Atsovärit
Atsovärit ovat synteettisiä väriaineita, joita käytetään tekstiilien, paperin ja elintarvikkeiden värjäämiseen. Atsovärit ovat monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät atsoryhmän (-N=N-), joka tekee aineesta värillisen.
Atsovärejä käytetään muun muassa makeisissa. Joidenkin värien nimissä on käyttötarkoitukseen viittaava kirjainkoodi: esimerkiksi ruskea FK:ta on käytetty savusilleihin (engl. for kippers)[1] ja ruskea HT kestää korkeita lämpötiloja (engl. high temperature).[2]
Atsovärien vaikutusta ei tarkkaan tunneta, mutta niiden uskotaan aiheuttavan herkille ihmiselle esimerkiksi iho-oireita, kuten ihottumaa ja punoitusta. Atsovärien vaikutusta lapsien ylivilkkauteen on pyritty tutkimaan, mutta tutkimus on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Niiden käyttö elintarvikkeissa kiellettiin Suomessa 1970-luvulla, mutta eduskunta joutui sallimaan ne Euroopan unioniin liittymisen myötä, jottei kielto olisi aiheuttanut kaupan teknistä estettä.
Suomessa elintarvikkeiden lisäaineina käytössä olevat atsovärit ja niiden E-koodit:[3]
- tartratsiini, E 102, CI 19140
- paraoranssi, E 110, CI 15985
- atsorubiini, E 122, CI 14720
- amarantti, E 123, CI 16185
- uuskokkiini, E 124, CI 16255
- punainen 2G, E 128, CI 18050
- alluranpunainen, E 129, CI 16035
- briljanttimusta, E 151, CI 28440
- ruskea FK, E 154
- ruskea HT, E 155 CI 20285
- litolirubiini BK, E 180
Atsoväri E128:n eli punaisen 2G:n käyttö kiellettiin Euroopan yhteisön 28. heinäkuuta 2007 voimaan tulleella asetuksella.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tom P. Coultate: Food: The Chemistry of Its Components, s. 245. Royal Society of Chemistry, 2009. (englanniksi)
- ↑ Saltmarsh, Mike: Essential Guide to Food Additives, s. 109. 4. painos. Royal Society of Chemistry, 2003. ISBN 9781849734981. Google kirjat -esikatselu (viitattu 29.4.2020).
- ↑ Atsovärit E-koodit. Viitattu 16.10.2013.
- ↑ Komission asetus (EY) 844/2007 värin E 128 eli Punainen 2G käytön keskeyttämiseksi (PDF) 27.7.2007. Euroopan yhteisöjen komissio. Viitattu 4.6.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarina Vakkala: Atsovärit elintarvikkeissa Suomessa, Helsingin yliopisto, Kemian laitos, Kandidaatintutkielma, 21.3.2013 (pdf)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): 4-Hydroxyazobenzene (englanniksi)
- IUPAC Gold Book: Azo compounds (englanniksi)
- Encyclopædia Britannica: Azo compound (englanniksi)