Peruna

Peruna
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida Lahko: Solanales Heimo: Koisokasvit Solanaceae Suku: Koisot Solanum Laji: tuberosum
Kaksiosainen nimi
Solanum tuberosum L.
Katso myös
Peruna Wikispeciesissä   Peruna Commonsissa

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- sekä Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.

Perunakasvi on kooltaan pieni mutta suurilehtinen. Perunan mukulat kasvavat maan alla. Useimmiten perunan kuori on ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen. Se sisältää noin 10–15 % tärkkelystä, vajaat 2 % proteiinia, ja tuoreena myös kohtalaisesti c-vitamiinia, joka kuitenkin osittain tuhoutuu useita kuukausiakin kestävän varastoinnin aikana. Maanpäällisessä osassa saattaa olla myös marjoja, jotka ovat solaniinipitoisuutensa vuoksi myrkyllisiä.

Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella ja sato korjataan syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.

Perunaa syödään monella tavalla valmistettuna kuten keitettyinä, paistettuina tai perunamuhennoksena. Kaikkein jauhoisimmat perunat, jotka keitettäessä rikkoontuisivat keitinveteensä, suositellaan höyrytettäviksi kiehuvan veden päällä, mikä on mahdollista välipohjallisella kattilalla, jossa välipohjan muodostaa ritilä. Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi ja perunalastuiksi eli sipseiksi. Joistakin perunalajikkeista valmistetaan myös perunajauhoa, joka on puhdasta tärkkelystä.

Nimet Euroopassa

Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, jordpäron. Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terre samoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.

Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia.

Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufoli, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.

Vanhan ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.

Käyttö ravintona

Keitetty kuorellinen peruna

Ravintosisältö/100 g
Energiaa	230 kJ (55 kcal)
Proteiinia	1,6 g
Hiilihydraatteja	13,2 g
josta tärkkelystä	12,7 g
josta sokeria	0,5 g
josta laktoosia	0 g
Rasvaa	0,2 g
josta tyydyttyneitä rasvoja	< 0,1 g
Vitamiinit
A-vitamiini	0,5 µg
C-vitamiini	8,5 mg
D-vitamiini	0
E-vitamiini	< 0,1 mg
K-vitamiini	0,88 µg
Kivennäisaineet
Rauta	0,6 mg
Natrium	0,8 mg
Suola	2,2 mg
Kalium	425,0 mg
Magnesium	20,4 mg
Kalsium	4,8 mg
Fosfori	38,3 mg
Sinkki	0,3 mg
Jodi	0,8 µg
Seleeni	0,5 µg
Ravintoarvojen lähde: (Finelin tietokanta, elintarvike nro 28955)

Suomessa syödään perunoita 62,5 kg henkeä kohti vuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kulutus on noussut 3,3 kg henkeä kohden. Suomessa suhteellisesti eniten perunoita syödään Pohjanmaalla, vähiten Etelä- ja Itä-Suomessa. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsissa syödään perunoita 84 kg henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus on miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomen määrään verrattuna. Peruna sisältää vähemmän proteiinia kuin riisi tai pasta.

Myrkyllisyys

Perunakasvin myrkyllisiä marjoja.

Peruna on koisokasvi, ja heimon useimpien muiden kasvien tavoin se sisältää luonnostaan glykoalkaloidia (solaniiniglykosidit, kuten α-solaniini ja β-kakoniini), jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä. Solaniinipitoisuutensa vuoksi sen maanpäälliset osat kuten lehdet ja marjat ovatkin syötäväksi kelpaamattomia ja kitkerän makuisia.

Solaniinia on runsaasti myös perunan useimpien Etelä-Amerikassa villeinä kasvavien perunoiden mukuloissa. Sitä vastoin viljellyissä perunalajikkeissa sitä on vain mitättömän pieninä, vaarattomina pitoisuuksina. Mukuloiden solaniinipitoisuus kuitenkin nousee selvästi, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin ne samalla tulevat vihreiksi.

Suomessa perunan keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus on 82 mg/kg, joskin uudet perunat, pienimukulaiset perunat tai varastoitaessa tai noston yhteydessä kolhiintuneet perunat saattavat sisältää huomattavasti suurempia pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee myös merkittävästi eri lajikkeiden välillä. - perunan glykoalkaloidin suurin sallittu pitoisuus on 200 mg/kg

Lajikkeet

Pääartikkeli: Perunalajikkeet

Suomessa käytetään yli 40 perunalajiketta.

Lajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Myös päätyyppien väleille lukeutuvia perunoita on. Teollisuutta varten on lisäksi olemassa tärkkelysperunoita, joita ei ole vähittäiskaupassa.

Suomessa käytettävistä lajikkeista suurin osa on peräisin Alankomaista tai Saksasta.^lähde?

Historia

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan.

Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Toden­näköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan meri­matkan aikana. Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkus­tel­leelta Cieza de Léonilta. Monista varhaisista mainin­noista on kuitenkin vaikea päätellä, onko niissä tarkoitettu perunaa vai bataattia, jota nykyäänkin kutsutaan myös "makeaksi perunaksi" (engl. sweet potato, ruots. sötpotatis). Bataatti tosin vaatii paljon lämpimämpää ilmastoa kuin peruna, minkä vuoksi sitä ei suurimmassa osassa Eurooppaa voida viljellä.

Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanarian saarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa, ja Espanjan manterellakin sitä on viljelty jo vuonna 1570.

Englannissa tunnetaan perimä­tieto, jonka mukaan Francis Drake olisi tuonut perunan Eurooppaan. Nykyiset tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä uskottavana, koska hän palasi Etelä-Amerikasta kotimaahan Tyynenmeren kautta ja Hyvän­toivon­niemen ympäri, mikä matka kesti kaksi vuotta, eivätkä hänen kuljettamansa perunat olisi näin kauan pysyneet lisääntymis­kykyisinä.

Vielä tämän jälkeen pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa, jonka viljelys kohtasi varsin voimakasta vastustustakin. Varsinkin kirkollisissa piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seura­kunta­laisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainittu Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmis­ravinnoksi. Eräät herbalistit myös väittivät sen aiheuttavan spitaalia. Väitteissä kasvin myrkyllisyydestä oli perääkin, sillä sen vihreät osat, myös vihertynyt mukula, sisältävät myrkyllistä solaniinia.

Kasvi­tieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa, mutta suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla yleisesti viljellä pelto­mitta­kaavassa. Monessa maassa asiaan vaikuttivat sodat ja myös hallitsijoiden päätökset. Suuri merkitys oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren vuonna 1744 antamalla määräyksellä, jonka mukaan virka­miesten oli jaettava ilmaisia siemen­perunoita ja viljely­ohjeita kaikkialla valta­kunnassa. Ranskassa perunan yleistymiseen vaikutti erityisesti farmaseutti Antoine-Augustin Parmentier, joka itse oli ollut seitsen­vuotisen sodan (1756–1763) aikana kolme vuotta Preussin sotavankina, mutta pysynyt sen ajan hengissä ja terveenä nimenomaan perunan ansiosta. Ranskan vallan­kumouksen aikana häntä alettiinkin kunnioittaa sankarina, joka oli pelastanut kansan nälästä aikana, jolloin kaikesta muusta oli pulaa.

Muutamissa osissa Eurooppaa, erityisesti Irlannissa peruna pian muodostui kasvavan väestön lähes ainoaksi päivittäiseksi ravinnoksi. Vuonna 1845 Irlantiin kuitenkin levisi perunarutto, joka tuhosi koko perunasadon. Seurauksena olikin katastrofaalinen nälänhätä.

Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Hän tosin suositteli sitä sen kukkien vuoksi lähinnä koristekasviksi. Jonas Alströmer puolestaan vakiinnutti englannin kielestä lainaamansa sanan potatis perunan nimeksi.

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta , jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

Suomessa on Perunantutkimuslaitos Hämeenlinnan Lammilla.

Tuotanto eri maissa

Suomessa tuotetaan perunaa noin 26 000 peltohehtaarilla. Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kg

Suurimmat perunantuottajamaat 2005 (1 000 kg)
Kiina	73 036 500
Venäjä	36 400 000
Intia	25 000 000
Ukraina	19 480 000
Yhdysvallat	19 111 030
Saksa	11 157 500
Puola	11 009 930
Valko-Venäjä	8 185 000
Alankomaat	6 835 985
Ranska	6 347 000
Yhdistynyt kuningaskunta	6 300 000
Kanada	4 850 000
Iran	4 200 000
Turkki	4 170 000
Romania	3 985 000
Bangladesh	3 908 000
Peru	3 200 000
Brasilia	2 950 000
Japani	2 900 000
Belgia	2 653 949

Tuholaisia

• Koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata)
• Peruna-ankeroinen (Globodera rostochiensis)

Tauteja

• Harmaahilse
• Kuivamätä
• Kuorirokko
• Känsärupi
• Lehtipolte
• Maltokaarivirus
• Märkämätä
• Perunarupi
• Perunarutto
• Perunaseitti
• Perunasyöpä
• Punasilmätauti
• Rengasmätä
• Ruskolaikkuisuus
• Sydänmätä
• Tyvimätä
• Varsikuolio
• Y-virus

• 

  Perunan mukuloita

• 

  Perunan kukkia

• 

  Yleisperunaa

Kirjallisuutta

• Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria. (Propitious esculent, 2009.) Suomennos: Kirsi Luoma. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.

Aiheesta muualla

• Artikkeli perunan leviämisestä Suomeen Helsingin yliopiston palvelimella
• Yle: Euroopan ensimmäisten perunoiden alkuperä selvitetty
• Yle: Yhä useampi syö perunan einesruokana
• Perunan yleisimmät ja haitallisimmat tuhoeläimet, taudit sekä rikkakasvit
• Fineli: Perunan ravintoarvot, uusi peruna
• Fineli: Perunan ravintoarvot, vanha peruna
• Finlex
• Den virtuella floran: Peruna (Solanum tuberosum) (ruotsiksi)
• ITIS: Solanum tuberosum (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Solanum tuberosum (englanniksi)
• Flora of China: Solanum tuberosum (englanniksi)
• Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria (Propitious Esculent: The Potato in World History). Like Kustannus Oy, 2009.

Suomalaiset hyötypuutarhakasvit