Lisäaine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lisäaineita käytetään elintarvikkeissa parantamaan muun muassa niiden säilyvyyttä, makua, väriä, rakennetta tai muuta ominaisuutta. Lisäaineilla ei saa peittää elintarvikkeessa olevaa virhettä.

Elintarvikkeiden lisäaineita koskeva lainsäädäntö on harmonisoitu Euroopan unionin alueella eli jokaisessa maassa lisäaineiden osalta noudatetaan samoja määräyksiä. Euroopan lisäainemääräykset on rakennettu siten, että säädöksissä luetellaan kaikki ne lisäaineet, joita saa käyttää elintarvikkeiden valmistuksessa. Jos jotakin lisäainetta ei löydy säädöksistä, sen käyttö elintarvikkeissa on kielletty. Lisäaineen ilmoittamisesta elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä on määrätty pakkausmerkintäasetuksessa 1084/2004. Lisäaineet merkitään niin sanotulla E-koodilla.

Elintarvikelisäaine voi olla luontainen, luontaisen kaltainen tai kokonaan keinotekoinen eli synteettinen.

Luontainen lisäaine on luonnonmateriaalista esimerkiksi uuttamalla, tai muulla menetelmällä erotettu aine. Luontaisen kaltainen lisäaine vastaa kemialliselta rakenteeltaan täysin luontaista lisäainetta, mutta se on valmistettu kemiallisin menetelmin. Keinotekoinen eli synteettinen lisäaine on aine, joka on valmistettu kokonaan kemiallisin menetelmin ja jota ei esiinny luonnossa.

Lisäaineet tulee lainsäädännön mukaan ilmoittaa ryhmänimellä.

Lisäaineallergiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäaineallergiat ovat harvinaisia (harvinaisempia kuin kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergia[1]), ja ne ovat yleisempiä aikuisilla kuin lapsilla. Lisäaineille yliherkillä ihmisillä on usein jokin muukin allergia. Eniten yliherkkyyttä on ihmisillä, joilla on astma tai krooninen nokkosihottuma.

Oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi atsovärit, bentsoehappo, rikkidioksidi ja sulfiitit.[2]

Lisäainekeskustelu Suomessa 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Marina Heinosen mukaan lisäainepelko on täysin aiheeton ja lisäaineet ovat usein turvallisempia ja testatumpia kuin luonnonaineet. Professorin mukaan lapset voivat saada liikaa nitriittiä nakeista tai liikaa bentsoehappoa mehuista, mutta muuten on vaikea saada yliannosta lisäaineista.[3]

Esimerkiksi puolukka sisältää luonnostaan bentsoehappoa, ja porkkana sekä parsakaali karoteenia. Näitä aineita käytetään myös lisäaineina.[3]

Termit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elintarvikkeiden lisäaineiden ryhmänimimä käytetään seuraavia termejä:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.