Peruna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo ruokakasvista. Peruna on myös elokuva.
Peruna
Solanum tuberosum 03.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Suku: Koisot Solanum
Laji: tuberosum
Kaksiosainen nimi

Solanum tuberosum
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Peruna Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peruna Commonsissa

Peruna

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.[1]

Lajike ja vähäisemmässä määrin myös kasvuolosuhteet ja viljelytekniikka määräävät perunan keittotyyppin eli sen, kuinka paljon perunassa on tärkkelystä ja kuinka voimakkaiksi solujen väliset kemialliset sidokset muodostuvat. Pieni tärkkelyspitoisuus ja tiiviit solujen väliset sidokset tuottavat kiinteän keittotyypin, suuri tärkkelyspitoisuus ja löyhät sidokset taas aiheuttavat jauhoisuutta. Jos peruna sisältää liian vähän tärkkelystä, siitä tulee vetinen.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvutapa ja lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruna on monivuotinen, pystyvartinen tai köynnöstävä ruohokasvi, joka kehittää lukuisia tärkkelyspitoisia maanalaisia mukuloita. Sen noin metrin korkuiseksi kasvava mehevähkö varsi[3] on toisinaan nelisärmäinen.[4]

Perunan vuorottaiset lehdet jakautuvat lyhyisiin lehtiruoteihin ja suurehkoon lehtilapaan. Parilehdykkäisesti jakautunut lehtilapa on 10–30 senttimetriä pitkä ja 5–15 senttimetriä leveä. Vastakkaiset tai vuorottaiset lehdykät ovat vaihtelevan kokoisia ja muotoisia ja ainakin jonkin verran karvaisia. Suuremmat lehdykät ovat puikeita tai pitkänpyöreitä, 2–10 senttimetriä pitkiä ja 1–6 senttimetriä leveitä, teräväkärkisiä ja herttatyvisiä, pienemmät puikeita tai pyöreitä, tylppäkärkisempiä ja noin 2–15 millimetriä leveitä.[4]

Perunan ravintona käytettävät mukulat kasvavat maan alla. Niiden kuori on useimmiten ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen.lähde?

Kukat ja hedelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan kukat kasvavat viuhkomaisissa kukinnoissa. Karvaiset kukintovarret ovat 5–15 senttimetrin mittaisia; kukkaperät ovat myös karvaisia ja noin 3–35 millimetriä pitkiä.[4]

Kaksineuvoisetlähde? kukat ovat säteittäisiä ja viisiteräisiä; kehälehtikiehkura on kaksinkertainen. Kellomaisen, viisilohkoisen verhiön halkaisija on 1,5–2 senttimetriä. Verhiön liuskat ovat teräviä tai suippokärkisiä. Terälehdet ovat valkoisia tai sinisiä; 3,5–4 senttimetrin levyinen teriö on kaksi kertaa niin pitkä kuin verhiö. Keltaiset ponnet ovat erillisiä, pystyjä ja huokoisia.[4]

Perunan hedelmä on kellertävänvihreä, kaksilohkoinen ja runsaasti siemeniä sisältävä marja[4], joka ei solaniinipitoisuutensa vuoksi sovellu ihmisravinnoksi.

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunakasvin myrkyllisiä marjoja

Peruna on koisokasvi, ja heimon useimpien muiden kasvien tavoin se sisältää luonnostaan glykoalkaloidia (solaniiniglykosidit, kuten α-solaniini ja β-kakoniini), jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä. Solaniinipitoisuutensa vuoksi sen maanpäälliset osat kuten lehdet ja marjat ovatkin syötäväksi kelpaamattomia ja kitkerän makuisia.

Solaniinia on runsaasti myös perunan useimpien Etelä-Amerikassa villeinä kasvavien perunoiden mukuloissa.[5] Sitä vastoin viljellyissä perunalajikkeissa sitä on vain mitättömän pieninä, vaarattomina pitoisuuksina.[5] Mukuloiden solaniinipitoisuus kuitenkin nousee selvästi, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin ne samalla tulevat vihreiksi.[5]

Suomessa perunan keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus on 82 mg/kg, joskin uudet perunat, pienimukulaiset perunat tai varastoitaessa tai noston yhteydessä kolhiintuneet perunat saattavat sisältää huomattavasti suurempia pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee myös merkittävästi eri lajikkeiden välillä. [6] Perunan glykoalkaloidin suurin sallittu pitoisuus on 200 mg/kg.[7]

