Ravinto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kasviksia

Ravinto on ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä ja rakennusmateriaalinaan. Yleensä ravinto on peräisin toisista eliöistä, kuten eläimistä, sienistä tai kasveista.

Ravintoaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto koostuu pääasiassa tärkeimmistä energiaravintoaineista: hiilihydraatista, proteiinista ja rasvasta. Ravinnossa tulee olla myös elämälle välttämättömiä kivennäisaineita ja vitamiineja. Ruoassa on myös kuituja, joita ihmisten elimistö ei pysty pilkkomaan, vaan ne kulkevat elimistön läpi sellaisenaan puhdistaen samalla suolistoa. Ravinto voi sisältää myös alkoholia, joka sisältää energiaa. Usein alkoholijuomat sisältävät myös paljon sokeria.

Energiaravintoaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilihydraatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan hiilihydraateista tulisi saada 45–60 % päivittäisestä energiasta. Lisättyjen sokerien määrä tulisi olla alle kymmenen prosenttia. Ravintokuitua aikuisen tulisi saada vähintään 25–35 g päivässä.[1]

Proteiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liha on hyvä proteiinin lähde

Proteiineja saa esimerkiksi lihasta, kananmunasta, kalasta ja monista palkokasveista, on energiaa. Elimistö käyttää proteiineja lihasten rakennusaineena sekä monessa muussa tehtävässä.

Suomalaisen suosituksen mukaisessa terveellisessä ravitsemuksessa proteiineista saadaan 10–20 % energiasta.[1]

Rasva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasvaa on tyydyttynyttä ja tyydyttymätöntä. Tyydyttyneitä rasvahappoja on esimerkiksi punaisessa lihassa, voissa ja kookosöljyssä. Tyydyttymättömiä rasvoja puolestaan sisältävät useimmat kasviöljyt, kuten oliivi- ja rypsiöljy sekä pähkinät ja siemenet.

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisestä energiasta noin 25–40 % tulisi saada rasvasta, jotta välttämättömien rasvahappojen saanti tulisi taattua. Tyydyttyneitä rasvahappoja eli niin sanottua kovaa rasvaa tulisi olla alle 10 % rasvasta. 10–20 % rasvoista tulisi olla kertatyydyttymättömiä ja 5–10 % monityydyttymättömiä rasvahappoja eli pehmeää rasvaa. Transrasvaa tulisi välttää.[1]

Ravintoaineiden energiatiheydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoaine Energiatiheys Joitakin esimerkkejä ja huomioita Energiatiheyden lähde
kJ/g kcal/g
Sokerit ja muut hiilihydraatit* 17 4 Pöytäsokeri ja tärkkelys. [2]
Rasvat* 37 9 Kaikki tyydyttyneet ja tyydyttymättömät rasvat sekä transrasvat. [2]
Proteiinit (aminohapot)* 17 4 [2]
Alkoholi (etanoli) 29 7 [2]
Kuidut* 8 2 Yksinkertaistaen ei-vesiliukoisista kuiduista, kuten selluloosasta, ei saada ravintoenergiaa. Vesiliukoisista kuiduista, kuten beetaglukaanista, saadaan ravintoenergiaa. [2]
Orgaaniset hapot* 13 3 Etikkahappo, tauriini, bentsoehappo ja sitruunahappo. [2]
Salatrimit* 25 6 Vähäenergisiä rasvan korvikkeena käytettyjä lisäravinteita. [2]
Polyolit (moniarvoiset alkoholit)* 10 2.4 Sorbitoli, ksylitoli, maltitoli, isomalti, laktitoli, mannitoli ja erytritoli. [2]
Erytritoli* 0.84 0.2 Polyoli. EU-maassa pakkauksiin voidaan merkitä 0 kcal/g.[2] [3]
Sorbitoli 10.89 2.6 Polyoli. [3]
Ksylitoli 10.05 2.4 Polyoli. [3]

Taulukon tähdellä (*) merkittyjen ravintoaineryhmien arvot ovat Euroopan Unionin sisällä tiettyhin olettamuksiin perustuvia standardisoituja arvoja, joista osa on olettamuksien pohjalta pyöristettyjä arvoja ja/tai keskiarvoja. Yksittäisten ravintoaineiden energiatiheydet (esim. sorbitoli) voivat poiketa ryhmän standardisoidusta keskiarvosta (esim. polyolit, joihin sorbitoli kuuluu). Huomioitava on myös se, että taulukon arvot ovat pyöristyksiä, sillä mitään taulukon kJ/g arvoista ei voi muuttaa pyöristämättä kokonaislukuisiksi kcal/g arvoiksi ja päinvastoin.

