Kilpirauhanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kilpirauhanen sijaitsee kaulan etuosassa aataminomenan alapuolella.

Kilpirauhanen (lat. glandula thyroidea) on umpirauhasiin kuuluva rauhanen, joka sijaitsee ihmisellä heti aataminomenan alapuolella, kilpiruston lähellä henkitorven etupuolella. Kilpirauhanen tuottaa ja erittää laajalti aineenvaihduntaan ja kasvuun vaikuttavien kilpirauhashormonien lisäksi myös kalsitoniinia. Kalsitoniini osallistuu kalsiumin ja fosforin pitoisuuksien säätelyyn vaikuttamalla luuston solujen aktiivisuuteen ja munuaisten toimintaan. Kalsitoniinin tarkkaa merkitystä ei kuitenkaan tunneta[1].

Kilpirauhanen on varsin suuri umpirauhaseksi, aikuisella ihmisellä se painaa 15–30 grammaa. Kilpirauhaslohkojen normaali pituus on noin 4 cm ja leveys ja paksuus noin 2–2,5 cm. Kilpirauhanen on perhosenmuotoinen: lohkot siipinä ja kannas ruumiina.[2][3][4]

Rauhasen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri eläinlajien kilpirauhasten rakenne eroaa toisistaan. Monilla eläimillä, ei kuitenkaan sialla, kilpirauhanen on kaksilohkoinen ja lohkot ovat yhteydessä toisiinsa ohuen kannaksen välityksellä. Joiltakin yksilöiltä sidekudoksesta muodostunut kannas saattaa kuitenkin puuttua. Sian kilpirauhanen on pariton, yhtenäinen elin, joka sijaitsee henkitorven ventraalipuolella. Myös kilpirauhasen pinnan muodossa on eroavaisuuksia: kissalla, koiralla ja hevosella kilpirauhasen pintarakenne on tasainen, mutta sialla ja naudalla kilpirauhasen pinta on selvästi rakeinen.[5]

Kilpirauhanen koostuu pallomaisista rakkuloista. Rakkuloita reunustavat kuutio- tai lieriöepiteeliset follikulaarisolut, jotka pystyvät väkevöimään itseensä jodidi-ioneita (I) verestä käytettäväksi kilpirauhashormonien tuotannossa.[6] Rakkuloiden sisältö on hyytelömäistä kolloidia, joka toimii materiaalivarastona ja hormonien valmistusympäristönä. Kolloidi sisältää runsaasti tyreoglobuliinia, proteiinia, josta kilpirauhashormonit valmistetaan, sekä tyroperoksidaasientsyymiä, joka osallistuu kilpirauhashormonien valmistamiseen tyreoglobuliinista.[7] Follikulaarisolujen ulkopinnalla on natrium–jodidi-symporttereita, jotka siirtävät jodi-ioneja soluun basaaliselta (hiussuonen puoleiselta) solukalvolta pitoisuusgradienttia vastaan.

Kilpirauhasessa on lisäksi parafollikulaarisia soluja eli C-soluja, jotka tuottavat ja erittävät kalsitoniinia. C-solut sijaitsevat rakkuloiden laidoilla kiinni tyvikalvon sisäpinnassa tai omina rykelminään follikkelien ulkopuolella. Niiden kalsitoniinintuotanto ja -eritys käynnistyy, kun veren kalsiumtaso nousee. Kalsitoniini vaikuttaa munuaisten distaalisten tubulusten soluihin vähentäen kalsiumin ja fosfaatin takaisinottoa virtsasta. Kalsitoniinin vaikutuksesta luuston luuta hajottavien osteoklastien toiminta hidastuu, jolloin luustosta vapautuu verenkiertoon vähemmän kalsiumia. C-solut ovat kehittyneet hermostopienan soluista.[7]

Rauhasen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen pääasiallinen tehtävä on tuottaa hormoneja:

