Kyntelit
| Kyntelit | |
|---|---|
 Talvikynteli (Satureja montana) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
| Suku: |
Kyntelit Satureja L. |
| Katso myös | |
Kyntelit (Satureja) on suku huulikukkaiskasvien heimossa. Siihen kuuluu noin 53 lajia[1]. Suvusta on käytetty myös suomenkielistä nimeä käenmintut[2], mutta nykyään kaikki käenmintuksi kutsutut lajit luetaan mäkiminttujen sukuun (Clinopodium).lähde? Kynteleihin kuuluvista lajeista tärkeimpiä viljelyskasveja ovat yrtteinä käytettävät samanmakuiset yksivuotinen kesäkynteli (Satureja hortensis) ja monivuotinen talvikynteli (Satureja montana). Talvikyntelikään ei selviä Suomessa avomaalla talven yli.
Rooman valtakunnassa kynteliä käytettiin etenkin liha- ja papuruokien maustamiseen. Sen maku muistuttaa pippuria. Sitä käytetään myös makkara- ja kaaliruoissa.[3]. Tuoreilla lehdillä maustetaan salaatteja, sekä kala- ja munaruokia. Suomessa kynteli ei ole talvenkestävä. Se istutetaan usein syksyllä ruukkuun, jotta sitä voitaisiin käyttää myös talvella. Sitä lisätään jakamalla talvehtineet taimet pistokkaiksi keväällä. Kasvupaikallaan se suosii aurinkoa ja hiekkapitoista maata, jonka tulee olla hyvin ojitettu. Lehtien maku on parhaimmillaan juuri ennen kukintaa.
Sisällysluettelo
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Plant Listin mukaan kyntelien sukuun kuuluvat muun muassa:
- Satureja hortensis – kesäkynteli
- Satureja montana – talvikynteli
- Satureja thymbra – kreikankynteli
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Satureja The Plant List. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 365. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut palat , Reader's Digest Ab, 1981
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Den virtuella floran: Satureja (ruotsiksi)
- ITIS: Satureja (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Satureja (englanniksi)
|
