Lamopinaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lamopinaatti
Kukkiva lamopinaatti.
Kukkiva lamopinaatti.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Päivikkikasvit Aizoaceae
Suku: Lamopinaatit Tetragonia
Laji: tetragonoides
Kaksiosainen nimi
Tetragonia tetragonoides
(Pall.) Kuntze
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lamopinaatti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lamopinaatti Commonsissa

Lamopinaatti eli uudenseelanninpinaatti[1] (Tetragonia tetragonoides, syn. T. tetragonioides, T. expansa) on päivikkikasveihin kuuluva yksivuotinen pinaattikasvi.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraista lamopinaattia.

Lamopinaatti kasvaa 10–100 cm korkeaksi. Sen varsi on rento tai koheneva, alimmat haarat ovat pitkiä ja suikertelevia. Lehtiruodit ovat 1–2 cm pitkiä. Lehdet ovat möyheitä ja karheapintaisia. Lehtilapa on tavallisesti 4–7 cm pitkä, lähes vinoneliömäinen, kohosuoninen ja nystyinen. Kiiltävät lehdet ovat päältä tummanvihreitä, alta vaaleanvihreitä. Kukat ovat lehtihankaisia, lähes perättömiä ja 5–7 mm leveitä. Kukan kehä on vihreä, verhiömäinen, yhdislehtinen ja 4- tai 5-liuskainen. Heteitä on 17–20. Luotteja kukassa on 4–9 kappaletta. Suomessa lamopinaatti kukkii elo-lokakuussa. Hedelmä on avautumaton kota.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alunperin lamopinaatti on kotoisin Australiasta ja Uudesta-Seelannista.[2] Suomessa lajia on tavattu villiintyneenä muutamin paikoin eri puolilta maata.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lamopinaattia tavataan joskus luonnonvaraisena viljelyjäänteenä puutarhoissa tai satunnaisesti kaatopaikoilla.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamopinaatti on syötävä pinaattikasvi, jota viljellään myös Suomessa.[2] Kasvin lehdet kestävät pinaattia paremmin kauppakäsittelyä ja kuljetusta.[5] Lehdet syödään ryöpättyinä pinaatin tapaan muiden ruokien lisäkkeenä, muhennoksissa ja keitoissa. Maku on voimakkaampi kuin pinaatilla. Lamopinaattia voi pakastaa ryöppäyksen jälkeen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kekkilä.fi – Kasvikirjasto: Lamopinaatti Viitattu 23.2.2012.
  2. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 101.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 126.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lamopinaatin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 23.2.2012.
  5. Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 142.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]