Taaro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taaro
Songe-Réunion.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Taarot Colocasia
Laji: esculenta
Kaksiosainen nimi

Colocasia esculenta
(L.) Schott

Synonyymit
  • Colocasia antiquorum Schott
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Taaro Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Taaro Commonsissa

Taaron tyvimukuloita

Taaro eli taro[2] (Colocasia esculenta) on vehkakasvi, jota kasvatetaan kosteilla trooppisilla alueilla ruoaksi tyvimukuloidensa vuoksi. Mukulasta käytetään myös nimityksiä eddo, dasheen ja old cocoyam.[3]

Taaro on kotoisin Kaakkois-Aasiasta[4], mutta sitä kasvatetaan nykyisin myös Afrikassa, Oseaniassa ja Karibian saarilla. Vuonna 1998 maailmassa kasvatettiin taaroa 6,6 miljoonaa tonnia, josta Afrikassa 4,4 miljoonaa tonnia, Aasiassa 1,8 miljoonaa tonnia ja Oseaniassa 280 000 tonnia. Tongan ja Samoan saarilla taaron osuus ihmisten energiansaannista on kuitenkin suurin, yli 15 prosenttia. Afrikan maista taaroa käytetään eniten Ghanassa ja Gabonissa.[5]

Afrikassa ja Oseaniassa taaroa käytetään hiilihydraatin lähteenä, ja sitä syödään riisin tai perunan tapaan. Japanissa sitä käytetään vihanneksena ja kasvatetaan enemmänkin versojensa ja lehtiensä kuin mukuloidensa takia. Myös maavarret käytetään, ja koska ilmasto on viileämpi kuin muilla taaronviljelyalueilla, Japanissa taaron mukulat voidaan varastoida pellolla. Taaro on tunnettu Japanissa ainakin kahdentuhannen vuoden ajan, mutta sen viljely on vähentynyt sadan vuoden aikana selvästi. 1900-luvun alussa keskivertojapanilainen söi lähes 25 kiloa taaroa vuodessa, nykyisin viitisen kiloa.[6]

Samoalla taaro oli paikallisten ruokavalion perusta (yhdessä banaanin ja leipäpuun hedelmien kanssa) vuoteen 1993 asti. Vuonna 1994 kasvitauti tuhosi taarosadon lähes kokonaan.[6]

Taaron tyvimukuloissa on noin kaksi kolmasosaa vettä ja kolmannes hiilihydraattia, lähinnä tärkkelystä. Seitsemän prosenttia kuiva-aineesta on proteiinia, minkä johdosta taaro on proteiinipitoisempaa kuin esimerkiksi jamssi tai kassava. Lehdissä proteiinin osuus on vielä suurempi. Lehdissä on myös kalsiumia, fosforia, rautaa, C-vitamiinia ja muita vitamiineja.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nguyen, T.H.T.: Colocasia esculenta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.10.2016. (englanniksi)
  2. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö – Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
  3. Nuolijuuri (suomenkielisen nimen lähde) Raholan syötäviä sanoja.
  4. Kalliola, R.: Viljelykasvit 2005. TY maantieteen laitos.
  5. Onwueme: Importance of Taro (Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific) 1999. FAO. Arkistoitu 13.2.2019. Viitattu 23.1.2008.
  6. a b Onwueme, I.: Pecularities of taro production: Taro cultivation in Japan (Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific) 1999. FAO. Arkistoitu 24.11.2007. Viitattu 23.1.2008.
  7. Onwueme, I.: Composition and utilization (Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific) 1999. FAO. Arkistoitu 21.11.2007. Viitattu 23.1.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]