Broileri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Broilerille on jalostettu suuret lintalihakset, sekä vankat jalat kannattelemaan sen painavaa ruumista.

Broileri on lihantuotantoon kasvatettu kana (tai kukko), joka on jalostettu kasvamaan nopeasti untuvikosta teuraskokoiseksi linnuksi[1]. Broilerit on jalostettu eri kanaroduista kuin munijakanat. Etelä-Euroopassa myynnissä on myös munijarotuista kanaa, joka on usein laatuluokiteltua.selvennä

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset jalostuskokeilut lihantuotantoon tarkoitetusta kananpoikasesta tehtiin 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, jossa varsinainen tuotanto käynnistyi 1926[2]. Samoihin aikoihin perustettiin kolme yhdysvaltalaista yritystä, jotka hallitsevat nykyisin maailman broilerinjalostusta. Vuonna 1916 perustettiin Cobb (nykyinen Cobb-Vantress), vuonna 1921 Hubbard (vuodesta 2005 ranskalaisen Groupe Grimaudin tuotemerkki) ja vuonna 1923 Aviagen, joka on nykyisin maailman suurin broilerintuottaja. Niiden jalostamat broilerit ovat eri kanarotujen risteytyksiä[3], joita kutsutaan virheellisesti hybrideiksi, vaikka kyseessä ei ole kahden eri lajin risteymä, vaan rotujen sekoitus.

Eurooppaan broilerituotanto tuli toisen maailmansodan jälkeen.[2]

1970- ja 1980 -luvuilla broilereiden jalostaminen johti niin suuriin rintalihaksiin, että se vaikeutti lintujen pystyssä pysymistä.[4]

Broilerikanala

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa broilerituotanto alkoi vuonna 1959[2] ja nykyisin syötävä kananliha on peräisin lähes pelkästään broilerirotuisista kanoista.[5] Vuonna 2015 Suomessa kasvatettiin lihaksi 117,1 miljoonaa lintua[6], kun luku oli vuonna 2005 noin 55 miljoonaa lintua[7].

Suomessa on noin 230 broileritilaa, joista noin 40 on ja­los­tus­tiloja. Tilat sijaitsevat pääosin Länsi-Suomessa (Etelä-Poh­jan­maalla, Pir­kan­maalla, Sa­ta­kun­nassa ja Var­si­nais-Suomessa). Tilojen määrä on laskussa, mutta tilakoko nousussa. Kes­ki­määrin ti­lal­la on noin 60 000 broi­le­ri­a.[8]

Kasvatushalli on yleensä jaettu useampaan osastoon, ja monilla kanaloilla on useita kasvattamorakennuksia.[9]

Kasvatuskierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvatetaan lähes yksinomaan broilerialan suurimman toimijan, Aviagen-yhtiön, kehittämiä Ross Ross 308-(suosituin) tai 508 -broileriristeytyksiä[1]. Lisäksi kasvatetaan Cobbin 500-risteytystä ja pienempiä määriä Hubbardin ja Aviagenin hidaskasvuisia kanarotujen risteytyksiä[10]. Suomen Broiler Oy tuo ruoaksi päätyvien broilerien isovanhemmat Skotlannista Aviagen Broiler Breedersista, josta niitä lennätetään tilauslennoilla kolme kertaa vuodessa 20 000 kappaletta. Tuontikanat tuottavat munia, joista kuoriutuvien poikasten jälkeläiset kasvatetaan syötäviksi.[4] Laki ei rajoita broilerin kasvunopeutta. Yleisimmin käytetyissä roduissa 64 gramman vuorokausikasvu on tavallinen.[1]

Poikaset teurastetaan 1,5 kuukauden ikäisinä, jolloin ne painavat suunnilleen 1,7 kiloa.[4] Muu kuolleisuus on Siipikarjaliiton mukaan broileriparvissa keskimäärin 2–4 prosenttia, mikä on liiton mukaan eläintuotannossa hyvin alhainen luku[11]. Munantuotannosta poistettavat kanat eivät Suomessa laadultaan kelpaa syötäväksi, koska ovat munantuotannon lopettamisen jälkeen liian laihoja syötäviksi. Lopetuksen jälkeen ne joutuvat kaatopaikalle[5] tai turkiseläinten rehuksi.

Ruokinta ja valaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvuaikanaan broileri syö noin 3 kiloa rehua. Broilerin rehu koostuu useimmiten seoksesta, jossa on kaksi kolmannesta kotimaista viljaa ja loput valkuaisrehua, kivennäisaineita ja vitamiineja. Valkuaisrehu valmistetaan Suomessa nykyisin kasviraaka-aineista, tavallisimmin soijapavusta. Kanojen lajityypillistä nokkimisvaistoa tyydytetään tarjoamalla broilereille kokonaisia jyviä.[1]

Tavanomaisen tuotannon puolella broilereille ei tarvitse tarjota auringonvaloa. Valaistusta on oltava 16 tuntia vuorokaudessa ja pimeää lepoaikaa 6 tuntia, joista neljän tunnin tulee olla yhtäjaksoista pimeyttä. Halleissa on tavallisesti hämärää, sillä broilerin silmät ovat herkistyneet valolle, ja kirkas valo voi aiheuttaa linnuille stressiä ja häiriökäyttäytymistä.[1]

