Riboflaviini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Riboflaviini
Riboflavin structure.svg
Tunnisteet
CAS-numero 83-88-5
IUPAC-nimi 7,8-dimetyyli-10-[(2R,3R,4S)-2,3,4,5-tetrahydroksipentyyli]bentso[g]pteridiini-2,4-dioni
SMILES CC1=CC2=C(C=C1C)N(C3=NC(=O) NC(=O)C3=N2)CC(C(C(CO)O)O)O
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C17H20N4O6
Moolimassa 376,4 g/mol
Tiheys 1,266 g/cm³
Sulamispiste 280 °C
Liukoisuus 0,1 g/l

Riboflaviini eli B2-vitamiini (7,8-dimetyyli-10-ribityyli-isoalloksatsiini) on ihmiselle välttämätön vesiliukoinen vitamiini. Sitä tarvitaan aineenvaihdunnassa. Se on välttämätön ihon, kynsien ja hiusten terveydelle sekä yleiselle hyvinvoinnille. Riboflaviinia on solujen hapetus-pelkistysreaktioiden kannalta tärkeissä koentsyymeissä, flaviininukleotideissa. Riboflaviinista käytetään myös nimeä laktoflaviini.

Riboflaviinia syntetisoivat kaikki vihreät kasvit ja monet mikrobit, ja sitä on kaikissa soluissa, erityisen runsaasti hiivassa. Riboflaviinia tuottavia mikrobeja ovat esimerkiksi homesieniin kuuluva Ashbya gossypii, hiivasieniin kuuluva Candida famata ja Gram-positiivinen bakteeri Bacillus subtilis. Hyviä riboflaviinin lähteitä ovat maito, juusto, vihreät lehtivihannekset, maksa, hiiva, mantelit ja soijapavut. Ultraviolettisäteily tuhoaa riboflaviinia, siksi maitoa ei pidä säilyttää lasikannussa.

Riboflaviinin kemiallinen kaava on C17H20N4O6, moolimassa 376.4 g/mol, sulamispiste 280 °C (hajoaa) ja CAS-numero 83-88-5. Ainetta liukenee veteen 0,01 g/100 ml 25 °C:n lämpötilassa.

Riboflaviinia käytetään myös elintarvikkeiden väriaineena. Sen E-koodi on E 101.

Riboflaviinin tarve ja saanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maito on tärkeä riboflaviinin lähde.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan riboflaviinia tulisi saada 0,14 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli aikuisilla naisilla noin 1,2–1,3 mg/vrk ja miehillä 1,7 mg/vrk. Lapsilla ja nuorilla suositus vaihtelee iän mukaan.[1]

Suomessa naiset saavat riboflaviinia keskimäärin 1,7 mg/vrk (0,24 mg/MJ/vrk) ja miehet 2,1 mg/vrk (0,23 mg/MJ/vrk). Suosituksiin verrattuna ravinnosta saadaan ribolfaviinia enimmäkseen riittävästi, mutta osalla väestöä saanti on pienempää kuin keskimääräinen tarve. Ravintoainevalmisteiden käyttö parantaa tilannetta jonkin verran. Suomalaisten tärkein riboflaviinin lähde ovat maitovalmisteet. Riboflaviinia saadaan myös liharuoista ja viljavalmisteista.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riboflaviini (B2) Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.3.2014.
  2. Helldán, Anni, Raulio, Susanna ym. (toim.): Finravinto 2012 -tutkimus 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.3.2014.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.