Ruokasuola

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta NaCl)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Natriumkloridi
Sodium-chloride-3D-vdW.png
Tunnisteet
Muut nimet Ruokasuola, suola
CAS-numero 7647-14-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaCl
Moolimassa 58,44 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kristallimainen kiinteä aine
Sulamispiste 802 °C (1075 K)
Kiehumispiste 1 440 °C (1713 K)
Tiheys 2,164 g/cm3
Liukoisuus veteen 35,7 g / 100 ml (kylmä)
Suolarakeita
Suolakide
Suola on esiteollisena aikana muodostanut merkittävän osan Suomen ulkomaankaupasta. 1800-luvulla suomalaiset purjelaivat toivat suolaa Cadizista ja Trapanista.[1] Kuvassa suolavarastoja Trapanissa Sisiliassa.

Ruokasuola, lääketieteessä keittosuola, yleiskielessä suola, on pääasiassa natriumkloridista (NaCl) koostuva suola. Se on yleinen luonnonaine, jota esiintyy merivedessä ja paikoitellen myös kallioperässä. Sitä käytetään mausteena ja ruoan säilönnässä, mutta myös tiesuolana ja kemianteollisuuden raaka-aineena. Sen mukaan on myös saanut nimensä kokonainen laaja kemiallisteiden yhdisteiden ryhmä, suolat. Tavallisessa pöytäsuolassa on noin 99,9 % natriumkloridia.

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokasuola eli natriumkloridi on makrokivennäisaine natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste. Se on tyypillinen ioniyhdiste, siis kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa se muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.

Natriumkloridi liukenee helposti veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Se ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana se johtaa, samoin vesiliuoksena. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.

Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl + NaOH → NaCl + H2O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.

Esiintyminen luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa ruokasuolaa on runsaasti liuenneena merivedessä. Valtamerissä sitä on noin 3–4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1–2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Isossa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kylläisenä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.

Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.

Eri lähteistä saadut suolat sisältävät natriumkloridin lisäksi muita suoloja. Näitä myydään kauppanimillä mineraalisuola, merisuola, ruususuola tai kristallisuola. Kaikki sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia.

Ravintokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Teollisuus käyttää ruokasuolaa, koska se on hinnaltaan edullista ja sitoo nestettä. Suolan lisäys vaikuttaa myös ravinnon koostumukseen. Suola vaikuttaa leivinhiivan kasvuun leivän leipomisessa ja juuston kypsymiseen. Ruokaa säilöttiin usein tönkkösuolaamalla ennen pakastimen keksimistä[2] ja suolaa käytetään edelleenkin ruoan säilyvyyden parantamiseen.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokasuolan sisältämä natrium on ihmisille ja muille nisäkkäille tärkeä kivennäisaine[3], jota tarvitaan muun muassa lihasten toimintaan sekä hermoimpulssien siirtymiseen. Suolaa lisätään tämän vuoksi esimerkiksi nautojen rehuseoksiin ja lisäksi eläinten lähettyvillä saatetaan pitää suolakiveä, josta ne voivat nuolla lisäsuolaa suuresti vaihtelevan yksilöllisen tarpeensa mukaan[4]. Natriumia tarvitaan myös elimistön nestetasapainon säätelyyn.

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin julkaiseman artikkelin mukaan runsas ruokasuolan käyttö kohottaa verenpainetta[5]. Runsas suolankäyttö altistaa vuoden 2005 Käypä hoito -suosituksen mukaan kohonneen verenpaineen kautta sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisen vajaatoiminnalle ja osteoporoosille.[6] Suolankäytöllä ei ole havaittu kuitenkaan laajoissa tutkimuksissa olevan merkittävää yhteyttä korkeaan verenpaineeseen[7] Cochrane-katsauksen mukaan vähäsuolainen ruokavalio voi laskea systolista verenpainetta lyhyellä aikavälillä 1–3,5 prosenttia.[8]

Vuonna 2011 American Journal of Hypertension -lehdessä julkaistun meta-analyysin mukaan suolan rajoittaminen ruokavaliossa ei vähennä sydänkohtausten, aivohalvausten tai ennenaikaisen kuoleman riskiä ihmisillä edes silloin, kun heillä on korkea verenpaine.[7] Runsaan suolankäytön on havaittu joissain tutkimuksissa päinvastoin vähentävän sydänkohtausten määrää.[7] Esimerkiksi Journal of the American Medical Association -lehdessä vuonna 2011 julkaistun raportin mukaan vähän suolaa käyttävillä on suurempi riski saada sydänkohtaus kuin enemmän suolaa käyttävillä.

Vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan sekä perinteisen tönkkösuolatun ruoan nauttiminen että suolan suuri kokonaissaanti lisää kuitenkin riskiä sairastua vatsasyöpään[9].

Suolan puutteen eli hyponatremian oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.[10] Liian alhainen veren natrium, voi syntyä vain kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.[3] Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.[10][3][11] Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.[10]

Suolan saanti ravinnosta ja saantisuositukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten suolan käyttö on vähentynyt huomattavasti 1900- ja 2000-lukujen aikana. Suomalaiset käyttivät kokonaiset 40 grammaa suolaa henkeä kohden päivässä 1900-luvun alussa[12]. Myös elintarvikkeiden luontaisesti sisältämän natriumin saanti on vähentynyt veriruokien ja luuliemen käytön hiipumisen myötä.

Vuonna 2018 julkaistun 18 maassa toteutetun tutkimuksen mukaan Kiinaa lukuun ottamatta 80 prosenttia tutkittavien maiden väestöstä sai ravinnostaan 3-5 grammaa natriumia päivässä, mikä vastaa noin 8-13 grammaa ruokasuolaa[13]. Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten suolan saanti oli vuonna 2007 6,1  grammaa vuorokaudessa vastaten 2,4  grammaa natriumia ja miesten 8,4  grammaa vastaten 3,3  grammaa natriumia. Suurin natriumin lähde oli ruoanvalmistuksessa ja elintarviketeollisuudessa käytetty ruokasuola. Tärkeitä suomalaisten suolan lähteitä olivat leipä, juustot, lihajalosteet ja kalat sekä ravintorasvat.[14]

Maailman terveysjärjestö WHO esitti vuonna 2013, että aikuisten tulisi rajoittaa suolan saantiaan edelleen viiteen grammaan päivässä, koska suurin osa ihmiskunnasta kärsii suolan liiallisen käytön aiheuttamasta kohonneesta verenpaineesta[15]. Viisi grammaa suolaa sisältää noin kaksi grammaaa natriumia, koska grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia. Yhdysvaltain ravitsemustieteilijöiden akatemian (Academy of Nutrition and Dietetics) vuonna 2015 julkaiseman lausunnon mukaan tutkimuksissa oli kuitenkin havaittu, että niillä, jotka nauttivat natriumia alle 2,6–3 grammaa vuorokaudessa on muuta väestöä suurempi kuolleisuus, samoin kuin niillä, jotka nauttivat natriumia yli 3,4–5 g/vrk [16].

Lancet-tiedelehdessä vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan niillä, joiden suolansaanti on 10 grammaa vuorokaudessa tai vähemmän, esiintyy enemmän sydänkohtauksia kuin niillä, jotka nauttivat suolaa 12 grammaa vuorokaudessa[17]. Ruokasuolan lääketieteellisesti suositeltava vähimmäismäärä vaihtelee siis tutkimuksesta riippuen välillä 6,5-12 grammaa vuorokaudessa ja optimisaannin yläraja välillä 8,5-12,5 g/vrk. Millilitra suolaa painaa noin 1,25 grammaa, joten tutkimuksiin perustuva suolaminimi vastaisi 1,7-3,2 Savonia-teelusikallista suolaa vuorokaudessa.

Suolalla alkaa olla epäsuotuisia terveysvaikutuksia vasta, kun sitä nautitaan yli 12,5 grammaa eli enemmän kuin 3,33 Savonia-teelusikallista päivässä. Lancetissa julkaistuun tutkimukseen osallistui yli 95 000 ihmistä 18 eri maasta ja monista muista tutkimuksista on saatu samankaltainen tulos.[18][19]

Japanissa suolan saanti on erittäin runsasta[20], mutta siitä huolimatta japanilaiset elävät toiseksi pisimpään maailmassa[21].

Suomen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vähimmäissuositus aikuisille 0,6 grammaa natriumia eli 1,5 grammaa ruokasuolaa päivässä, mikä on vain yksi viidesosa Yhdysvaltain ravitsemustieteilijöiden akatemian tutkimuksiin perustuvasta vähimmäissuosituksesta. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vähimmäissuositus on niin pieni, että kyseisen määrän natriumia saa jo pelkkien suolattomien elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista.[22]

Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolan enimmäismääräksi 6 g/vrk naisilla ja 7 g/vrk miehillä. Natriumiksi laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8 g/vrk[22] eli ravitsemusneuvottelukunta suosittelee, että suomalaiset nauttisivat vähemmän natriumia, kuin mitä yhdysvalloissa pidetään tarvittavan natriuminsaannin alarajana. Sama neuvottelukunta suosittelee vieläkin alhaisempaa suolamäärää ylipainoisille, verenpainetautia tai aikuistyypin diabetesta sairastaville ja niille, joiden suvussa on näitä tauteja.[22]