Pakkauksissa käytettyjä ravintoaineiden standardisoituja energiatiheyksiä on kuitenkin kritisoitu.[4] Ne voivat arvioida todellisen energian saannin merkittävästi väärin, sillä energiapitoisuus riippuu mm. kokonaisruokavalion koostumuksesta.[5] Lisäksi suoliston bakteerit kykenevät aikaa myöden sopeutumaan ruokavalion muutoksiin[6] ja yksittäiset ravintoaineet, kuten jotkin makeutusaineet, saattavat suosia ravintoaineita tehokkaammin vapauttavien suoliston bakteerien kasvua.[7] Lisäksi keho käyttää eri ravintoaineita eri tavoin ja esim. aminohappoja keho käyttää ensisijaisesti proteiinien rakentamiseen energian tuoton sijaan.[8] Kehon perustason aineenvaihdunta paitsi vaihtelee henkilöstä toiseen,[9] myös tavallisesti hidastuu henkilön laihtuessa tai vanhentuessa.[10]

Ravitsemussuositukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ravitsemussuositukset

Ravitsemussuositukset kuvaavat väestöjen ja ihmisryhmien energian ja ravintoaineiden tarvetta tai suositeltavaa saantia.[11] Ravitsemussuositusten kirjo on laaja, ja niitä on tarjolla erilaisille kohderyhmille. Ravitsemussuosituksiin voi sisältyä niin ravintoaineiden tarkkoja määrällisiä suosituksia kuin käytännön ruokavalio-ohjeitakin.[11] Suomessa viralliset ravitsemussuositukset antaa valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), joka on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin.[12] Ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia käytetään muun muassa kouluruokailussa ja sairaaloissa.[13]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavalio on kaikki se, mitä yksittäinen eliö tai eliöryhmä käyttää ravinnokseen. Erityisruokavaliossa rajoitetaan yhden tai useamman ruoka-aineen käyttö terveydellisistä, eettisistä tai elämänkatsomuksellisista syistä.

Virheravitsemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virheravitsemus on yhden tai useamman ruoka-aineen puutetta tai ylimäärää ravinnossa.[14] Se kattaa etenkin ravintoaineiden liian vähäisestä saannista johtuvan aliravitsemuksen ja liiallisesta saannista johtuvan ylipainon mutta myös ravintoaineiden epätasapainoisen saannin tai tiettyjen ravintoaineiden puutostilat.[15][16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 (pdf) 23.1.2014. Ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 5.3.2014.
  2. a b c d e f g h i REGULATION (EU) No 1169/2011 OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL Official Journal of the European Union. 25.11.2011. Arkistoitu . Viitattu 22.12.2017.
  3. a b c D. Eric Walters: Polyols and Calories Arkistoitu . Viitattu 22.12.2017.
  4. The calorie delusion: Why food labels are wrong New Scientist. Arkistoitu . Viitattu 22.12.2017. (englanniksi)
  5. Maggie L. Zou, Paul J. Moughan, Ajay Awati, Geoffrey Livesey: Accuracy of the Atwater factors and related food energy conversion factors with low-fat, high-fiber diets when energy intake is reduced spontaneously. The American Journal of Clinical Nutrition, December 2007, nro 6, s. 1649–1656. PubMed:18065582. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio.
  6. Extreme Diets Can Quickly Alter Gut Bacteria Science | AAAS. 11.12.2013. Arkistoitu . Viitattu 22.12.2017. (englanniksi)
  7. Ellen Ruppel Shell: Artificial Sweeteners Get a Gut Check. Scientific American, 2015, nro 4, s. 32–34. doi:10.1038/scientificamerican0415-32. https://web.archive.org/web/20170915011845/https://www.scientificamerican.com/article/artificial-sweeteners-may-change-our-gut-bacteria-in-dangerous-ways/. en
  8. Anssi H Manninen: Is a Calorie Really a Calorie? Metabolic Advantage of Low-Carbohydrate Diets. Journal of the International Society of Sports Nutrition, 31.12.2004, nro 2, s. 21–26. PubMed:18500946. doi:10.1186/1550-2783-1-2-21. ISSN 1550-2783. Artikkelin verkkoversio.
  9. Todd M. Manini: Energy Expenditure and Aging. Ageing research reviews, 2010-1, nro 1, s. 1. PubMed:19698803. doi:10.1016/j.arr.2009.08.002. ISSN 1568-1637. Artikkelin verkkoversio.
  10. Robert G. McMurray, Jesus Soares, Carl J. Caspersen, Thomas McCurdy: Examining Variations of Resting Metabolic Rate of Adults: A Public Health Perspective. Medicine and science in sports and exercise, 2014-7, nro 7, s. 1352–1358. PubMed:24300125. doi:10.1249/MSS.0000000000000232. ISSN 0195-9131. Artikkelin verkkoversio.
  11. a b Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Ravitsemussuositukset Viitattu 5.5.2012.
  12. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Valtion ravitsemusneuvottelukunta Viitattu 5.5.2012.
  13. Sosiaali- ja terveysministeriö: Ravitsemussuositukset Viitattu 5.5.2012.
  14. malnutritio Kustannus Oy Duodecim: Terveyskirjasto. Viitattu 9.11.2013.
  15. Muurinen et al.: Vanhainkotien asukkaiden ravitsemustila 2003 Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia 2003:6. Viitattu 9.11.2013.
  16. Malnutrition NHS Choices. Viitattu 9.11.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Duke, James A.: Parantavien ruokien opas: Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan. (The Green Pharmacy. Guide to Healing Foods, 2009.). Suomentanut Joel Kontro & Tarja Kontro. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24810-1.
  • Aro, Antti & Mutanen, Marja & Uusitupa, Matti (toim.): Ravitsemustiede. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 2011. ISBN 978-951-656-376-6.
  • Kylliäinen, Sirkku & Lintunen, Marketta: Ravitsemus ja terveys. Porvoo Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27432-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ravinto.