Kasvatustiheys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paistettu broileri

Kasvatustiheyden eli ahtauden kasvaessa lain vaatimukset tuottajalle kasvavat kolmiportaisen asteikon mukaan. Suomessa tavanomaisen tuotannon broilerikasvattamot ovat käytännössä joko toisen tai kolmannen portaan kasvatustiheydessä.[1]

Jos broilereita on alle 33 kg neliömetrillä, kasvattajaa koskevat perusvaatimukset. Toisen portaan eli yli 33 kg/m² lintuja kasvattavien tulee laatia tarkka kuvaus tuotantojärjestelmästään. Kuvauksessa tulee kertoa keskeiset tekniset tiedot rakennuksista ja niiden laitteista, mm. pehkun laatu. koska se vaikuttaa hallin ilmanlaatuun, lintujen jalkapohjien ja kintereiden terveyteen. Kuvaus on hyvä pitää ajan tasalla, sillä se tulee voida esittää aluehallintovirastolle pyydettäessä. Tiedot osastojen kasvatustiheyksistä ja niihin liittyvistä muutoksista tehdään myös aluehallintovirastolle.[1]

Jos kasvatustiheys on yli 39 kg/m², broilereiden kuolleisuuden ja jalkapohjatulehdusten määrän on oltava alle laskennallisen raja-arvon, eikä eläinsuojelutarkastuksissa saa ilmetä eläinsuojelusäännösten vastaista toimintaa edeltävän kahden vuoden aikana[1]. 1. heinäkuuta 2010 voimaan astunut broileridirektiivi määrittää broilereiden suurimman sallitun kasvatustiheyden[9], joka on 42 kg neliömetrillä (eli 25 kpl 1,7 kilon teuraspainoisia broilereita)[1].

Hyvinvointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Broilerit kasvatetaan suurissa parvissa ja erittäin ahtaasti. Kanat pyrkivät hakeutumaan pieniin parviin ja väljiin tiloihin[12]. Yhdellä osastolla saa pitää enintään 15 000 lintua[9], kun luonnonvaraisessa kanaparvessa on yleensä 5–25 lintua.[13] Kana pitää luontaisesti hajurakoa muihin esimerkiksi syödessään. Parven koon ylittäessä 30 yksilöä kanat alkavat muuttua levottomammiksi ja riitaisammiksi.[12]

Jos kanoilla on tilaa, ne voivat jakautua suurissakin parvissa kukkojen ympärille osaparviksi[12]. Broilerikanaloissa tilaa ei kuitenkaan ole, vaan yleensä yhdellä lattianeliömetrillä on 22−25 broileria, kun esimerkiksi lattiakanalassa kanoja saa olla neliömetrillä enintään yhdeksän ja luomukanalassa kuusi.[12]

Broilerien nopeasta kasvusta seuraa terveysongelmia, koska niiden sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät pysy kasvuvauhdissa mukana[12]. Teurastamoiden mukaan jalkaongelmia esiintyy Suomessa noin 0,5 %:lla linnuista, mikä on kansainvälisesti verrattuna vähäinen määrä[14]. Siipikarjaliiton edustajan mukaan syy on lähes aina bakteerin aiheuttama tulehdus[11]. Valtavan määrän takia broilereita ei kyetä tarkkailemaan yksilökohtaisesti ja monet terveysongelmat jäävät huomaamatta[12].

Muita kuin luomubroilereita ei lain mukaan tarvitse päästää ulkoilemaan, eikä ulkolua suurten lintumäärien ja tartuntariskien vuoksi käytännössä järjestetä.[1] Hyvän tuotantohygienian ansiosta broilereille ei Suomessa anneta rokotuksia.

Jopa tietokirjojen tekijöiden on ollut vaikea saada tietoa broilerien kasvatusoloista avoimuuden puutteen vuoksi. Broileritiloille pääsy on kerrottu erittäin vaikeaksi ja kuvaamista on kerrottu rajoitettavan. Esimerkiksi HKScan ei antanut lupaa kuvata broilereiden teurastusvaihetta.[14]

Elintarviketurvallisuusviraston vuonna 2014 julkaisemien valvontatulosten mukaan lähes puolella tarkastetuista 132 broileritilasta esiintyi epäkohtia. Tavanomaisia epäkohtia olivat riittämätön valon määrä, kuivan ja kuohkean turvealustan puute tai lintujen kasvatustiheyden ylittyminen.[15]

Vuonna 2016 Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Animalia vaativat viranomaisia puuttumaan broilereille kärsimystä aiheuttavaan jalostukseen nykyistä tehokkaammin. Niiden mukaan broilereilla on liian nopean kasvuvaudin takia paljon sydän- ja jalkavaivoja. Animalia vaatii broilerituotantoa siirtymään hitaammin kasvaviin rotuihin. Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina ei ymmärrä, mihin väite vaivoista perustuu, koska jalkavaivoja on hänen mukaansa teurastettaessa erittäin vähän.[11]