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ei tuntenut vuonna 2006 ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta, koska ruoassa oli sen mukaan monta kertaa enemmän suolaa kuin mitä ihminen tarvitsee.[11] Lääkäriseura Duodecimin vuonna 2006 julkaiseman artikkelin mukaan suomalaista keskivertoruokavaliota noudattavan ei tarvitsisi nauttia helteelläkään lisäsuolaa edes tunnin lenkin jälkeen, koska hän saa ruoastaan suomalaista enimmäissuositusta suuremman määrän suolaa, mutta maratonin tapainen 3–4 tunnin voimakas hikoilu aiheuttaisi jo suolan puutosta[20] Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla.[11].

Jodin lisäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Jodia lisätään usein eläinten rehuun, mutta suomalaisten jodinsaanti jäisi siitä huolimatta usein liian alhaiselle tasolle ilman jodioidun suolan käyttöä, jota on harrrastettu Suomessa 1950–luvulta lähtien [23].

Natriumjodidia, kaliumjodidia tai kaliumjodaattia lisätään vähittäiskaupoissa myytävaan vuorisuolaan nykyisin sen verran, että sen jodipitoisuudeksi tulee 2,5 mg / 100 g suolaa. Näin pyritään ehkäisemään kilpirauhasen suurentumaa eli struumaa. Jodioidun vuorisuolan jodipoitoisuus on huomattavasti suurempi kuin jodioimattoman merisuolan, joka sisältää luontaisesti 0,13 milligrammaa / 100 g suolaa[24].

Mineraalisuola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset mineraalisuolat sisältävät vähemmän natriumkloridia, joka n usein korvattu kaliumkloridilla. Pienempi natriumkloridipitoisuus vähentää haitallisen natriumin määrää, mistä syystä mineraalisuoloja pidetään ”terveyssuoloina”. Alhaisen natriumpitoisuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan voi käyttää säilöntään tai tuoresuolaukseen, tai sitten suolaa on lisättävä tavallista enemmän.

Mineraalisuolan keskimääräinen koostumus on 100 grammaa kohden:[25]

”Pansuola” on mineraalisuola, jossa natriumia on vain puolet normaalista määrästä. Kalium ja magnesium ovat hyväksi verenpaineelle, verisuonille ja sydämelle.[20]

Luomusuola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luomusuolan käyttämisestä voi olla haittaa, koska siihen ei lisätä jodia. Struuma on saatu katoamaan Suomesta miltei kokonaan lisäämällä jodia suolaan. Haitallisen natriumin määrässä ei ole merkittäviä eroja luomusuolassa ja jalostetussa ruokasuolassa.[20]

Lääkinnällinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suonensisäisesti laskimooon voidaan antaa fysiologista suolaliuosta esimerkiksi tilanteissa, joissa on nestevajaus tai muutoin tarve pitää suoniyhteys auki, tilanteesta riippuen – esimerkiksi aivoruhjeen ollessa kyseessä – suoneen voidaan antaa myös hypertonista liuosta. Hypertonista natriumkloridiliuosta, esimerkiksi kolmesta seitsemään -prosenttista, voidaan käyttää hengitettynä eräissä kroonisissa keuhkosairauksissa kuten kystisessä fibroosissa tai bronkiektasiataudissa sekä esimerkiksi pienille lapsille akuuteissa tulehduksellisissa tiloissa, missä näyttöä pidetään kyseenalaisena.[26][27][28][29][30]

