Raparperi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raparperi
Rabarber in bloei.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Raparperit Rheum
Laji: rhabarbarum
Kaksiosainen nimi
Rheum rhabarbarum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Raparperi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Raparperi Commonsissa

Raparperi eli tarharaparperi (Rheum rhabarbarum) on tatarkasveihin kuuluva erittäin hapan vihannes, jonka meheviä lehtiruoteja käytetään ravinnoksi. Raparperia voidaan käyttää esimerkiksi piirakoissa, kiisselissä ja hilloissa.

Raparperi on kotoisin Kiinasta,[1] missä sen juurta on käytetty tuhansia vuosia ulostus- ja mahalääkkeenä.[2] Euroopassa Raparperi tunnettiin luultavasti jo keskiajalla, mutta sitä ei käytetty elintarvikkeena, vaan se luokiteltiin pikemminkin myrkylliseksi tai syötäväksi kelpaamattomaksi kasviksi.[1] Euroopassa julkaistiin vuonna 1612 raparperin lääkinnällisistä ominaisuuksista teos ”De Rhapontico”.lähde? Vielä 1700-luvulla kasvia pidettiin puhtaasti lääketieteellisenä yrttinä.[1]

Raparperin nimi tullee ikivanhasta kauppaväylästä, jota pitkin sitä vietiin maailmalle. Tehokkaana lääkekasvina pidettyä raparperia kasvoi Uralin rinteillä, ja sitä kuljetettiin Välimeren maihin pitkin Volgaa, barbaarien jokea - Rha Barbarum.[1]

Ulkonäkö ja kasvutapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raparperin suurikokoiset lehdet kasvavat maavarresta pitkän lehtiruodin päähän. Luonnonvaraisella kasvilla lehtiruodin halkaisija on noin 2,5 cm, pituus 60 cm, ja lehden halkaisija 60 cm. Lehdet nousevat varhain keväällä, myöhemmin kesällä kehittyy kukkavarsi, johon tulee vihertävänvalkoisten kukkien muodostama kukinto.[3]

Ominaisuudet elintarvikkeena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadassa grammassa raparperia on 5,5 grammaa hiilihydraatteja eikä juuri lainkaan rasvaa tai proteiinia. C-vitamiinia on 5 mg, A-vitamiinia 5,1 µg.[4]

Raparperin vihreät lehdet sisältävät runsaasti myrkyllistä oksaalihappoa. Oksaalihappomyrkytys voi syntyä jos syödään raparperin lehtiä. [5] Oksaalihappoa jää kasvussa hieman myös lehtiruotiin, jonka happamuus johtuu kuitenkin runsaasta omenahaposta. Oksaalihappo sitoo elimistön kalsiumia lähes liukenemattomaksi kalsiumoksalaatiksi, josta voi muodostua virtsa- ja munuaistiehyitä tukkivia kiviä.[6]. Oksaalihappo voi pahentaa kihtipotilaan tai niveltulehdusta potevan vaivoja.[7]. Oksaalihapon pitoisuus syötävissä raparperin lehtiruodissa on pienehkö, mutta munuais- ja sappikiviongelmaisten on oltava varovaisia. [8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hamm, Kalle: Emigranttitarha Viitattu 5.1.2016.
  2. Sweety Mehta: Pharmacognosy of Rhubarb PharmaXChange.info. 27.12.2012. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  3. Rhubarb Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.3.2014.
  4. Raparperi, Käsittelemätön tai tuore THL. Viitattu 8.3.2014.
  5. Rhubarb leaves poisoning MedlinePlus. NIH. Viitattu 3.1.2016.
  6. puutarha.net
  7. RaparperiKasvikset.fi
  8. Georg Vogel: Handbuch des speziellen Gemüsebaues. Ulmer, Stuttgart 1996, ISBN 3-8001-5285-1, S.841–851.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]