Fytiinihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fytiinihappo
Phytic acid.svg
Tunnisteet
CAS-numero 83-86-3
IUPAC-nimi (2,3,4,5,6-pentafosfono-oksisykloheksyyli)divetyfosfaatti
SMILES

C1(C(C(C(C(C1OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=

O)(O)O [1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C6H18O24P6
Moolimassa 660,024 g/mol
Tiheys 1.285 g/cm³
Sulamispiste < 25 °C [2]

Fytiinihappo eli fytaatti (C6H18O24P6) on orgaanisiin fosforiyhdisteisiin kuuluva yhdiste. Fytiinihappoa on kasveissa, erityisesti vilja- ja palkokasvien siemenissä, joissa se toimii kasvin fosforivarastona. Rakenteeltaan fytiinihapossa on inositolirengas, johon on liittynyt fosfaattiryhmiä. Kasveissa fytiinihappoa esiintyy myös sen suoloina fytaatteina.[3].

Saanti ravinnosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Kiinan maaseutuväestön keskimääräinen fytaattien saanti oli 1,3 grammaa ja kaupungeissa 0,8 grammaa päivässä vaihteluvälin ollessa 0,6–1,4 grammaa[4].

Fytiinihappoa esiintyy runsaasti etenkin kokojyväviljassa ja -riisissä sekä maississa. Sata grammaa täysjyväriisiä sisältää keskimäärin 2,5 grammaa fytiinihappoa[5] ja täysjyvävehnä vastaavasti 2,2 grammaa. Valkoinen vehnä sisältää fytiiniä vain 0,4 mg, ja valkoinen riisi 0,6 mg sadassa grammassa. Täysjyväkaurassa fytiinihappoa on 0,7 ja -rukiissa 0,5 mg. Leseen fytiinihappopitoisuus saattaa olla jopa 5 g/100 g.[6]

Siementen idättäminen vähentää tehokkaasti niissä olevan fytaatin määrää, mutta liotus[7] tai leivän kohottaminen ja paistaminen ovat sen sijaan suhteellisen tehottomia menetelmiä vähentää fytiiniä[8].

Suomalaiset kuluttavat keskimäärin 220 grammaa viljatuotteita päivässä[7]. Viljatuotteet ja etenkin leipä ovat fytiinihapon tärkeimmät lähteet Suomessa. [9]. Hapatetussa leivässä on vähemmän fytiinihappoa kuin happamattomassa.[10]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fytiinihapolla on voimakas taipumus kelatoida metalli-ioneja eli sitoa niitä huonosti liukenevaan muotoon. Kelaatio johtaa siihen, että ravinnon sisältämät metalliset hivenaineet muuttuvat huonosti imeytyviksi. Fytiinihappo estää voimakkaasti kalsiumin,[5] raudan[9] ja seleenin[11] imeytymistä sekä myös sinkin imeytymistä, vaikkakin heikommin[12].

Kokojyväriisin sisältämän kalsiumin, raudan ja sinkin moolimassasuhteet riisin sisältämään fytiinihappoon nähden ovat keskimäärin 0.24, 1 ja 15, mikä on johtanut kyseisten ravintoaineiden heikkoon imeytymiseen in vitro -kokeissa. Tulos oli samankaltainen kuin muissa kyseisestä aiheesta tehdyissä tutkimuksissa.[5] Esimerkiksi vuonna 2007 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan fytaattien suuri määrä ravinnossa johtaa raudan ja sinkin biohyödynnettävyyden heikkenemiseen ja sillä on siten suuri osuus raudan ja sinkin puutteen selittäjänä[4].

Fytiinihappo heikentää toisaalta myös elimistölle haitallisten metallien, kuten kadmiumin, imeytymistä[9]. Lisäksi sillä on havaittu heikkoa antioksidatiivista vaikutusta,[5] mikä vähentää paksusuolessa syntyviä haitallisia hydroksyyliradikaaleja.[12] Tämä vähentää hiukan happiradikaaleista johtuvia DNA-vaurioita. Myös kyseinen ominaisuus perustuu fytiinihapon kykyyn sitoa metalli-ioneja.[13]

Eläinkokeissa on havaittu, että fytiinihapolla on myös syöpää ehkäisevää vaikutusta[12]. Fytiinihapon syöpää estävä vaikutus perustuu siihen, etä fytiinihappo toimii ksantiinioksidaasientsyymin inhibiittorina. Ksantiinioksidaasi tuottaa superoksideita, jotka pystyvät hapettamalla aiheuttamaan vaurioita ihmisen perimässä, mikä voi johtaa syövän kehittymiseen.[13]

Märehtijät pystyvät käyttämään fytiinihapon fosforia hyväkseen, koska niillä on suolistossaan fytaasientsyymiä tuottavia bakteereja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Phytic Acid – Substance summary NCBI. Viitattu 6.5.2009.
  2. Physical properties: Phytic acid NLM Viitattu 6.4.2009
  3. Roberto L. Benech-Arnold, Rodolfo A. Sánchez: Handbook of seed physiology, s. 409. Haworth Press, 2004. ISBN 9781560229292. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2009). (englanniksi)
  4. a b Phytate intake and molar ratios of phytate to zinc, iron and calcium in the diets of people in China.
  5. a b c d Impact of phytic acid on nutrient bioaccessibility and antioxidant properties of dehusked rice.
  6. Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217–219.
  7. a b Elintarvikkeiden kulutus Suomessa. 2018. Sivu 27.
  8. Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivut 219–220.
  9. a b c Palkokasvit elintarvikkeena. Sivu 27.
  10. Energia ja energiaravintoaineet Leipätiedotus. Viitattu 6.5.2009.
  11. Hannu Mäkelä, Viljojen laadusta ja terveysvaikutuksista. Elintarvikealan koordinaatiohanke Pohjois-Karjalassa
  12. a b c Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217.
  13. a b Neason Akivah Michael Eskin, Snait Tamir: Dictionary of nutraceuticals and functional foods, s. 343. CRC Press, 2006. ISBN 9780849315725. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.