Peruna
| Peruna | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Koisokasvit Solanaceae |
| Suku: | Koisot Solanum |
| Laji: | tuberosum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Solanum tuberosum |
|
| Katso myös | |
Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.[1]
Lajike ja vähäisemmässä määrin myös kasvuolosuhteet ja viljelytekniikka määräävät perunan keittotyyppin eli sen, kuinka paljon perunassa on tärkkelystä ja kuinka voimakkaiksi solujen väliset kemialliset sidokset muodostuvat. Pieni tärkkelyspitoisuus ja tiiviit solujen väliset sidokset tuottavat kiinteän keittotyypin, suuri tärkkelyspitoisuus ja löyhät sidokset taas aiheuttavat jauhoisuutta. Jos peruna sisältää liian vähän tärkkelystä, siitä tulee vetinen.[2]
Perunan ravintona käytettävät mukulat kasvavat maan alla. Perunan kuori on useimmiten ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen.
Perunakasvi on melko suurilehtinen ja sen marjat ovat solaniinipitoisuutensa vuoksi myrkyllisiä.
Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella ja sato korjataan syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perunaa syödään monella tavalla valmistettuna, kuten keitettyinä, paistettuina tai perunamuhennoksena. Kaikkein jauhoisimmat perunat, jotka keitettäessä rikkoontuisivat keitinveteensä, suositellaan höyrytettäviksi kiehuvan veden päällä, mikä on mahdollista välipohjallisella kattilalla, jossa välipohjan muodostaa ritilä. Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi ja perunalastuiksi eli sipseiksi. Joistakin perunalajikkeista valmistetaan myös perunajauhoa, joka on puhdasta tärkkelystä.
Ravintoarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peruna sisältää noin 10–15 % tärkkelystä, vajaat 2 % proteiinia, ja tuoreena myös kohtalaisesti c-vitamiinia, joka kuitenkin osittain tuhoutuu useita kuukausiakin kestävän varastoinnin aikana.
Nimet Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, ruots. jordpäron. Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terre samoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.[3] Ruotsissa ensimmäiset perunat viljeltiin 1600-luvulla Uppsalan linnan puutarhassa maaomenina. Perunan ruotsinkielinen nimi, en potatis, on ensimmäistä kertaa Jonas Alströmerin käyttämä ja se perustuu juureksen englanninkielisen nimen monikkoon potatoes.[4]
Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia.[3] Italian kielessä patata tarkoittaa perunaa.
Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufolo, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.[3]
Vanhan ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.[3][5]
Käyttö ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Keitetty kuorellinen peruna | |
|---|---|
 |
|
| Ravintosisältö/100 g | |
| Energiaa | 268 kJ (64 kcal) |
| Proteiinia | 1,60 g |
| Hiilihydraatteja | 13,2 g |
| sokereita | 0,50 g |
| fruktoosia | 0,30 g |
| glukoosia | 0,30 g |
| tärkkelystä | 12,7 g |
| Ravintokuitua | 0,80 g |
| Rasvaa | < 0,10 g |
| josta tyydyttynyttä | < 0,10 g |
| Vitamiinit | |
| A-vitamiini | 0,50 µg |
| B1, Tiamiini | 0,13 mg |
| B2, Riboflaviini | 0,02 mg |
| B3, Niasiini | 0,50 mg |
| B6, Pyridoksiini | 0,10 mg |
| B9, Foolihappo | 13,8 µg |
| B12, Syanokobalamiini | 0,00 µg |
| C-vitamiini | 5,50 mg |
| D-vitamiini | 0,00 µg |
| E-vitamiini | < 0,10 mg |
| K-vitamiini | 0,88 µg |
| Kivennäisaineet | |
| Rauta | 0,60 mg |
| Natrium | 0,80 mg |
| Suola | 2,20 mg |
| Kalium | 425,0 mg |
| Magnesium | 20,4 mg |
