Inositoli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inositoli
Inositol structure.png
Tunnisteet
CAS-numero 87-89-8
IUPAC-nimi sykloheksaani-1,2,3,4,5,6-heksoli
SMILES C1(C(C(C(C(C1O)O)O)O)O)O
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C6H12O6
Moolimassa 180,16 g/mol
Tiheys 1,752 g/cm³
Sulamispiste 225 °C
Liukoisuus 14,3 g/l (19 °C)

Inositoli, (jonka luonnossa yleisimmin esiintyvä muoto on myo-inositoli, cis-1,2,3,5-trans-4,6-sykloheksaheksoli), on karbosyklinen alkoholi (polyoli), joka on rakenneosana useissa eukarioottisolujen lipiditoisioläheteissä, kuten inositolifosfaatissa, fosfatidyyli-inositolissa (PI) ja fosfatidyyli-inositolifofaatissa (PIP). Inositoli on vesiliukoinen yhdiste, jota elimistö syntetisoi glukoosista. Se luokitellaan ns. vitamiinin kaltaiseksi yhdisteeksi, joka ei kaikilta osin täytä klassista vitamiinin määritelmää, mutta joka on välttämätön esimerkiksi kaloille tietyssä kasvuvaiheessa.[1]

Inositolia on eniten pähkinöissä, pavuissa ja viljassa, joista sen hyväksikäytettävyys on kuitenkin heikkoa. Sitä on paljon myös äidinmaidossa, jonkin verran myös lehmänmaidossa. Elimistössä inositolia on paljon hermokudoksessa ja munuaisissa. Inositolilla on suuri merkitys solukalvon osana, lisäksi sitä tarvitaan eikosanoidien, monityydyttymättömien rasvahappojen synteesissä sekä solujen välisessä viestinnässä.[1]

Energiajuomissa on inositolia noin 20 mg/100 ml. Koska inositoli ei ole välttämätön ravintoaine, ei sille ole asetettu saantisuositusta.[1]

Inositolin kemiallinen kaava on C6H12O6, moolimassa 180,16 g/mol ja CAS-numero 87-89-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c [http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa+elintarvikkeista/elintarvikeryhmat/energiajuomat/energiajuomiin+lisattavat+vitamiinit+ja+muut+aineet/inositoli Inositoli – Elintarviketurvallisuusvirasto Evira] www.evira.fi. Viitattu 5.2.2016.