Siirry sisältöön

E-koodi

Wikipediasta

E-koodi on eurooppalainen (numeron edessä E-kirjain, joka tarkoittaa Eurooppaa) merkintätapa sellaisille lisäaineille, jotka viranomaiset ovat katsoneet Euroopan unionin alueella hyväksyttäviksi elintarvikkeiden lisäaineiksi. EU:ssa lisäaineiden turvallisuutta valvoo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. EFSAn tutkimusten perusteella lisäaineille määritetään aineen suurin hyväksyttävä päiväsaanti eli ns. ADI-arvo.[1][2] Suomessa elintarvikkeiden turvallisuutta tutkii ja valvoo Ruokavirasto.[3]

Joskus E-koodilla luokitellut lisäaineet ovat osoittautuneet terveydelle haitallisiksi ja ne ovat päätyneet käyttökieltoon tai niiden käyttöä on rajoitettu. Kielletyksi on päätynyt esimerkiksi atsoväri E128 eli punainen 2G[4][5] ja käyttörajoituksien piiriin keltainen väriaine E110 eli paraoranssi.[6]

E-koodilla luokitelluista lisäaineisiin kuuluu myös terveydelle välttämättömien ravintoaineiden lähteitä synteettisessä muodossa, esimerkkinä C-vitamiini eli askorbiinihappo, E300, ja A-vitamiinilähde beetakaroteeni, E160a.

Lisäaineiden ryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E-koodien eri numerovälit tarkoittavat seuraavia käyttötarkoituksen perusteella muodostettuja aineryhmiä:

  1. ↑ Heinonen, Marina: Ruoan lisäaineet ja terveellisyys. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2014, 130. vsk, nro 7, s. 683–688. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.10.2023.
  2. ↑ Elintarvikkeiden lisäaineet Ruokavirasto. 5.9.2023. Viitattu 28.10.2023.
  3. ↑ Elintarviketurvallisuus Kuluttajaliitto. Viitattu 28.10.2023.
  4. ↑ Usein kysyttyä elintarvikkeiden lisäaineista 5.9.2023. Ruokavirasto. Viitattu 28.10.2023.
  5. ↑ Komission asetus (EY) N:o 884/2007, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2007, kiireellisistä toimenpiteistä elintarvikeväriaineen E 128 Punainen 2G käytön keskeyttämiseksi. Euroopan unionin virallinen lehti. 27.7.2007. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 28.10.2023.
  6. ↑ Lisäaineopas : Eviran julkaisuja 4/2009, s. 12 ja 17. Helsinki: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, 7.5.2009. ISBN 978-952-225-034-6 Arkistoitu 15.12.2011 Viitattu 28.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]