Vadelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vadelma
Illustration Rubus idaeus0.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Tribus: Rubeae[1]
Suku: Vatukat Rubus
Laji: idaeus
Kaksiosainen nimi

Rubus idaeus
L.[2]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vadelma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vadelma Commonsissa

Vadelma eli punavadelma eli vattu (Rubus idaeus) on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Se on tunnettu myös nimillä vaarain tai vaapukka. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot.[3] On olemassa myös viljelty syysvadelmalajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marja
Marja (puolittunut)
Marjoja

Vadelmapensas voi kasvaa noin kaksi metriä korkeaksi. Vadelman varsi on yleensä piikikäs. Sen vihreät lehdet ovat sahalaitaisia. Vadelman kukka kasvaa noin yhden senttimetrin kokoiseksi ja on normaalisti vihertävänvalkoinen. Itse marja on väriltään kypsänä tummanpunainen.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.

Käyttö ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vadelmissa eli vadelmapensaan marjoissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita on runsaasti varsinkin aurinkoisina kesinä. Kivennäis- ja hivenaineista vadelmassa on runsaasti etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia. Vadelman lehdistä voi tehdä teetä, ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg per 100 g, venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrälähde?. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.

Puutarhavadelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vadelmasta on jalostettu viljelyyn sopivia muotoja, jotka tuottavat esimerkiksi suurempia marjoja ja suurempaa satoa. Tavallisimpia lajikkeita ovat Muskoka ja Ottawa.[4]

Vadelman tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoainesisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vadelmaa

100 grammaa tuoreita vadelman marjoja sisältää ravintoaineita keskimäärin[5]:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 21.3.2021.
  2. ITIS
  3. Anderberg, A & A-L.: / Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.6.2009. (ruotsiksi)
  4. Puutarhavadelma, Ruokatieto.fi, viitattu 19.9.2010
  5. Yrttitarha: Vadelma yrttitarha.fi. Viitattu 14. heinäkuuta 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]