Glykoalkaloidien hyödyntämistä mm. syöpä- ja kolesterolilääkkeissä sekä sairaalabakteerien torjunnassa tutkitaan parasta aikaa.[8]

Jalostus ja lajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Perunalajikkeet

Perunaa lisätään suvuttomasti: siemenperunasta kasvaneet kasvit ovat geeneiltään emoperunan klooneja.[9]

Perunasta on jalostettu tuhansia lajikkeita.[10] Suomessa perunanviljelypaikkakunta Tyrnävällä käytetään noin 40 perunalajiketta.[11]

Lajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Ne soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kiinteissä perunoissa on vähän tärkkelystä, ne pysyvät keitettäessä hyvin ehjinä, joten ne sopivat keittämiseen ja salaatteihin. Jauhoisissa perunoissa on paljon tärkkelystä, ja ne soveltuvat parhaiten uuniperunoiksi tai muusiin.[12][13] Myös päätyyppien väleille lukeutuvia perunoita on. Teollisuutta varten on lisäksi olemassa tärkkelysperunoita, joita ei ole vähittäiskaupassa.

Suomessa käytettävistä lajikkeista suurin osa on peräisin Alankomaista tai Saksasta.lähde?

Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan viljely aloitetaan idättämällä edellisen vuoden sadosta varastoituja siemenperunoita. Ne istutetaan kun maan lämpötila on vähintään +8 astetta. Taimet mullataan kun varret ovat 15 cm korkeita. Talveksi varastoitavat perunat korjataan kun perunanvarren menettävät ryhtinsä syksyllä.[14]

Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella ja sato korjataan syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.

Tuotanto eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tuotetaan perunaa noin 22 000 peltohehtaarilla vuonna 2016.[15] Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kglähde?

Suurimmat perunantuottajamaat 2005
(1 000 kg)[16]
Kiina 73 036 500
Venäjä 36 400 000
Intia 25 000 000
Ukraina 19 480 000
Yhdysvallat 19 111 030
Saksa 11 157 500
Puola 11 009 930
Valko-Venäjä 8 185 000
Alankomaat 6 835 985
Ranska 6 347 000
Yhdistynyt kuningaskunta 6 300 000
Kanada 4 850 000
Iran 4 200 000
Turkki 4 170 000
Romania 3 985 000
Bangladesh 3 908 000
Peru 3 200 000
Brasilia 2 950 000
Japani 2 900 000
Belgia 2 653 949

Tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunanviljelyssä on enemmän ongelmia kasvitaudesta kuin tuholaisista, kasvin myrkyllisyys suojaa sitä monilta tuholaisilta. Vaarallisimmista tuholaisista pitää Suomessa tehdä ilmoitus Ruokavirastoon. Näitä ovat koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata), keltaperuna-ankeroinen (Globodera rostochiensis) ja valkoperuna-ankeroinen (Globodera pallida).[17][18]

Perhoslajeista perunalla elävät ainakin:[19]

Perunalla esiintyvät kirvalajit ovat Acyrthosiphon malvae, Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis frangulae, Aphis gossypii, Aphis nasturtii, Aphis solanella (ei Suomessa), Aphis spiraecola (ei Suomessa), Aulacorthum solani, Brachycaudus helichrysi, Macrosiphum euphorbiae, Myzus antirrhinii (ei Suomessa), Myzus ascalonicus, Myzus ornatus, Myzus persicae, Neomyzus circumflexus, Pemphigus-suvun lajit, Pseudomegoura magnoliae (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa), Rhopalosiphum rufiabdominale, Smynthurodes betae sekä Uroleucon compositae (ei Suomessa).[20]

Tauteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa perunasyöpä, tummarengasmätä ja vaalearengasmätä ovat kasvitauteja, joiden leviäminen Suomeen pyritään estämään. Havainnoista pitää ilmoittaa Ruokavirastoon. [18]

Näiden lisäksi perunan merkittäviä tauteja ovat perunarutto, perunarupi, perunaseitti ja eräät virustaudit.[21]

