Kikherne
| Kikkahviherne | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Kahviherneet Cicer |
| Laji: | arietinum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cicer arietinum |
|
| Katso myös | |
Kikkahviherne eli kahviherne[1] (Cicer arietinum) on hernekasveihin kuuluva palkokasvi. Se tunnetaan myös nimellä kikherne[1], Bengalin gram, garbanzo tai garbanzopapu, egyptiläinen herne, ceci, cece tai chana, tai Kabulin chana. [2].
Viljelyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahviherne on ikivanha viljelykasvi, jota alettiin kasvattaa jo neoliittisella kaudella Lähi-idässä. Pronssikaudella se oli jo tärkeä viljelyskasvi Kreikassa ja Italiassa, ja muinaiset roomalaiset viljelivät sitä runsaasti ja levittivät sitä valtakuntansa eri osiin[3]; roomalaisen poliitikon Ciceron nimen uskotaan johtuvan kahviherneen latinankielisestä nimestä cicer. Nykyään kahvihernettä viljellään ympäri maailmaa lauhkealla ja subtrooppisella alueella. Ylivoimaisesti suurin kahviherneiden tuottaja on Intia (yli 7 miljoonaa tonnia v. 2016). Muita merkittäviä tuottajia ovat Australia, Pakistan, Turkki, Meksiko, Kanada ja Yhdysvallat.[4]
Ravintokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kikherneet ovat yleisiä Välimeren alueen, Lähi-idän ja Intian ruokakulttuureissa. Niitä käytetään muun muassa hummuksen ja falafelien tekoon.
Kikherneet sisältävät runsaasti proteiinia, ravintokuitua, rautaa ja folaatteja[5] mutta myös kalsiumin,[6] raudan[7], seleenin[8] ja sinkin[9] imeytymistä estävää fytiinihappoa[10].
Ruokavirasto suosittelee kikherneiden keittämistä 45–75 minuuttia, jotta niiden sisältämät lektiini- ja muut haitalliset proteiinit ehtivät hajota[11]. Usein kikherneitä liotetaan parista tunnista vuorokauteen ennen keittämistä.[12] Kikherneitä voi myös idättää.[13] Idätys lyhentää keittoaikaa merkittävästi noin 10–20 minuuttiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kassu – kasvien suomenkieliset nimet: Kikkahviherne Viitattu 5.10.2019.
- ↑ Kahviherne Rahola Oy. Arkistoitu 28.7.2020. Viitattu 11.3.2008.
- ↑ Chickpea New World Encyclopedia. Viitattu 30.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Volume of chickpeas produced worldwide 2013-2017, by country statista.com. Viitattu 30.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Kikherne, kuivattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 30.9.2018.
- ↑ Impact of phytic acid on nutrient bioaccessibility and antioxidant properties of dehusked rice.
- ↑ Palkokasvit elintarvikkeena. Sivu 27.
- ↑ Hannu Mäkelä, Viljojen laadusta ja terveysvaikutuksista. Elintarvikealan koordinaatiohanke Pohjois-Karjalassa
- ↑ Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217.
- ↑ Variability in phytic acid content and protein digestibility of grain legumes. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/7792265/
- ↑ Luettelo pavuista ja niiden suositelluista keittoajoista (PDF) Ruokavirasto. Viitattu 29.2.2020.
- ↑ Kikherneherkku Vegaaniliitto. Arkistoitu 14.3.2008. Viitattu 11.3.2008.
- ↑ Idätystaulukko Elävän ravinnon yhdistys ry. Viitattu 11.3.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finelli:Kikherne suolattomassa vedessä, kahviherne (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vegaaniliitto: Nopea hummus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Cicer arietinum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Cicer arietinum (englanniksi)
- Flora of China: Cicer arietinum (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Cicer arietinum[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Cicer arietinum (chickpea) (englanniksi)
|