Siirry sisältöön

Suomen Lajitietokeskus

Wikipediasta
Suomen Lajitietokeskus
Verkkosivusto https://laji.fi/
Kotipaikka Helsinki
Tyyppi lajitiedon kansallinen, digitaalinen palvelurakenne
Omistaja Helsingin yliopisto
Luonut Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomus

Suomen Lajitietokeskus, lyhyemmin Lajitietokeskus, on Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luomuksen yhdessä kumppaniensa kanssa ylläpitämä digitaalinen palvelurakenne, joka kokoaa, arkistoi ja välittää suomalaista lajitietoaineistoa eri lähteistä elektronisessa muodossa. Palvelu sisältää myös ohjeita ja koulutusmateriaalia[1][2][3] sekä pyrkii tarjoamaan työkaluja lajitiedon visualisointiin ja analysointiin. Palvelurakenteen perustan muodostaa tietovarasto, jota käytetään myös Luonnontieteellisen keskusmuseon omiin tarpeisiin.[3] Lajitietokeskuksen laji.fi-sivusto on samalla avoin taksonitietokanta ja -portaali monille muillekin kuin suomalaisille lajeille. Sinne on pyritty kokoamaan esimerkiksi maantieteellisen Euroopan kaikkien kalalajien suomenkieliset nimet kalojen uuden taksonomian mukaisesti.[4]

Ydinajatuksena on tarjota yksi paikka ja yhtenäinen muoto lajitiedolle niin, että aineiston hyödyntäminen ja ymmärrys luonnosta lisääntyisi. Lajitietokeskuksen tärkeimpiä tehtäviä ovat:[2]

  • lajihavaintotiedon keruu, jakaminen ja arkistointi avoimeen käyttöön
  • jaettavan tiedon tarkistus ja annotointi (täydentävä selittäminen ja kommentointi, luotettavuuden ja laadun merkitseminen)
  • avoimen tiedon ja tieteen sekä kansalaistieteen edistäminen
  • kansallisen taksonomian ja lajinimistön ylläpito
  • kansallisen lajitiedon aineistopolitiikan ylläpito, ja lajitiedonkulun prosessien parantaminen

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajitietokeskus on saanut alkunsa vuonna 2012.[5] Vuonna 2014 aiheeseen myönnettiin kolmivuotinen kehittämisrahoitus osana Avoin Suomi -hanketta. Tämän avulla, vuosina 2015–2017 toteutetulla kehittämishankkeella Suomen luontoarkistoja pystyttiin avaamaan laajamittaisesti erilaisille käyttäjäryhmille ja lajitietoa sisältävälle digitaaliselle palvelukokonaisuudelle luotiin vankka infrastruktuuri.[5][6]

Yleisradion kanssa yhteistyönä keväällä 2015 aloitettu sammakkoeläin- ja matelijahavaintojen kerääminen tuotti kansalaisdataa ja toimi ensimmäisenä laajempana testihankkeena palvelun kehitystyölle.[7] Yleisemmin palvelun laji.fi-verkkosivusto julkistettiin toukokuussa 2015. Helsingin yliopiston tiedotteessa sivuston sisältöä luonnehdittiin jo tuolloin 'massiiviseksi'.[8] Verkkoportaalin rakennetta, toiminnallisuutta ja suorituskykyä parannettiin kehityshankkeen edetessä samalla, kun lajitietoaineisto täydentyi.[6]

Palveluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajitietokeskus on erityisesti eliölajistoon liittyvän tutkimuksen valtakunnallinen palvelurakenne. Sen infrastruktuuri tarjoaa palveluja myös päätöksenteolle, opetukselle ja elinikäiseen oppimiseen.[3]

Suomen Lajitietokeskuksen aineisto täydentyy tai muuttuu jatkuvasti. Eräs tunnettu lajiaineiston osajoukko on vuodesta 2019 lähtien julkaistu, vuosittain päivittyvä, julkaisuhetken jälkeen vakaana pysyvä ja siten viitattavissa oleva Suomen eliölajien luettelo (Lajisto).[9] Tammikuussa 2022 julkaistussa neljännessä versiossa (2021) aineistoa oli 41 301 suomalaisesta eliölajista,[10] ja vuoden 2021 Lajisto julkaistiin myös Kansalliskirjaston avoimessa sanasto- ja ontologiapalvelussa Finto (finto.fi).[11] Seitsemäs eli vuoden 2024 lajiluettelo julkaistiin tammikuussa 2025. Sen 46 156 taksonista 44 084 on lajitason taksonia.[12][13]

Lajitietokeskus toimii myös oppimateriaalina, ja sinne on koottu erilaisia teema-aiheita sisältäviä lajistoja selkeine kuvauksineen. Palvelusta vastaava Luonnontieteellinen keskusmuseo on luonut suomalaisille suunnatun 100 lajia -haasteen. Siinä suomalaiset haastetaan opettelemaan sata uutta eliölajia vuosittain.[14] Osallistujia motivoidaan tutustumaan luonnon monimuotoisuuteen ja innostetaan lajien tunnistamiseen. samalla toivotaan luontohavaintojen raportointia laji.fi-sivuston kautta, joka toisi kaivattua kansalaishavaintoainaistoa esimerkiksi joidenkin seurattavien lajien levinneisyydestä tutkimuskäyttöön.[14] Palvelun tukee omien luontohavaintojen tallentamista ja seuraamista. Tähän voi käyttää sivuston kautta löytyvää iNaturalist-sivustoa ja Vihko-havaintopalvelua.[15][16] Jälkimmäinen on vuonna 2018 lopetetun Hatikka-luontopäiväkirjan seuraaja.