Kilpirauhashormonien muodostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivolisäkkeen erittämä tyreotropiini säätelee kilpirauhasen kykyä kerätä jodia ja lisää kilpirauhasessa tapahtuvaa hormonintuotantoa.[9] Kilpirauhasen solut seostavat jodia muihin aineisiin, jolloin muodostuu kilpirauhashormonin esiastetta T4-hormonia sekä pieniä määria aktiivista kilpirauhashormonia trijodityroniinia (T3-hormoni). Kyseiset hormonit varastoituvat kilpirauhasen sisään niin sanotulle odotusalueelle. Kun solut tarvitsevat trijodityroniinia tai sen esiastetta, kilpirauhanen vapauttaa niitä verenkiertoon.[10]

Maksa, munuaiset ja muut kudokset tuottavat kuitenkin suurimman osan elimistön tarvitsemasta T3-hormonista dejodinoimalla kilpirauhasen tuottamaa T4-hormonia[11][12] Vain osa kudosten muodostamasta T3-hormonista on elimistölle käyttökelpoista ja loppu on vaikuttamatonta muotoa eli niin sanottua käänteistä T3 hormonia (rT3)[13].

Kilpirauhasen vaikutus elintoimintoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verenkiertoon siirynyt trijodityroniini (T3-hormoni) päätyy kehon kudoksiin, joissa se säätelee niiden solujen aineenvaihduntaa[14]. Elimistölle käyttökelpoinen trijodityroniini säätelee kasvua, energiankäyttöä, lämmöntuottoa ja lisääntymistä sekä suoliston immuunivasteita. Lisäksi se vaikuttaa vitamiinien, valkuaisaineiden, hiilihydraattien, rasvojen, elektrolyyttien ja veden käyttöön. Kilpirauhashormonit saattavat myös muuttaa muiden hormonien ja lääkkeiden vaikutusta.[15]

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vähentää kehon aineenvaihduntaa 40–50 prosenttia, ja liikatoiminta voi nostaa aineenvaihduntanopeuden jopa 60–100 prosenttia normaalin yläpuolelle.[4] Ihmislapsilla tyroksiinin puutos aiheuttaa heikkoa kasvua, ja aivojen kehitys voi heikentyä vakavasti. Tästä seuraavaa tilaa kutsutaan kretinismiksi. Monissa kehittyneissä maissa vastasyntyneiden lasten tyroksiinin tuotanto testataan rutiininomaisesti. Tyroksiinin puutteesta kärsiviä lapsia voidaan helposti hoitaa synteettisellä tyroksiinilla niin että he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti. Itse asiassa kilpirauhashormoni säätelee aineenvaihduntaa ja kasvua kaikilla eläimillä. Esimerkiksi sammakkoeläimillä kilpirauhasen toimintaa häiritsevä aine, kuten propyylitiourasiili voi estää nuijapäitä muuttumasta aikuisiksi sammakoiksi. Liian suuri määrä tyroksiinia taas voi aiheuttaa muodonmuutoksen liian varhain, niin että sammakot jäävät tavallista pienemmiksi.lähde?

Ympäristön vaikutus kilpirauhasen toimintaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueilla, joilla ravinnosta puuttuu tyroksiinin tuotannon olennaista raaka-ainetta jodia, kilpirauhanen voi suurentua huomattavasti, ja endeemisen struuman aiheuttama turvonnut kaula voi olla hyvinkin yleinen. Jodisuola on halpa ja helppo keino lisätä jodia ruokavalioon. Myös kalat sisältävät jodia.

