Piikkisalaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piikkisalaatti
20130726Lactuca serriola1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Cichorioideae
Suku: Salaatit Lactuca
Laji: serriola
Kaksiosainen nimi

Lactuca serriola
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Piikkisalaatti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Piikkisalaatti Commonsissa

Piikkisalaatti (Lactuca serriola) on piikikäs salaattilaji. Sen lähisukulaislajeja ovat esimerkiksi ruokasalaatti (Lactuca sativa) ja siperiansinivalvatti (Lactuca sibirica). Piikkisalaatti on niin sanottu kompassikasvi; sen lehdet ovat asettuneet ilmansuuntien mukaan pohjois–eteläsuuntaisesti.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkisalaatin lehden piikkejä.
Piikkisalaatin mykeröitä.

Piikkisalaatti on yksi- tai kaksivuotinen jäykkävartinen ruohokasvi, joka kasvaa 40–80 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat pariliuskaiset ja nirhalaitaiset. Lehtien alapuolen keskisuonessa on runsaasti piikkejä, samoin varren alaosassa. Piikkisalaatin mykeröstö koostuu runsaasta määrästä pieniä, hoikkia, kukintomykeröitä, joissa on vaaleankeltaiset kukat.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkisalaatti.

Piikkisalaatin levinneisyysaluetta on Keski- ja Etelä-Eurooppa, Pohjois-Afrikka, Pohjoismaiden eteläosat, Aasian euroopanpuoleiset alueet ja Pohjois-Amerikka. Suomessa se on harvinainen uustulokas, jota on löydetty eniten Etelä-Suomen suurista kaupungeista. Niissä se kasvaa satamien painolastimailla, tienvarsilla, joutomailla ja nurmikoilla. [3][4][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 661. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  3. Anderberg, A.: Taggsallat (Lactuca serriola L.) (Piikkisalaatin levinneisyys Maan pohjoisosassa) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 28.5.2011. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Piikkisalaatti Lactuca serriola) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]