Suurin osa Lajitietokeskuksen aineistoista on saatavissa avoimena datana Creative Commons Nimeä 4.0 -lisenssillä.[17]

Lajitietokeskus toimii keskitettynä väylänä Suomesta kansainvälisiin eliölajiaineistojen yhteiskäytön portaaleihin kuten maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuustiedon keskuksen (Global Biodiversity Information Facility) palveluihin. Lajitietokeskus jakaa kansallisesti kokoamansa havaintoaineiston kansainväliseen käyttöön.[2][3][18]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti suomalainen lajitiedon hallintaratkaisu on kerännyt positiivista mainetta. Sitä on luonnehdittu ainutlaatuiseksi ja poikkeukselliseksi tutkimusinfrastruktuuriksi. Lajitietokeskuksessa samaan järjestelmään on koottu kaikentyyppinen lajitieto ja aineiston koko arvoketju sen keräämisestä loppukäyttöön asti. Samanaikaisesti palvelu on niin kansalaisyhteiskunnan kuin huippututkimuksen, julkisen hallinnon ja liike-elämän käytössä.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Medialle Suomen Lajitietokeskus, laji.fi. Viitattu 2.11.2025.
  2. 1 2 3 Lajitietokeskus pähkinänkuoressa Suomen Lajitietokeskus, laji.fi. Viitattu 2.11.2025.
  3. 1 2 3 4 Lajitietokeskus. Luonnontieteellinen keskusmuseo Helsingin yliopiston Tutkimustietokanta, researchportal.helsinki.fi. Viitattu 2.11.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Markku Varjo: Maailman kaloille nimet Luonnon Tutkija 2024 (2): 17–28, journal.fi/luonnontutkija. 2024. Viitattu 2.11.2025.
  5. 1 2 Jouni Tikkanen: Keskusmuseolle miljoonapotti tiedon avaamiseen Suomen Luonto, suomenluonto.fi. 16.9.2014. Viitattu 2.11.2025.
  6. 1 2 Suomen Lajitietokeskus -hanke (2015-2017) Suomen lajitietokeskus, laji.fi. Viitattu 2.11.2025.
  7. ↑ Elina Toivonen: Suuri sammakkoeläin-ja matelijakartoitus alkaa! Yleisradio, yle.fi. 13.4.2015. Viitattu 2.11.2025.
  8. ↑ Laji.fi on avattu Helsingin yliopisto, helsinki.fi. 22.5.2015. Viitattu 2.11.2025.
  9. ↑ Suomen eliölajien luettelo on julkaistu ensimmäistä kertaa Helsingin yliopisto, helsinki.fi. 22.1.2019. Viitattu 2.11.2025.
  10. ↑ Anna Tuominen: Luonto tilastoina: Monimuotoinen luontomme. Millaisista eliöistä Suomen 41 000 lajin luonnon kirjo koostuu? (tilaajille) Suomen Luonto, suomenluonto.fi. 19.1.2022. Viitattu 2.11.2025.
  11. ↑ Lajitietokeskuksen lajiluettelo LAJISTO julkaistu Finto.fi:ssä kansalliskirjasto.fi. 12.4.2022. Viitattu 2.11.2025.
  12. ↑ Lajiluettelo 2024 Suomen Lajitietokeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. 1/2025. Helsinki. Viitattu 2.11.2025.
  13. ↑ Lajiluettelo 2024. Johdanto ja kuvailutiedot (pdf) Suomen Lajitietokeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. 1/2025. Helsinki. Viitattu 3.11.2025.
  14. 1 2 Päivi Mäki-Petäjä: Jättihaaste suomalaisille: 100 uutta lajia vuodessa mtvuutiset.fi. 25.3.2024. Viitattu 3.11.2025.
  15. ↑ Tallenna luontohavaintoja Lajitietokeskukseen Suomen Lajitietokeskus, laji.fi. Viitattu 2.11.2025.
  16. ↑ Kirjaa luontohavaintosi älykkäällä sovelluksella - Suomen Lajitietokeskus yhteistyöhön iNaturalist-palvelun kanssa Helsingin yliopisto, helsinki.fi. 6.5.2020. Viitattu 2.11.2025.
  17. ↑ Suomen Lajitietokeskuksen lajitietoaineistot avoindata.fi. 09.02.2023 (. Viitattu 2.11.2025.
  18. ↑ Finland - A GBIF Voting participant from Europe Global Core Biodata Resource, gbif.org. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
  19. ↑ Suomalainen lajitiedon hallinta toimii esimerkkinä maailmalla Helsingin yliopisto, helsinki.fi. 26.5.2021. Viitattu 2.11.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Lajitietokeskus&oldid=23657469”