Peruna ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keitetty kuorellinen peruna
Potato sprout, January 23, 2006.jpg
Ravintosisältö/100 g
Energiaa 268 kJ (64 kcal)
Proteiinia 1,60 g
Hiilihydraatteja 13,2 g
sokereita 0,50 g
fruktoosia 0,30 g
glukoosia 0,30 g
tärkkelystä 12,7 g
Ravintokuitua 0,80 g
Rasvaa < 0,10 g
josta tyydyttynyttä < 0,10 g
Vitamiinit
A-vitamiini 0,50 µg
B1, Tiamiini 0,13 mg
B2, Riboflaviini 0,02 mg
B3, Niasiini 0,50 mg
B6, Pyridoksiini 0,10 mg
B9, Foolihappo 13,8 µg
B12, Syanokobalamiini 0,00 µg
C-vitamiini 5,50 mg
D-vitamiini 0,00 µg
E-vitamiini < 0,10 mg
K-vitamiini 0,88 µg
Kivennäisaineet
Rauta 0,60 mg
Natrium 0,80 mg
Suola 2,20 mg
Kalium 425,0 mg
Magnesium 20,4 mg
Kalsium 4,80 mg
Fosfori 38,30 mg
Sinkki 0,30 mg
Jodi 0,80 µg
Seleeni 0,50 µg
Lähteet

Ravintoarvojen lähde: [22] Fineli-tietokanta (elintarvikkeen tunniste: 28955)

Peruna sisältää noin 10–15 % tärkkelystä, vajaat 2 % proteiinia, ja tuoreena myös kohtalaisesti C-vitamiinia, joka kuitenkin osittain tuhoutuu useita kuukausiakin kestävän varastoinnin aikana. Peruna sisältää kuitenkin vähemmän proteiinia kuin riisi tai pasta. Perunassa on myös runsaasti magnesiumia, kaliumia, rautaa ja kuitua, mutta ei juurikaan rasvaa.lähde?

Perunan glykeeminen indeksi riippuu lajikkeesta. Kypsennetyn perunan glykeeminen indeksi laskee 30–40 prosenttia, jos perunan annetaan jäähtyä kylmäksi. Jäähdytetyn perunan uudelleenlämmittäminen laskee vielä entisestään sen glykeemistä indeksiä, mutta laskun suuruus riippuu siitä, mikä lajike on kyseessä.[23]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunaa syödään monella tavalla valmistettuna, kuten keitettyinä, paistettuina tai perunamuhennoksena. Kaikkein jauhoisimmat perunat, jotka keitettäessä rikkoontuisivat keitinveteensä, suositellaan höyrytettäviksi kiehuvan veden päällä, mikä on mahdollista välipohjallisella kattilalla, jossa välipohjan muodostaa ritilä. Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi ja perunalastuiksi eli sipseiksi. Joistakin perunalajikkeista valmistetaan myös perunajauhoa, joka on puhdasta tärkkelystä.

Suomessa syödään perunoita vajaa 60 kg henkeä kohti vuodessa. Uusimmat tilastot näyttävät perunankulutuksen notkahtaneen jälleen 2010-luvulla alaspäin 52,3 kiloon henkeä kohti vuodessa. Vuonna 1956 suomalainen söi noin 188 kiloa perunaa vuodessa.lähde? Suomessa suhteellisesti eniten perunoita syödään Pohjanmaalla, vähiten Etelä- ja Itä-Suomessa. Miehet syövät perunaa suhteessa enemmän kuin naiset. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsissa syödään perunoita 84 kg henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus on miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomen määrään verrattuna.[24] Kaukoidässä ja Afrikassa perunankulutus on huomattavasti lisääntynyt.lähde?

Perunalla on monenlaisia vahvuuksia: se on kevyttä ja monipuolista ravintoa. Sen hiili- ja vesijalanjäljet ovat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi riisin tai pastan. Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosa riisin vedenkulutuksesta. Yhden peruna-annoksen vaatima viljelyala on vain 0,04 m2, kun pasta-annos vaatii 0,15 ja riisiannos 0,27 m2.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan.

Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Toden­näköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan meri­matkan aikana.[25] Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkus­tel­leelta Cieza de Léonilta.[26] Monista varhaisista mainin­noista on kuitenkin vaikea päätellä, onko niissä tarkoitettu perunaa vai bataattia,[27] jota nykyäänkin kutsutaan myös "makeaksi perunaksi" (engl. sweet potato, ruots. sötpotatis). Bataatti tosin vaatii paljon lämpimämpää ilmastoa kuin peruna, minkä vuoksi sitä ei suurimmassa osassa Eurooppaa voida viljellä.[27]

Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanarian saarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa, ja Espanjan mantereellakin sitä on viljelty jo vuonna 1570.[28]

