Pinaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pinaatti
Spinach produce-1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Suku: Pinaatit Spinacia
Laji: oleracea
Kaksiosainen nimi
Spinacia oleracea
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pinaatti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pinaatti Commonsissa

Pinaatti (Spinacia oleracea) on ruohokasveihin kuuluva vihannes. Sen lehdet ovat "ruttuiset" ja tummanvihreät. Talvilajikkeiden väri on tosin hieman vaaleampi. Se on tullut Eurooppaan Persiasta 1000-luvulla, kun arabit valloittivat Espanjan. Persiassa sitä on viljelty ainakin jo neljännellä vuosisadalla. Arabialainen kirjailija Ibn al-Awam totesi pinaatista 1100-luvulla, että se on "vihannesten prinssi".

Pinaatti on tunnettu rautapitoisuudestaan, vaikka todellisuudessa siinä on yhtä paljon rautaa kuin vihreissä vihanneksissa keskimäärin. Sen sisältämät oksaalihapot kuitenkin vaikeuttavat raudan imeytymistä. Lisäksi oksaalihappo sitoo kalsiumia. Siksi pinaatti tarjotaankin usein maitokastikkeen kera. Pinaattia käytetään ruuanlaitossa yleensä kastikkeen osana tai täytteenä esimerkiksi pastassa. Täytteenä käytettäessä pinaatti yhdistetään usein ricotta-juustoon ja kananmuniin. Yleensä pinaatti kypsennetään keittämällä, mutta joitakin hentolehtisiä pinaattilajikkeita voi käyttää tuoreena salaatissa. Kypsennettäessä pinaatti painuu kasaan erityisen paljon. Litra tuoretta pinaattia saattaa kypsennyksen jälkeen olla tilavuudeltaan enää desin verran. Usein pinaattia käytetään värjäämään ruokaa. Paté tai terriini saa vihreän koristeraidan, kun johonkin osaan taikinaa lisätään hienonnettua pinaattia, mutta myös vihreä pasta on saanut värinsä pinaatista.

Keskiajan lopulla ja 1600-luvulla pinaatti oli erittäin muodikas vihannes, etenkin sen värjäävien ominaisuuksiensa vuoksi. Silloisissa resepteissä pinaattia yhdistettiin yleensä makeisiin ruokiin. Sokerin varmaan ajateltiin tasapainottavan pinaatin makua. Hieman kitkerästä mausta johtuen pinaatti jakaa ihmisten mielipiteitä voimakkaasti. Toiset rakastavat sen makua ja toiset eivät voi sietää sitä. Kirjassa Flaubert's Dictionnaire des idées Le Prudhomme toteaa pinaatista seuraavaa "Inhoan sitä ja olen onnellinen inhotessani sitä, koska, jos pitäisin siitä, söisin sitä, enkä voi sietää sitä".

Vuonna 1870 tehtyjen laskelmien perusteella pinaatin luultiin sisältävän kymmenenkertaisen määrän rautaa verrattuna todelliseen arvoon. Tämän uskomuksen seurauksena esimerkiksi Kippari-Kalle saa voimansa pinaatista. Lopulta vuonna 1937 kävi kuitenkin ilmi, että käsitys pinaatin valtavasta rautapitoisuudesta perustui laskelmissa tapahtuneeseen desimaalivirheeseen, joka oli päässyt leviämään hämmästyttävän laajalle. Karoliinisen Instituutin hiirillä tekemässä tutkimuksessa juomaveteen lisätty nitraatti, jota on myös esimerkiksi pinaatissa, vahvisti hiirien lihaksia.[1]

Suomessa teollisesti jalostettava pinaatti tuotetaan Huittisissa.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robuchon, J., Creignoun, M., Delaveyne, J., etc., Larousse - Gastronomique, Hamlyn, London, Editoriale Johnson, Bergamo, 2001.
  • Davidson, A., The Oxford Companion to Food, Oxford University Press, Oxford University Press Inc., New York, 1999.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]