja esimerkiksi presidentti Whipps lupasi 2021 säilyttää tukensa Taiwanilla.[20]

Osavaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palaun 16 osavaltiota

Palaun 16 perinteistä asutuskeskusta muodostavat kukin oman osavaltionsa, jolla on kuvernööri ja paikallishallinto.[13] Suluissa on niiden asukasluku vuonna 2020.[22]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koror–Babeldaob-silta

Palaun suurin työllistäjä on valtio, ja talouden tärkein ala on matkailu, jonka osuus bruttokansantuotteesta on noin 40 prosenttia. Valtiolla puolestaan on töissä noin 30 prosenttia työvoimasta. Palau saa huomattavasti tukea Yhdysvalloilta, ja valtiontalous onkin riippuvainen ulkomaalaisesta tuesta. Vuonna 2019 Yhdysvaltain tuki kattoi noin neljänneksen kaikista valtion kuluista.[23]

Palaun talous on varsin haavoittuvainen erilaisille taloudellisille ja luonnollisille iskuille. Maa on pieni, maantieteellisesti eristäytynyt ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille altis. Lisäksi talous on voimakkaasti riippuvainen matkailusta, minkä takia talouskasvu ei ole tasaista. Matkailijoiden määrän lasku vuoden 2016 jälkeen on kääntänyt talouskasvun laskuun.[24] Koronapandemian takia talous laski vuosina 2020 ja 2021. Ensin 8,7 prosenttia ja sitten 19,7 prosenttia.[23]

Varsinkin maaseudulla palaulaiset turvautuvat omavaraistalouteen. Monet viljelevät taaroa, bataattia ja kassavaa sekä kasvattavat sikoja. Kalastusta harjoitetaan sekä omavaraisesti että pienimuotoista myyntiä varten.[25] Palaun vienti on varsin pientä, ja maa tukeutuu varsin vahvasti tuontiin. Vientituotteita ovat pakastekala, akvaariokalat, koristesimpukat ja -korallit, kookosöljy ja käsityöt.[23]

Palaun työvoimasta huomattava osa on ulkomaalaisia. Työluvalla maassa työskenteli 2022 yli 5 700 ihmistä. Eniten oli filiippiiniläisiä, bangladeshilaisia ja kiinalaisia.[26] 2000-luvun alussa ulkomaalaisten osuus oli yli kaksi viidesosaa koko työvoimasta.[25]

Palaulla on kolme lentokenttää. Kororissa toimii maan ainoa varsinainen satama.[1] Saarilla ei ole julkista liikennettä, mutta kävelijä saa usein kyydin. Saarten välillä liikutaan yksityisillä pikaveneillä. Valtio järjestää venekyytejä muilta saarilta Kororille.[27]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palaun asukasluku on vuoden 2020 väestönlaskun mukaan 17 614. Väestö on pysynyt koko 2010-luvun lähes samoissa lukemissa.[28] Asukkaista palaulaisia on 11 692. Suurin vähemmistöryhmä on Filippiinien kansalaiset, joita on Palaun asukkaista 17,4 prosenttia.[29] Maahan alkoi 1900-luvun lopussa muuttaa ulkomaalaisia työnperässä, ja ulkomaalaisten osuus on siitä lähtien kasvanut. Palaulaisia on myös lähtenyt runsaasti ulkomaille, ja Guamissa, Havaijilla ja Yhdysvaltain länsirannikolla on palaulaisyhteisöjä.[12]

Noin kolme neljäsosaa väestöstä on kristittyjä, pääosin katolilaisia, 5,7 % harjoittaa paikallista uskontoa nimeltä modekngei.[1] Viralliset kielet ovat englanti ja palau, paitsi kolmessa osavaltiossa, joissa paikallinen kieli on virallisessa asemassa palaun sijasta. Angaurilla myös japani on virallinen kieli.[1]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bai-talo Belaun kansallismuseossa.