Suola kemianteollisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa tuotetusta ruokasuolasta käytetään kuitenkin kemianteollisuuden raaka-aineena. Sitä tarvitaan lähes kaikkien muiden natriumin yhdisteiden, samoin kloorin ja sen yhdisteiden valmistukseen. Esimerkkeinä tärkeistä natriumia sisältävistä tuotteista, joiden valmistukseen sitä käytetään, voidaan mainita saippua ja muut pesuaineet, samoin sooda, jota tarvitaan myös lasin valmistuksessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolaa on käytetty säilöntään ja peittämään pilaantuneen ruoan makua. Sillä on käyty paljon kauppaa. Tämän vuoksi se on ollut tärkeä valtioiden verotuksen kohde.selvennä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juutinrauman tulli 1840 [vanhentunut linkki]
  2. Vitamiinien ja kivennäisaineiden ABC, Marja-Leena Nurminen, WSOY 1997
  3. a b c Hyponatremia (alhainen veren natrium) Duodecim
  4. Pihvinautojen kivennäisruokinta. http://www.a-kauppa.fi/images/Pihvirotunautojen%20kivenn%C3%A4isruokinta%2008_2009.pdf
  5. Kohonnut verenpainePertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri, Duodecim Lääkärikirja 26.1.2006
  6. Kohonnut verenpaine Käypähoitosuositus, 26.9.2005
  7. a b c Melinda Wenner Moyer: It's Time to End the War on Salt 8.7.2011. Scientific American. Viitattu 1.2.2014.
  8. Graudal NA, Hubeck-Graudal T, Jurgens G: Effects of low salt diet on blood pressure, hormones and lipids in people with normal blood pressure and in people with elevated blood pressure 9.11.2011. The Cochrane Collaboration. Viitattu 1.2.2014.
  9. Tsugane, S.: Salt, salted food intake, and risk of gastric cancer: epidemiologic evidence PubMed. Viitattu 5.8.2008.
  10. a b c Miten suolanpuute vaikuttaa ihmiseen? 27.7.2011. Aamulehti. Viitattu 23.1.2014.
  11. a b c Veren suolapitoisuuksien muutoksiaPertti Mustajoki, Duodecim Lääkärikirja 26.1.2006
  12. Jani Korhonen 2013: Suolan käyttö ravintoloissa asiakkaiden sekä keittiöhenkilökunnan näkökulmasta. Sivu 16. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68206/Suolan%20kautto%20ravintoloissa%20asiaikkaiden%20ja%20keittihenkilokunnan%20nakokulmasta%20pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  13. Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study. https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31376-X/fulltext
  14. Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 6.10.2008.
  15. WHO tiukensi suolasuositusta. Ruokatieto 14.02.2013. https://www.ruokatieto.fi/uutiset/who-tiukensi-suolasuositusta.
  16. Academy Comments re The DGAC Scientific Report 8.5.2015. Academy of Nutrition and Dietetics. Viitattu 17.5.2015. [vanhentunut linkki]
  17. Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study. https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31376-X/fulltext
  18. Kansainvälinen tutkimus väittää: Suola ei ehkä olekaan niin vaarallista – näin paljon natriumia saisi oikeasti nauttia. 21.08.2018. https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/kansainvalinen-tutkimus-vaittaa-suola-ei-ehka-olekaan-niin-vaarallista-nain-paljon-natriumia-saisi-oikeasti-nauttia/7037220.
  19. Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study. https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31376-X/fulltext
  20. a b c d "Suolainen totuus", Yliopisto-lehti 6/2013, s. 52-55.
  21. 5 maata, joissa ihmiset elävät kaikkein pisimpään. 5.1.2014. https://www.talouselama.fi/uutiset/5-maata-joissa-ihmiset-elavat-kaikkein-pisimpaan/678e1774-da54-3e5d-9ccd-41ea4d555dc1
  22. a b c Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
  23. Milloin Suomessa alettiin lisäämään suolaan jodia? http://www.kysy.fi/kysymys/milloin-suomessa-alettiin-lisaamaan-suolaan-jodia-milloinka-jodin-lisays-lopetettiin
  24. Danival hieno merisuola, Ruohonjuuri. https://www.ruohonjuuri.fi/hieno-merisuola-urtekr-3431590000021
  25. Mineraalisuola keskiarvo Fineli, KTL
  26. Hänninen, Joonas ja Kauhanen, Marko: Laskimonsisäinen nestehoito ja sydämen vajaatoiminta sairastava potilas Opinnäytetyö, ammattikorkeakoulu Savonia. 22.4.2015. Viitattu 5.4.2018.
  27. Randell, Tarja: Hypertoninen keittosuolaliuos kohonneen aivopaineen hoidossa akuutin aivovamman yhteydessä Duodecim – Käypä hoito. 30.10.2008. Viitattu 5.4.2018.
  28. Salo, Eeva ja Korppi, Matti: Hypertoninen suolaliuos bronkioliitissa Duodecim – Käypä hoito. 26.6.2015. Viitattu 5.4.2018.
  29. Kuinka CF:ä hoidetaan Suomen CF-yhdistys. Viitattu 5.4.2018.
  30. Fiona Kellett, Niven M. Robert: Nebulised 7% hypertonic saline improves lung function and quality of life in bronchiectasis. Respiratory Medicine, joulukuu 2011, 105. vsk, nro 12, s. 1831–1835. doi:10.1016/j.rmed.2011.07.019. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salt and Health Food Standards Agency and the Department of Health, UK 2003