| Kalsium | 4,80 mg |
| Fosfori | 38,30 mg |
| Sinkki | 0,30 mg |
| Jodi | 0,80 µg |
| Seleeni | 0,50 µg |
| Lähteet | |
|
Ravintoarvojen lähde: [6] Fineli-tietokanta (elintarvikkeen tunniste: 28955) |
|
Suomessa syödään perunoita vajaa 60 kg henkeä kohti vuodessa. Uusimmat tilastot näyttävät perunankulutuksen notkahtaneen jälleen 2010-luvulla alaspäin 52,3 kiloon henkeä kohti vuodessa. (Luonnonvarakeskus, Ravintotase; Tilastokeskus 2012.). Vuonna 1956 suomalainen söi noin 188 kiloa perunaa vuodessa. Suomessa suhteellisesti eniten perunoita syödään Pohjanmaalla, vähiten Etelä- ja Itä-Suomessa. Miehet syövät perunaa suhteessa enemmän kuin naiset. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsissa syödään perunoita 84 kg henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus on miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomen määrään verrattuna. Peruna sisältää vähemmän proteiinia kuin riisi tai pasta. Kaukoidässä ja Afrikassa perunankulutus on huomattavasti lisääntynyt. Perunalla on monenlaisia vahvuuksia: peruna on kevyttä ja monipuolista ravintoa. Sen hiili- ja vesijalanjäljet ovat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi riisin ja pastan (esim. Hartikainen 2012). Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosa riisin vedenkulutuksesta. Yhden peruna-annoksen vaatima viljelyala on vain 0,04 m2, kun pasta-annos vaatii 0,15 ja riisiannos 0,27 m2 (Gerbens-Leenes, etc. 2006) Peruna sisältää runsaasti C-vitamiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa ja kuitua, mutta ei juurikaan rasvaa.
Perunan glykeeminen indeksi riippuu lajikkeesta. Kypsennetyn perunan glykeeminen indeksi laskee 30–40 prosenttia, jos perunan annetaan jäähtyä kylmäksi. Jäähdytetyn perunan uudelleenlämmittäminen laskee vielä entisestään sen glykeemistä indeksiä, mutta laskun suuruus riippuu siitä, mikä lajike on kyseessä.[7]
Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peruna on koisokasvi, ja heimon useimpien muiden kasvien tavoin se sisältää luonnostaan glykoalkaloidia (solaniiniglykosidit, kuten α-solaniini ja β-kakoniini), jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä. Solaniinipitoisuutensa vuoksi sen maanpäälliset osat kuten lehdet ja marjat ovatkin syötäväksi kelpaamattomia ja kitkerän makuisia.
Solaniinia on runsaasti myös perunan useimpien Etelä-Amerikassa villeinä kasvavien perunoiden mukuloissa.[8] Sitä vastoin viljellyissä perunalajikkeissa sitä on vain mitättömän pieninä, vaarattomina pitoisuuksina.[8] Mukuloiden solaniinipitoisuus kuitenkin nousee selvästi, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin ne samalla tulevat vihreiksi.[8]
Suomessa perunan keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus on 82 mg/kg, joskin uudet perunat, pienimukulaiset perunat tai varastoitaessa tai noston yhteydessä kolhiintuneet perunat saattavat sisältää huomattavasti suurempia pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee myös merkittävästi eri lajikkeiden välillä. [9] Perunan glykoalkaloidin suurin sallittu pitoisuus on 200 mg/kg.[10]
Glykoalkaloidien hyödyntämistä mm. syöpä- ja kolesterolilääkkeissä sekä sairaalabakteerien torjunnassa tutkitaan parasta aikaa.[11]
Lajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Perunalajikkeet
Suomessa käytetään yli 40 perunalajiketta.
Lajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Myös päätyyppien väleille lukeutuvia perunoita on. Teollisuutta varten on lisäksi olemassa tärkkelysperunoita, joita ei ole vähittäiskaupassa.