Suomen Broileryhdistyksen puheenjohtaja ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton valtuuskunnan jäsenen Suvi Rantala-Sarjeantin mukaan Suomessa sekä eläimillä että niiden parissa työskentelevillä on hyvät olot.[16]

Luomubroilerin vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luomutuotannossa parven enimmäiskoko saa olla 4 800 broileria. Sisätiloissa saa olla 10 broileria neliömetrillä, ja painokohtainen yläraja on 21 kg neliömetrillä. Ulkotiloissa jokaista lintua varten on tilaa oltava 4 m². Eläimille on on oltava jatkuva pääsy ulos, joskin säävarauksella. Pääsääntöisesti broilereiden ulkona viettämän ajan tulisi olla 1/3 koko elinajasta, kuitenkin vähintään toukokuusta syyskuuhun. Talvella kasvavat broilerit eivät kuitenkaan lyhyen elämänsä takia välttämättä pääse juuri ulos.[1]

Luomutuotannossa on suositus käyttää hidaskasvuisia broilerirotuja, jotka kasvavat korkeintaan 35 grammaa vuorokaudessa. Tällöin teuraspainoon kasvaminen vie noin 2 kk ja viikon. Jos käytetään nopeakasvuisempaa rotua, vähimmäisteurasiäksi on määrätty 81 vuorokautta eli 2 kk 3 vk.[1]

Luomutiloilla broilereille tarjotaan nokkimisvaiston toteuttamiseksi karkearehua, kuten juurikasveja, naatteja tai viljakasvien olkia.[1]

Kasvatushallissa tulee olla auringonvaloa, mutta broilerien valoherkkyyden takia ikkuna-alan tulee olla vain noin 5 prosenttia lattia-alasta. Valaistus on päällä 16 tuntia vuorokaudessa, jonka jälkeen on 8 tuntia yhtäjaksoista pimeää lepoaikaa.[1]

Broilerinfilee

Ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihaksi kasvatettavien lintujen, eli pääasiassa broilerin, kulutus on ollut kasvussa vuosikymmeniä: vuonna 2015 siipikarjaa kulutettiin 27-kertainen määrä verrattuna vuoteen 1970[17].

Broilerin maustamiseen on markkinoilla erilaisia mausteseoksia. Noin neljä viidesosaa kaikesta Suomesta myydystä broilerista myytiin vuonna 2009 marinoituna. Yli puolet kaikesta marinoidusta broilerista on hunajamarinoitua.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Sari Salminen: Eläinsuojeluasiamies: Asiaa broilerista Eläinsuojeluasiamiehen blogi. 25.8.2015. Viitattu 5.9.2016.
  2. a b c Toivio, Hilja: Kun broilerit muuttivat navettaan, teoksessa Laari 2009, Suomen maatalousmuseon vuosikirja, s. 79–93. Suomen maatalousmuseo Sarka, 2011. ISSN 1796-3990.
  3. Eläinjärjestöt vaativat hitaammin kasvavia broilerirotuja - Siipikarjaliitto ihmettelee väitteitä terveysongelmista Viitattu 5.9.2016.
  4. a b c d Alijoki, Ville & Aunila, Seija: Kana nimeltä Ross 508 Yle. Viitattu 15.4.2014.
  5. a b Kainulainen, Uuna: Kanalasta kajahtaa. (Internet Archive) Oikeutta eläimille, kesäkuu 2004, s. 16–18. Oikeutta eläimille. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 15.4.2014.
  6. Lihan tuotanto Suomessa www.lihatiedotus.fi. Viitattu 5.9.2016.
  7. Lihan kulutus Suomessa www.lihatiedotus.fi. Viitattu 5.9.2016.
  8. Suomibroileri.fi - Missä broilerituotantoa on? suomibroileri.fi. Viitattu 5.9.2016.
  9. a b c Lihatiedotusyhdistys ry: Broilertuotanto
  10. Eläinjärjestöt vaativat hitaammin kasvavia broilerirotuja - Siipikarjaliitto ihmettelee väitteitä terveysongelmista Viitattu 5.9.2016.
  11. a b c Eläinjärjestöt vaativat hitaammin kasvavia broilerirotuja - Siipikarjaliitto ihmettelee väitteitä terveysongelmista Maaseudun tulevaisuus. 1.7.2016. Viitattu 5.9.2016.
  12. a b c d e f SEY: Kanalatyypit www.kanatieto.fi. Viitattu 5.9.2016.
  13. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan luomumunista – MTK syyttää kauppoja rahastuksesta Viitattu 5.9.2016.
  14. a b Tätä lihateollisuus ei halua sinun tietävän Taloussanomat. 4.10.2012. Viitattu 5.9.2016.
  15. Tällaista broileria sinä syöt 17 kiloa vuodessa Iltalehti. 2.6.2014. Viitattu 5.9.2016.
  16. MTK hermostui riistobroilerista - joko nyt kuluttajan silmät aukenevat? Maaseudun tulevaisuus. 25.11.2015. Viitattu 5.9.2016.
  17. Valros, Anna ym.: Tuotantoeläinten hyvinvointistrategia (pdf) (Ministeriön työryhmän raportti) 2006. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 15.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]