Säilöntäaine

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Säilöntäaine on luonnollinen tai synteettinen aine, jota voidaan lisätä tuotteisiin ja jonka tarkoitus on ehkäistä tai vähentää tuotteen pilaantumista. Sitä voidaan lisätä muun muassa elintarvikkeisiin, lääkeaineisiin, maaleihin tai biologisiin näytteisiin.

Elintarvikkeiden säilöntäaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki säilöntäaineen (E202 eli kaliumsorbaatti), ja säilyvyyttä parantavan hapettumisenestoaineen (E300 eli C-vitamiini) ja säilönnässä usein käytetyn happamuudensäätöaineen (E330 eli sitruunahappo) merkinnästä omenasosepurkin tuoteselosteessa.

Elintarvikkeiden lisäaineluettelossa E-koodilukujen E200–E299 yhdisteitä kutsutaan säilöntäaineiksi.[1][2] Aineet suojaavat elintarvikkeita mikro-organismien aiheuttamalta pilaantumiselta ja/tai terveydelle haitallisten mikro-organismien – kuten bakteerien ja sienten (esim. hiivat ja homeet) – kasvulta.[2] Tarkoituksena on estää elintarvikkeen mätäneminen, homehtuminen tai käyminen. Kemiallisia lisäaineita hyödyntävä säilöntä vähentää myös bakteerien ja homeiden tuottamien myrkyllisten yhdisteiden syntymisriskiä. Elintarvikkeiden säilöntäaineita käytetään usein joko pelkästään tai yhdessä muiden elintarvikkeiden säilöntätapojen kanssa.

Säilöntäaineiden teho perustuu usein elintarvikkeen happamuuden muuttamiseen, jolloin niitä kutsutaan happamuudensäätöaineiksi. Myös hapettumisenestoaineilla (E300–E399, E450–E452) on säilöviä ominaisuuksia, sillä ne suojaavat elintarvikkeita hapettumisen aiheuttamalta pilaantumiselta, kuten rasvan härskiintymiseltä ja värinmuutoksilta.[1][2]

Säilöntäaineiden haittavaikutuksia on kuvattu karkeasti esimerkiksi Elintarviketurvallisuusviraston Eviran julkaisussa (2018). Nitraatin ja nitriitin (E249–E252) osalta virasto viittaa aiempaan tieteelliseen riskiarvioon (Suomi et al, 2013).[1] Kunkin lisäaineen nimi, E-koodi, lisäaineryhmä, alkuperä ja käyttötarkoitus sekä hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti (ADI) on esitetty Eviran julkaisemassa lisäainetaulukossa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Johanna Suomi, Tero Hirvonen, Kimmo Suominen, Pirkko Tuominen: Elintarvikkeiden lisäaineet - riskiprofiili Eviran tutkimuksia 2/2018, ISBN 978-952-225-167-1 (pdf), pdf-julkaisu. 1/2018. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, evira.fi. Viitattu 12.8.2018.
  2. a b c Elintarvikelisäaineryhmät Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, evira.fi. Viitattu 12.8.2018.
  3. Elintarvikkeiden lisäaineet 3.1.2017. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, evira.fi. Viitattu 12.8.2018.
Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.