Suomessa käytettävistä lajikkeista suurin osa on peräisin Alankomaista tai Saksasta.lähde?
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan.
Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Todennäköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan merimatkan aikana.[12] Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkustelleelta Cieza de Léonilta.[13] Monista varhaisista maininnoista on kuitenkin vaikea päätellä, onko niissä tarkoitettu perunaa vai bataattia,[14] jota nykyäänkin kutsutaan myös "makeaksi perunaksi" (engl. sweet potato, ruots. sötpotatis). Bataatti tosin vaatii paljon lämpimämpää ilmastoa kuin peruna, minkä vuoksi sitä ei suurimmassa osassa Eurooppaa voida viljellä.[14]
Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanarian saarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa, ja Espanjan mantereellakin sitä on viljelty jo vuonna 1570.[15]
Englannissa tunnetaan perimätieto, jonka mukaan Francis Drake olisi tuonut perunan Eurooppaan. Nykyiset tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä uskottavana, koska hän palasi Etelä-Amerikasta kotimaahansa Tyynenmeren kautta Hyväntoivonniemen ympäri, mikä kesti kaksi vuotta, eivätkä hänen kuljettamansa perunat olisi näin kauan pysyneet lisääntymiskykyisinä.[16]
Vielä tämän jälkeen pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa, jonka viljelys kohtasi varsin voimakasta vastustustakin. Varsinkin kirkollisissa piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seurakuntalaisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainittu Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmisravinnoksi.[17] Eräät herbalistit myös väittivät sen aiheuttavan spitaalia.[18] Väitteissä kasvin myrkyllisyydestä oli perääkin, sillä sen vihreät osat, myös vihertynyt mukula, sisältävät myrkyllistä solaniinia.
Kasvitieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa, mutta suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla yleisesti viljellä peltomittakaavassa.[19] Monessa maassa asiaan vaikuttivat sodat ja myös hallitsijoiden päätökset.[20] Suuri merkitys oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren vuonna 1744 antamalla määräyksellä, jonka mukaan virkamiesten oli jaettava ilmaisia siemenperunoita ja viljelyohjeita kaikkialla valtakunnassa.[21] Ranskassa perunan yleistymiseen vaikutti erityisesti farmaseutti Antoine-Augustin Parmentier, joka itse oli ollut seitsenvuotisen sodan (1756–1763) aikana kolme vuotta Preussin sotavankina, mutta pysynyt sen ajan hengissä ja terveenä nimenomaan perunan ansiosta. Ranskan suuren vallankumouksen 1789–1799 aikana häntä alettiinkin kunnioittaa sankarina, joka oli pelastanut kansan nälästä aikana, jolloin kaikesta muusta oli pulaa.[22]
Muutamissa osissa Eurooppaa, erityisesti Irlannissa peruna pian muodostui kasvavan väestön lähes ainoaksi päivittäiseksi ravinnoksi. Vuonna 1845 Irlantiin kuitenkin levisi perunarutto, joka tuhosi koko perunasadon. Seurauksena olikin katastrofaalinen nälänhätä.[23]
Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Hän tosin suositteli sitä sen kukkien vuoksi lähinnä koristekasviksi.[24] Kreivitär Eva Ekeblad kirjoitti Ruotsin tiedeakatemialle tutkielman siitä, miten perunaa voidaan käyttää viinan, perunajauhojen sekä puuterin valmistamiseen. Tämän ja keksintöjensä vuoksi hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena tiedeakatemian jäseneksi.[4]
Perunan historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta,[25][26] jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773.[27] Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.
Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura korosti monissa yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi perunanviljelyn olevan jo niin laajaa, että toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Perunan yleistynyt käyttö viinanpolton raaka-aineena kasvatti sen suosiota entisestään.[28]
Suomessa on Perunantutkimuslaitos, joka toimi Hämeenlinnan Lammilla 1982–2011 ja sen jälkeen Seinäjoen Ylistarossa.[29]
Teollisten perunatuotteiden kulutus on kasvanut hiljalleen Suomessa. Syynä tähän on helppo- ja monikäyttöisyys. Nykyään lähes kolmasosa perunoista syödään Suomessa teollisena jalosteena.[30]
Tuotanto eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa tuotetaan perunaa noin 22 000 peltohehtaarilla vuonna 2016.[31] Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kg
| Suurimmat perunantuottajamaat 2005 (1 000 kg)[32] | |
|---|---|
| Kiina | 73 036 500 |
| Venäjä | 36 400 000 |
| Intia | 25 000 000 |
| Ukraina | 19 480 000 |
| Yhdysvallat | 19 111 030 |
| Saksa | 11 157 500 |
| Puola | 11 009 930 |
| Valko-Venäjä | 8 185 000 |
| Alankomaat | 6 835 985 |
| Ranska | 6 347 000 |
| Yhdistynyt kuningaskunta | 6 300 000 |
| Kanada | 4 850 000 |
| Iran | 4 200 000 |
| Turkki | 4 170 000 |
| Romania | 3 985 000 |
| Bangladesh | 3 908 000 |
| Peru | 3 200 000 |
| Brasilia | 2 950 000 |
| Japani | 2 900 000 |
| Belgia | 2 653 949 |
Tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata)
- keltaperuna-ankeroinen (Globodera rostochiensis)
- valkoperuna-ankeroinen (Globodera pallida)
Perhoslajeista perunalla elävät ainakin:[33]
- pääkallokiitäjä (Acherontia atropos, Suomessa satunnainen harhailija)
- vaelluskatkoyökkönen (Agrotis ipsilon, Suomessa satunnainen harhailija)
- gammayökkönen (Autographa gamma)
- Helcystogramma convolvuli (ei Suomessa)
- varsiyökkönen (Hydraecia micacea)
- Keiferia lycopersicella (ei Suomessa)
- rantatarhayökkönen (Lacanobia oleracea)
- Loxura atymnus (ei Suomessa)
- Manduca quinquemaculata (ei Suomessa)
- tupakkakiitäjä (Manduca sexta, ei Suomessa)
- Phthorimaea operculella (ei Suomessa)
- Scrobipalpa aptatella (ei Suomessa)
- Symmetrischema tangolias (ei Suomessa)
Perunalla esiintyvät kirvalajit ovat Acyrthosiphon malvae, Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis frangulae, Aphis gossypii, Aphis nasturtii, Aphis solanella (ei Suomessa), Aphis spiraecola (ei Suomessa), Aulacorthum solani, Brachycaudus helichrysi, Macrosiphum euphorbiae, Myzus antirrhinii (ei Suomessa), Myzus ascalonicus, Myzus ornatus, Myzus persicae, Neomyzus circumflexus, Pemphigus-suvun lajit, Pseudomegoura magnoliae (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa), Rhopalosiphum rufiabdominale, Smynthurodes betae sekä Uroleucon compositae (ei Suomessa).[34]
Tauteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harmaahilse
- Kuivamätä
- Kuorirokko
- Känsärupi
- Lehtipolte
- Maltokaarivirus
- Märkämätä
- Perunarupi
- Perunarutto
- Perunaseitti
- Perunasyöpä
- Punasilmätauti
- Rengasmätä
- Ruskolaikkuisuus
- Sydänmätä
- Tyvimätä
- Varsikuolio
- Y-virus
Perunan mukuloita
Perunan kukkia
Yleisperunaa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ihmiskunta saa pääosan ruoastaan vain 9 kasvista, luettu 22.2.2005
- ↑ Annabellen laatu keittokokeissa HZPC Kantaperuna. Viitattu 18.9.2020.
- ↑ a b c d Anne Paalo: Peruna. Historiaa: Miten peruna sai nimensä. Rakennusalan Kustantajat RAK, Kirjakas Ky, 2000. ISBN 951-664-028-1 s. 15
- ↑ a b Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen, 2002, WSOY, 2003. ISBN 951-0-28329-0 s. 392
- ↑ Teppo Korhonen: Peruna tulee tutuksi Helsingin Yliopisto. Viitattu 23.9.2012.
