Kloori

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RikkiKlooriArgon
F

Cl

Br  
 
 
Cl-TableImage.png
Yleistä
Nimi Kloori
Tunnus Cl
Järjestysluku 17
Luokka epämetalli
Lohko p
Ryhmä 17, halogeeni
Jakso 3
Tiheys 0,0032×103 kg/m3
Väri kellertävän vihreä
Löytövuosi, löytäjä 1774, Carl Wilhelm Scheele
Atomiominaisuudet
Atomipaino 35,453 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 100 (79) pm
Kovalenttisäde 100[1] pm
Van der Waalsin säde 175[1] pm
Orbitaalirakenne [Ne] 3s2 3p5
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 7
Hapetusluvut -I, I, III, V, VII
Kiderakenne ortorombinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kaasu
Sulamispiste 171,6[2] K (−101,5 °C)
Kiehumispiste 239,11[2] K (−34,04 °C)
Moolitilavuus 11,031[2]×10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö 10,2[2][3] kJ/mol
Sulamislämpö 3,203[3] kJ/mol
Höyrynpaine 100 Pa 153 K:ssa
Äänen nopeus 206[2] m/s kaasuna, 273 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 3,16[2][3] (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,479 (Cl2) kJ/kg K
Sähkönjohtavuus 0,01[2] S/m
Lämmönjohtavuus (300 K) 0,0089[2] W/(m×K)
CAS-numero 7782-50-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Kloori on halogeeneihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cl (lat. chlorum), järjestysluku 17 ja atomimassa IUPACin standardin mukaisesti [35,446;35,457] amu[4]. Puhtaana se esiintyy kaksiatomisena kaasuna (Cl2).

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloorikaasua lasiampullissa

Vapaana alkuaineena esiintyessään kloori on vihertävän keltainen, yli kaksi kertaa ilmaa tiheämpi, tukahduttavan hajuinen ja hyvin myrkyllinen kaasu.[5] Se on voimakas hapettava, valkaiseva ja desinfioiva aine. Sitä voi 10 °C:n lämpötilassa liueta 3,1 litraa yhteen litraan vettä.

Kloori on suoloja muodostava halogeeni. Se yhdistyy helposti lähes kaikkien alkuaineiden kanssa.

Luonnossa kloori esiintyy vain yhdisteinä, joissa se on kloridi-ioneina (Cl-). Kloridit muodostavat merisuolasta pääosan – 1,9 % meriveden massasta on kloridi-ioneja. Yleisimmin kloori esiintyy luonnossa natriumkloridina (ruokasuola), kaliumkloridina ja kaliummagnesiumkloridiheksahydraattina. Osana ruokasuolaa se on yleinen aine ja välttämätön useimmille elämänmuodoille, myös ihmiselle.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloori voidaan erottaa klorideista hapettamalla tai elektrolysoimalla. Teollisuudessa erotus tehdään tavallisimmin elektrolysoimalla natriumkloridia.[6] Laboratoriossa klooria valmistetaan antamalla kaliumpermanganaatin reagoida suolahapon kanssa.

Kloori on tärkeä kemikaali vedenpuhdistuksessa, desinfiointiaineena mm. uimahalleissa ja valkaisuaineena (mm. paperiteollisuudessa). Klooria käytetään myös arkipäivän tuotteiden valmistuksessa. Lisäksi muun muassa PVC-muoveissa, lääkkeissä, tekstiileissä, maaleissa ja hyönteismyrkkyjen valmistuksessa käytetään klooria. Orgaaninen kemia käyttää klooria hapettimena ja korvautumisreaktioissa. Ilotulitteissa ja kiinanpommeissa saatetaan käyttää kloraattipohjaisia räjähteitä.

Klooria on käytetty myös taistelukaasuna ensimmäisessä maailmansodassa (ks. sinappikaasu)[6] ja nykyisin esimerkiksi Syyrian hallitus tekee maan sisällissodassa kloorikaasuiskuja[7].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloorin löysi vuonna 1774 Carl Wilhelm Scheele[6], mutta hän ei pitänyt sitä alkuaineena, vaan arveli flogistonin selittävän aineen.[8] Kloori sai nimensä 1810 Sir Humphry Davyltä[6], joka vakuutti sen olevan alkuaine.

Isotoopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloori koostuu lähinnä kahdesta isotoopista, Cl-35 ja Cl-37, joiden suhteelliset osuudet luonnossa ovat 75,77% ja 24,23%. Luonnosta löytyy myös pieniä määriä radioaktiivista isotooppia Cl-36 suhteessa 7⋅10−13:1. Ilmakehässä Cl-36-isotooppia syntyy argon-36:sta kosmisten säteiden protonien vaikutuksesta. Maan- tai merenpinnan alla Cl-36-isotooppia syntyy neutronikaappauksella Cl-35:stä tai myonikaappauksella kalsium-40:sta. Cl-36 hajoaa rikki-36:ksi tai argon-36:ksi yhdistetyllä 308 000 vuoden puoliintumisajalla. Tämän hydrofiilisen isotoopin puoliintumisaika tekee sen sopivaksi geologiseen ajoitukseen 60 000 – miljoonan vuoden ikäisiin kohteisiin. Suuri määrä Cl-36-isotooppia syntyi myös vedenalaisissa ydinräjäytyksissä vuosina 1952–1958.

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloorikaasu ärsyttää hengityselimiä ja silmiä[9] erityisesti lapsilla ja vanhuksilla. Sen kaasumainen olomuoto ärsyttää limakalvoja ja nestemäisenä se polttaa ihoa.

Jo 3,5 miljoonasosaa klooria riittää hajun aistimiseen. Kloorille altistuessa ei kaasunpitoisuus saa ylittää 0,5 miljoonasosaa (40 tunnin työviikossa). Hetkellinen altistus suurelle kloorikaasupitoisuudelle voi johtaa keuhkopöhöön, jossa nestettä kerääntyy keuhkoihin, mikä puolestaan voi johtaa tukehtumiskuolemaan (1000 miljoonasosaa tai enemmän).

Suomessa tapahtui kloorionnettomuus Rauma-Raahe Oy:n tehtaalla Raumalla v. 1947, jolloin 19 ihmistä kuoli ja yli sata altistui kloorikaasulle. Pitkäaikainen altistus pienellekin määrälle kloorikaasua heikentää keuhkoja ja altistaa muille keuhkovaurioille.

Jos kloorivalkaisuainetta sekoittaa virtsa-aineeseen tai ammoniakkiin, voi syntyä myrkyllisiä höyryjä, jotka koostuvat mm. kloorista ja typpitetrakloridista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Useita tekijöitä: ”6”, CRC Handbook of chemistry & physics. 98 p.. Taylor and Francis Group, LLC, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2016).
  2. a b c d e f g h Technical data for Chlorine periodictable.com. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
  3. a b c Chlorine 3rd1000.com. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
  4. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  5. Kloorin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 7.7.2010.
  6. a b c d Marko Hamilo: Luonnonsuojelijan päänsärky Helsingin Sanomat (alkuainesarjan artikkeli kloorista). Viitattu 7.7.2010.
  7. Selvitys: Syyrian hallituksen joukot käyttäneet kemiallisia aseita - Aamulehti 25.8.2016. Viitattu 7.9.2016.
  8. E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 58. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  9. Kodin turvaopas - Ympäristön uhkat turvaopas.pelastustoimi.fi. Viitattu 15.4.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kloori.