Atsovärit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyypillinen atso-yhdiste (4-hydroksiatsobentseeni).

Atsovärit ovat synteettisiä väriaineita, joita käytetään tekstiilien, paperin ja elintarvikkeiden värjäämiseen. Atsovärit ovat monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät atsoryhmän (-N=N-), joka tekee aineesta värillisen.

Atsovärejä käytetään muun muassa makeisissa, jäätelöissä, virvoitusjuomissa ja leivonnaisissa.[1] Joidenkin värien nimissä on käyttötarkoitukseen viittaava kirjainkoodi: esimerkiksi ruskea FK:ta on käytetty savusilleihin (engl. for kippers)[2] ja ruskea HT kestää korkeita lämpötiloja (engl. high temperature).[3]

Atsovärien vaikutusta ei tarkkaan tunneta, mutta niiden uskotaan aiheuttavan herkille ihmiselle esimerkiksi iho-oireita, kuten ihottumaa ja punoitusta. Atsovärien vaikutusta lapsien ylivilkkauteen on pyritty tutkimaan, mutta tutkimus on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Niiden käyttö elintarvikkeissa kiellettiin Suomessa 1970-luvulla, mutta eduskunta joutui sallimaan ne Euroopan unioniin liittymisen myötä, jottei kielto olisi aiheuttanut kaupan teknistä estettä. Suomalainen elintarviketeollisuus on suhtautunut sallimisenkin jälkeen atsovärien käyttöön nuivasti, jonka vuoksi niitä ei juuri käytetä. Atsovärejä voi kuitenkin löytää ulkomailta tuoduista elintarvikkeista, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa valmistetuista virvoitusjuomista.[1]

Suomessa elintarvikkeiden lisäaineina käytössä olevat atsovärit ja niiden E-koodit:[4]

Atsoväri E128:n eli punaisen 2G:n käyttö kiellettiin Euroopan yhteisön 28. heinäkuuta 2007 voimaan tulleella asetuksella.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Terveys | Kauppojen hyllyillä on nyt limsoja, joiden etiketissä on hämmentävä varoitus – Asiantuntija kertoo, mitä atsoväreistä on syytä tietää Helsingin Sanomat. 29.6.2020. Viitattu 26.10.2021.
  2. Tom P. Coultate: Food: The Chemistry of Its Components, s. 245. Royal Society of Chemistry, 2009. (englanniksi)
  3. Saltmarsh, Mike: Essential Guide to Food Additives, s. 109. 4. painos. Royal Society of Chemistry, 2003. ISBN 9781849734981. Google kirjat -esikatselu (viitattu 29.4.2020).
  4. Atsovärit E-koodit. Viitattu 16.10.2013.
  5. Komission asetus (EY) 844/2007 värin E 128 eli Punainen 2G käytön keskeyttämiseksi (PDF) 27.7.2007. Euroopan yhteisöjen komissio. Viitattu 4.6.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.