- ↑ Ravintoarvot Finelissä (tunniste: 28955) Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)
- ↑ Tara S. Kinnear, Thomas Wolever: The effects of cooking, cooling and reheating on the Glycemic Index depends on potato variety. The FASEB Journal, 2010, nro S1, s. 553.2–553.2. doi:10.1096/fasebj.24.1_supplement.553.2. ISSN 1530-6860. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 175, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
- ↑ Blomberg, K. & Hallikainen, A. 2000. Kotimaisten ja ulkomaisten perunoiden vieraat aineet; glykoalkaloidit, nitraatti ja raskasmetallit. Elintarvikevirasto, Tutkimuksia 3/2000. 25 s.
- ↑ "Suomen lakikokoelma Finlex: Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus eräiden vieraiden aineiden enimmäismääristä elintarvikkeessa"
- ↑ Vihreä peruna torjuu syöpää ja alentaa kolesterolia Seura.fi. 16.11.2015. Viitattu 30.11.2017.
- ↑ DNA from herbarium specimens setteles a controversy about origins of the European potato. American Journal of Botany, 2008, nro 95, s. 252–257. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.7.2013.
- ↑ John Reader: Peruna, eräs maailmanhistoria, s. 93. Suomentanut Kirsi Luoma. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.
- ↑ a b Reader, s. 105–106
- ↑ Reader, s. 119–120
- ↑ Reader, s. 115
- ↑ Reader, s. 142
- ↑ Reader, s. 145
- ↑ Reader, s. 147
- ↑ Reader, s. 149–151
- ↑ Reader, s. 152
- ↑ Reader, s. 154–155
- ↑ Reader, s. 164
- ↑ Reader, s. 144
- ↑ Hannu Pesonen. Tiede-lehti 10/2008, s. 27.
- ↑ Peruna tulee tutuksi Helsingin yliopisto
- ↑ Anders Walberg: Perunaherkkuja. suom. Leena Nilsson. Schildts 2005, s. 8–9
- ↑ Tuhansia vuosia vanha peruna spk.fi. Viitattu 1.4.2019.
- ↑ www.petla.fi Perunantutkimuslaitoksen kotisivu. Viitattu 26.6.2014.
- ↑ Elina Pajunen: Suomalaiset eivät halua enää pestä ja kuoria perunoita – nyt jo joka kolmas peruna myydään teollisena jalosteena aamulehti.fi. 9.12.2017. Viitattu 1.4.2019.
- ↑ Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto: Perunan ja sokerijuurikkaan viljely www.mtk.fi. Viitattu 30.11.2017.
- ↑ FAO:Major food and agricultural commodities and producers, potato, year 2005, luettu 10.6.2007
- ↑ Markku Savela (englanniksi)
- ↑ Aphids on World's Plants: Solanum (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria. (Propitious esculent, 2009.) Suomennos: Kirsi Luoma. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Peruna (Solanum tuberosum)
- Yle: Euroopan ensimmäisten perunoiden alkuperä selvitetty
- Yle: Yhä useampi syö perunan einesruokana
- Den virtuella floran: Peruna (Solanum tuberosum) (ruotsiksi)
- ITIS: Solanum tuberosum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Solanum tuberosum (englanniksi)
- Flora of China: Solanum tuberosum (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Solanum tuberosum (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Solanum tuberosum (potato) (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Solanum tuberosum (englanniksi)
| Juurekset: lanttu | mustajuuri | nauris | palsternakka | porkkana | piparjuuri | punajuuri | retiisi | selleri Kaalit: keräkaali | kiinankaali | kukkakaali | kyssäkaali | lehtikaali | punakaali | parsakaali | ruusukaali | kurttu- eli savoijinkaali |