Tunnettu Palaun arkkitehtuurin piirre ovat bai-nimiset kylän kokoontumistalot. Perinteinen ruokavalio muodostuu proteiinista, yleensä kalasta, jota hankkivat miehet, ja hiilihydraateista, kuten taarosta, tapiokasta tai riisistä, joiden hankkiminen on naisten asia. Eri suvuilla ja klaaneilla on ollut omia ruokatabujaan, ja tiettyjen ruoka-aineiden lahjoittaminen on liittynyt elämän muutoskohtiin, kuten uuden talon valmistumiseen.[30]

Palaun kansallislaulu on ”Belau rekid”, jonka sävelsi Ymesei O. Ezekiel. Siitä käytetään myös nimitystä ”Belau loba klisiich er a kelulul”, jotka ovat laulun ensimmäiset sanat.[31] Palaulaiseen musiikkiin on aikojen saatossa tullut vaikutteita muun muassa japanilaisesta musiikkikulttuurista. Populaarimusiikin esittäjiin kuuluu muiden muassa IN-X-ES.[32]

Palaulla toteutuu lehdistönvapaus, mutta paikalliset mediat ovat pieniä ja taloudellisesti tiukilla. Sanomalehtiä ovat Island Times ja Tia Belau. Lisäksi on englanninkielinen verkkouutispalvelu Pacific Note. Televisioasemia ei ole, mutta paikalliset katsovat ulkomaalaisia kaapelikanavia.[33]

Palau on osallistunut olympialaisiin vuodesta 2000 noin viiden urheilijan joukkueella, mutta ei ole koskaan voittanut mitaleja.[34]

Paikalliset juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pvm Suomalainen nimi
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
15. maaliskuuta Nuorison päivä
5. toukokuuta Eläkeläisten päivä
1. kesäkuuta Presidentin päivä
9. heinäkuuta Perustuslain päivä
Syyskuun 1. maanantai Työn päivä
1. lokakuuta Itsenäisyyspäivä
24. lokakuuta YK:n päivä
Marraskuun viimeinen torstai Kiitospäivä
25. joulukuuta Joulupäivä

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2022 Statistical Yearbook (PDF) Republic of Palau National Government. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  • Foster, Sophie & Shuster, Donald Raymond: Palau Encyclopedia Britannica. 1.9.2023. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Palau The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) Viitattu 11.12.2018
  2. ↑ a b Palau data.worldbank.org. The World Bank Group. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ a b c Palau UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Palau nationalanthems.info. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
  6. ↑ National Anthem – Belau Rekid palaugov.pw. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Sandra Zicus: Island group of Palau in the western Pacific Ocean World Wildlife Fund. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
  8. ↑ 2022 Statistical Yearbook, s. 3.
  9. ↑ a b Foster & Shuster: Palau: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Palau Lonely Planet. Viitattu 11.12.2018. (englanniksi)
  11. ↑ The State of Coral Reef Ecosystems of Palau South Pacific Regional Environment Programme. 2005. Viitattu 11.12.2018. (englanniksi)
  12. ↑ a b Foster & Shuster: Palau: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.9.2023. (englanniksi)
  13. ↑ a b Donald Raymond Shuster & Sophie Foster: Palau Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.12.2018. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e Palau country profile BBC News. 27.6.2023. BBC. Viitattu 1.9.2023. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Foster & Shuster: Palau: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.9.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Venta a Alemania "las islas Carolinas, las Palaos y Islas Marianas" Contactar con el administrador de esta comunidad. (espanjaksi)
  17. ↑ History of Palau Honorary Consulate-General of Palau in Belgium. Viitattu 1.9.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Palau profile - timeline BBC News. 11.6.2018. BBC. Viitattu 1.9.2023. (englanniksi)
  19. ↑ a b c d Foster & Shuster: Palau: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d Palau: Freedom in the World 2023 Country Report Freedom House. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  21. ↑ PalauGov.pw – Your guide to finding and using Palau National Government services palaugov.pw. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  22. ↑ 2022 Statistical Yearbook, s. 15
  23. ↑ a b c 2022 Investment Climate Statements: Palau United States Department of State. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Republic of Palau: 2021 Article IV Consultation-Press Release; Staff Report; and Statement by the Executive Director for the Republic of Palau 9.12.2021. International Monetary Fund. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  25. ↑ a b Foster & Shuster: Palau: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  26. ↑ 2022 Statistical Yearbook, s. 75.
  27. ↑ Getting around Lonely Planet. Arkistoitu 8.3.2013. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  28. ↑ 2022 Statistical Yearbook, s. 14.
  29. ↑ 2022 Statistical Yearbook, s. 25.
  30. ↑ Karen L. Nero: Palau Countries and their cultures. Viitattu 11.12.2018.
  31. ↑ Palau: "Belau rekid" (Our Palau) National Anthems
  32. ↑ INXES (Arkistoitu – Internet Archive) Kotisivu 2000
  33. ↑ Palau media guide BBC News. 27.6.2023. BBC. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Palau Sports Reference. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 11.12.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matkaopas aiheesta Palau Wikimatkoissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Palau&oldid=23162596”