Lehtisalaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtisalaatti
Kropsla herfst.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Salaatit Lactuca
Laji: sativa
Kaksiosainen nimi
Lactuca sativa
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehtisalaatti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehtisalaatti Commonsissa

Lehtisalaatti (Lactuca sativa) on asterikasveihin kuuluva yksi- tai kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan lehtivihannekseksi. Siitä on jalostettu useita erimuotoisia lajikkeita, mm. keräsalaatti, bataviasalaatti ja jääsalaatti.

Nuorella kasvilla on lyhyt varsi ja ohuet, laajat lehdet. Lehtisalaattia on helppo kasvattaa, vaikkakin se vaatii suhteellisen matalan lämpötilan, jottei se kukkisi nopeasti. Se korjataan yleensä ennen kukkimista, mutta jos kasvin annetaan kasvaa, se tuottaa liki metrin korkuisen pönäkän kukkavarren. Sitä voivat vaivata niin ravintoainepuutokset kuin hyönteis- ja nisäkästuholaiset tai sieni- ja bakteeritaudit. Lehtisalaatti risteytyy helposti oman lajin yksilöiden kanssa ja joidenkin muiden Lactuca-sukuun kuuluvien lajien kanssa. Vaikka tämä ominaisuus saattaa olla ongelma kotipuutarhureille, jotka yrittävät kerätä talteen siemeniä, biologit ovat käyttäneet sitä laajentaakseen viljeltyjen lehtisalaattilajikkeiden geenipoolia. Maailmanlaajuinen lehtisalaatin ja sikurin tuotanto kalenterivuodelta 2010 oli 23 620 000 tonnia, josta yli puolet tuotettiin Kiinassa.

Lehtisalaattia käytetään usein salaateissa, vaikka voidaan sitä yhtä hyvin käyttää muissakin ruuissa, esim. leivän kanssa, keitoissa ja wrapeissa; sitä voi myös grillata.[1] Lajiketta nimeltään parsasalaatti eli Woju (莴苣) kasvatetaan niiden varsien vuoksi, joita voi syödä joko raakana tai keitettynä. Lehtisalaatti on hyvä A-vitamiinin ja kaliumin lähde, sekä vähäisemmässä määrin muiden vitamiinien ja ravintoaineiden. Lehtisalaatissa on runsaasti vettä, sillä siinä on sitä enemmän (95 %) kuin lehmänmaidossa (87 %).[2]

Lehtisalaatti on perinteinen salaatin raaka-aine. Jo antiikin aikana sillä tiedettiin olevan terveydellisiä vaikutuksia [3]. Tummissa ja kitkerissä lajikkeissa on antioksidantteja.

Nykyisin lehtisalaattia kasvatetaan pienissä ruukuissa ja myydään ruukkuineen.

Taksonomia ja etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lactuca sativa kuuluu sukuun lactuca (salaatit) ja heimoon astaraceae (asterikasvit). Carl Linnaeus kuvasi lajin ensin vuonna 1753 kirjansa Species Plantarumin toisessa painoksessa. L. sativan synonyymejä ovat Lactuca scariola var. sativa, L. scariola var. integrata ja L. scariola var. integrifolia. L. scariolan synonyymi on L.serriola eli piikkisalaatti.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisalaatin luontainen levinneisyysalue ulottuu Välimereltä Siperiaan, vaikkakin sitä on viety miltei maailman kaikille alueille. Kasvit kasvavat tavallisesti 15-30 cm pituisiksi.

Jalostettuja lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L. sativa var. crispa
    • tavalliset lehtisalaatit[4]
    • tammenlehtisalaatti, lehtisalaatin muunnos[5]
  • L. sativa var. capitata
  • jääsalaatti, rapean keräsalaatin ja lehtisalaatin risteytys[7]
  • parsasalaatti L. sativa var. asparagina eli L. sativa var. angustana[8]
  • sidesalaatti eli kos-salaatti eli roomansalaatti, L. sativa var. longifolia eli L. romana

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisalaatti on Lactuca-suvun ainoa laji jota kasvatetaan kaupallisesti.[9] Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laskelmien mukaan lehtisalaatin ja sikurin maailmanlaajuinen tuotanto (kummankin sato on laskettu yhteen FAO:n raportointisyistä) kalenterivuodelta 2010 oli 23 622 366 tonnia. Tämä tuli pääasiassa Kiinasta (53 %), Yhdysvalloista (17 %) ja Intiasta (4 %).[10] Vaikka Kiina on suurin tuottaja maailmassa, suurin osa maan sadosta kulutetaan kotimaassa. Espanja on lehtisalaatin suurin viejämaa maailmassa, Yhdysvallat tulee toisena.

Länsi-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka olivat alun perin tärkeimpiä lehtisalaatin laajamittaisen tuotannon markkina-alueita. Aasiasta, Etelä-Amerikasta, Australiasta ja Afrikasta tuli 1900-luvun loppuun mennessä merkittävämpiä markkina-alueita. Eri alueet olivat suosineet eri lajikkeita; keräsalaattia viljeltiin pääasiassa Pohjois-Euroopassa ja Iso-Britanniassa, romainea eli roomansalaattia Välimeren alueella ja parsasalaattia Kiinassa ja Egyptissä.

Lehtisalaatin tuotantotavat kaikkine prosesseineen kasvatuksesta myyntiin ovat muuttuneet paljon laajamittaisemmiksi 1900-luvulla. Suurin osa lehtisalaatin maataloustuotannosta tehdään käyttäen suuria määriä kemikaaleja, kuten lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä, mutta lisääntyvä luomutuotanto on vallannut alaa markkinoista – tämä suuntaus alkoi pienviljelijöiden parista, mutta sekin on siirtynyt teollisempaan mittakaavaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hugh Fearnley-Whittingstall: Grilled lettuce with goats' cheese BBC. Viitattu 17 May 2013.
  2. Kimmo Lahti, Pasi Tolonen, Juha Valste, Seija Airamo, Mervi Holopainen, Ilkka Koivisto, Teuvo Suominen ja Pertti Viitanen: Elämä. Helsinki: WSOY, 2005. 951-0-28024-0.
  3. http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1047663
  4. a b c d e Raholan ruokasanastot
  5. Tammenlehtisalaatti
  6. Bataviasalaatti
  7. Salaatit
  8. Angustana
  9. Koike, Steven T; Gladders, Peter; Paulus, Albert O. (2006). Vegetable Diseases: A Color Handbook. Gulf Professional Publishing, 296. ISBN 0-12-373675-7. 
  10. FAO Statistics Database Food and Agriculture Organization of the United Nations. Viitattu 24 March 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.