Englannissa tunnetaan perimä­tieto, jonka mukaan Francis Drake olisi tuonut perunan Eurooppaan. Nykyiset tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä uskottavana, koska hän palasi Etelä-Amerikasta kotimaahansa Tyynenmeren kautta Hyvän­toivon­niemen ympäri, mikä kesti kaksi vuotta, eivätkä hänen kuljettamansa perunat olisi näin kauan pysyneet lisääntymis­kykyisinä.[29]

Vielä tämän jälkeen pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa, jonka viljelys kohtasi varsin voimakasta vastustustakin. Varsinkin kirkollisissa piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seura­kunta­laisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainittu Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmis­ravinnoksi.[30] Eräät herbalistit myös väittivät sen aiheuttavan spitaalia.[31] Väitteissä kasvin myrkyllisyydestä oli perääkin, sillä sen vihreät osat, myös vihertynyt mukula, sisältävät myrkyllistä solaniinia.

Kasvi­tieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa, mutta suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla yleisesti viljellä pelto­mitta­kaavassa.[32] Monessa maassa asiaan vaikuttivat sodat ja myös hallitsijoiden päätökset.[33] Suuri merkitys oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren vuonna 1744 antamalla määräyksellä, jonka mukaan virka­miesten oli jaettava ilmaisia siemen­perunoita ja viljely­ohjeita kaikkialla valta­kunnassa.[34] Ranskassa perunan yleistymiseen vaikutti erityisesti farmaseutti Antoine-Augustin Parmentier, joka itse oli ollut seitsen­vuotisen sodan (1756–1763) aikana kolme vuotta Preussin sotavankina, mutta pysynyt sen ajan hengissä ja terveenä nimenomaan perunan ansiosta. Ranskan suuren vallan­kumouksen 1789–1799 aikana häntä alettiinkin kunnioittaa sankarina, joka oli pelastanut kansan nälästä aikana, jolloin kaikesta muusta oli pulaa.[35]

Muutamissa osissa Eurooppaa, erityisesti Irlannissa peruna pian muodostui kasvavan väestön lähes ainoaksi päivittäiseksi ravinnoksi. Vuonna 1845 Irlantiin kuitenkin levisi perunarutto, joka tuhosi koko perunasadon. Seurauksena olikin katastrofaalinen nälänhätä.[36]

Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Hän tosin suositteli sitä sen kukkien vuoksi lähinnä koristekasviksi.[37] Kreivitär Eva Ekeblad kirjoitti Ruotsin tiedeakatemialle tutkielman siitä, miten perunaa voidaan käyttää viinan, perunajauhojen sekä puuterin valmistamiseen. Tämän ja keksintöjensä vuoksi hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena tiedeakatemian jäseneksi.[38]

Perunan historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunapeltoa

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta,[39][40] jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773.[41] Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura korosti monissa yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi perunanviljelyn olevan jo niin laajaa, että toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Perunan yleistynyt käyttö viinanpolton raaka-aineena kasvatti sen suosiota entisestään.[42]

Suomessa on Perunantutkimuslaitos, joka toimi Hämeenlinnan Lammilla 1982–2011 ja sen jälkeen Seinäjoen Ylistarossa.[43]

Teollisten perunatuotteiden kulutus on kasvanut hiljalleen Suomessa. Syynä tähän on helppo- ja monikäyttöisyys. Nykyään lähes kolmasosa perunoista syödään Suomessa teollisena jalosteena.[44]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, ruots. jordpäron. Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terre samoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.[45] Ruotsissa ensimmäiset perunat viljeltiin 1600-luvulla Uppsalan linnan puutarhassa maaomenina. Perunan ruotsinkielistä nimeä potatis käytti ensimmäistä kertaa Jonas Alströmer ja se perustuu juureksen englanninkielisen nimen monikkoon potatoes.[38]

Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia.[45] Italian kielessä patata tarkoittaa perunaa.

Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufolo, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.[45]

Vanhan ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.[45][46]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmiskunta saa pääosan ruoastaan vain 9 kasvista Turun Sanomat. 22.2.2005. Viitattu 2.5.2021.
  2. Annabellen laatu keittokokeissa HZPC Kantaperuna. Viitattu 18.9.2020.
  3. Arne Anderberg: Potatis Den Virtuella Floran. 1997-2005. Viitattu 2.5.2021. (ruotsiksi)
  4. a b c d e Solanum tuberosum L. hort.purdue.edu. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
  5. a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 175, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
  6. Blomberg, K. & Hallikainen, A. 2000. Kotimaisten ja ulkomaisten perunoiden vieraat aineet; glykoalkaloidit, nitraatti ja raskasmetallit. Elintarvikevirasto, Tutkimuksia 3/2000. 25 s.
  7. "Suomen lakikokoelma Finlex: Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus eräiden vieraiden aineiden enimmäismääristä elintarvikkeessa"
  8. Vihreä peruna torjuu syöpää ja alentaa kolesterolia Seura.fi. 16.11.2015. Viitattu 30.11.2017.
  9. Fact and Figures The International Potato Center (CIP). Viitattu 2.5.2021.
  10. Potato varieties International Year of the Potato. 2008. FAO. Viitattu 2.5.2021.
  11. Tunnetko perunan eri lajikkeet? Näin löydät sopivan Aromilehti. 2017. Viitattu 29.5.2021.
  12. Pirkka perunapussien värit ja niiden merkitys Pirkka. 2018. Viitattu 29.5.2021.
  13. Näin valitset oikean perunalajikkeen ET lehti. Viitattu 29.5.2021.
  14. Perunan kasvatus Kotipuutarha. Viitattu 2.5.2021.
  15. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto: Perunan ja sokerijuurikkaan viljely www.mtk.fi. Viitattu 30.11.2017. [vanhentunut linkki]
  16. FAO:Major food and agricultural commodities and producers, potato, year 2005, luettu 10.6.2007
  17. Tuholaiset Kotipuutarhurin perunaopas. Viitattu 2.5.2021.
  18. a b Perunan kasvitaudit ja tuholaiset Ruokavirasto. Viitattu 2.5.2021.
  19. Markku Savela (englanniksi)
  20. Aphids on World's Plants: Solanum (englanniksi)
  21. Tärkeimpiä perunan tauteja MTT. Viitattu 2.5.2021.
  22. Ravintoarvot Finelissä (tunniste: 28955) Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)
  23. Tara S. Kinnear, Thomas Wolever: The effects of cooking, cooling and reheating on the Glycemic Index depends on potato variety. The FASEB Journal, 2010, nro S1, s. 553.2–553.2. doi:10.1096/fasebj.24.1_supplement.553.2. ISSN 1530-6860. Artikkelin verkkoversio. en
  24. Suomalainen syö 60 kiloa perunaa vuodessa ruokatieto.fi. Viitattu 3.5.2021.
  25. DNA from herbarium specimens setteles a controversy about origins of the European potato. American Journal of Botany, 2008, nro 95, s. 252–257. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.7.2013.
  26. John Reader: Peruna, eräs maailmanhistoria, s. 93. Suomentanut Kirsi Luoma. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.
  27. a b Reader, s. 105–106
  28. Reader, s. 119–120
  29. Reader, s. 115
  30. Reader, s. 142
  31. Reader, s. 145
  32. Reader, s. 147
  33. Reader, s. 149–151
  34. Reader, s. 152
  35. Reader, s. 154–155
  36. Reader, s. 164
  37. Reader, s. 144
  38. a b Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen, 2002, WSOY, 2003. ISBN 951-0-28329-0 s. 392
  39. Hannu Pesonen. Tiede-lehti 10/2008, s. 27.
  40. Peruna tulee tutuksi Helsingin yliopisto
  41. Anders Walberg: Perunaherkkuja. suom. Leena Nilsson. Schildts 2005, s. 8–9
  42. Tuhansia vuosia vanha peruna spk.fi. Viitattu 1.4.2019.
  43. www.petla.fi Perunantutkimuslaitoksen kotisivu. Viitattu 26.6.2014.
  44. Pajunen, Elina: Suomalaiset eivät halua enää pestä ja kuoria perunoita – nyt jo joka kolmas peruna myydään teollisena jalosteena Aamulehti. 9.12.2017. Viitattu 1.4.2019.
  45. a b c d Anne Paalo: Peruna. Historiaa: Miten peruna sai nimensä. Rakennusalan Kustantajat RAK, Kirjakas Ky, 2000. ISBN 951-664-028-1 s. 15
  46. Teppo Korhonen: Peruna tulee tutuksi Helsingin Yliopisto. Viitattu 23.9.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria. (Propitious esculent, 2009.) Suomennos: Kirsi Luoma. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Peruna.