Koska kilpirauhanen ei normaalisti ole kyllästetty jodilla, se on altis erilaisille ydinfission tuottamille radioaktiivisille jodin isotoopeille. Kun suuren ydinonnettomuuden tapahtuessa radioaktiivisia isotooppeja vapautuu ympäristöön, näiden ionien imeytyminen kilpirauhaseen voidaan – teoriassa – ehkäistä tyydyttämällä imeytymismekanismi suurella määrällä ei-radioaktiivista jodia, esimerkiksi joditableteilla. Biologian tutkijat tekevät jodiyhdisteitä tähän tarkoitukseen, mutta yleensä yhdisteitä ei ole riittävästi varastossa onnettomuuden varalta, eikä niitä jaeta asianmukaisesti onnettomuuden jälkeen. Yksi seuraus Tšernobylin onnettomuudesta oli kilpirauhassyövän lisääntyminen onnettomuutta seuranneina vuosina.[16]

Korkea veren lyijypitoisuus (lyijymyrkytys) saattaa vaikuttaa kilpirauhasen fysiologiaan.[17] Riskiä esimerkiksi Suomessa ei ole, koska lyijyn käyttö on kielletty maaleissa ja bensiinissä jo vuosikymmeniä sitten.[18] Eräässä lampailla tehdyssä tutkimuksessa lyijyasetaatin annostelu lampaille matalalla annoksella 5 mg/kg/vuorokausi kahdeksan viikon aikana johti kilpirauhasen vajaatoimintaan, huomattavan mataliin tyreotropiinin (TSH) ja mataliin T3- ja T4-pitoisuuksiin. Tyreotropiinin taso putosi noin kuudesosaan ja T3- ja T4-hormonien tasot putosivat noin puoleen.[19].

Ruumiinavauksissa on huomattu, että amalgaamipaikkoja omaavien kudoksissa on 2-12 kertaa enemmän elohopeaa kuin muilla ihmisillä ja että monien amalgaamipaikkoja omaavien kilpirauhasessa on myrkyllisiä määriä elohopeaa[20].

Kilpirauhasen sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisilla esiintyy hormonaalisista syistä 4–5 kertaa miehiä enemmän kilpirauhasen autoimmuunisairauksia[21].

Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet ovat:

Tyreoidiitti on kilpirauhasen tulehdustilojen yleisnimitys.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen tunnisti ensimmäisenä anatomisti Thomas Wharton vuonna 1656. (Whartonin tiehyt on nimetty hänen mukaansa.) Tyroksiini tunnistettiin vasta 1800-luvulla.

Kilpirauhasen verenkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhaselle tuo verta kaksi valtimoa: ylempi ja alempi kilpirauhasvaltimo. Parilla prosentilla väestöstä on myös kolmas valtimo, alin kilpirauhasvaltimo. Kilpirauhasesta vie verta pois kolme suurta laskimoa: ylin, keskimmäinen ja alin kilpirauhaslaskimo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääketieteen termit, Lääkärin käsikirja
  • Mark Vanderpump: Thyroid Disease. Oxford University Press, 2008. ISBN 9780199205714.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Calcitonin, the forgotten hormone: does it deserve to be forgotten? https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4370311/
  2. Vanderpump 2008, s. 1
  3. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  4. a b Chandra S. Negi: Introduction to Endocrinology, s. 119. PHI Learning Pvt. Ltd. ISBN 9788120338500. (englanniksi)
  5. König, Liebich: ”15”, Veterinary Anatomy of Domestic Mammals. Saksa: Schattauer, 2007. ISBN 3-7945-2485-3. englanti
  6. Ross, Michael H. ja Pawlina, Wojciech: Histology. A Text and Atlas, s. 700–703. Fifth Edition. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-7221-1. (englanniksi)
  7. a b Anthony L. Mescher: Junqueira's Basic Histolgy, 13th Edition, s. 420–423. McGraw Hill Education Medical, 2013. ISBN 978-1-259-07232-1.
  8. Cancer nursing: principles and practice, s. 943. (7. painos). Jones & Bartlett Publishers, 2011. ISBN 9781449618292. (englanniksi)
  9. Pavan Atluri, Giorgos C. Karakousis, Paige M. Porrett & Larry R. Kaiser: The surgical review: an integrated basic and clinical science study guide, s. 461. Lippincott Williams & Wilkins, 2005. ISBN 9780781756419. (englanniksi)
  10. Vanderpump 2008, s. 3
  11. =Bijay Vaidya, Chakera, Pearce|Otsikko=Treatment for primary hypothyroidism: current approaches and future possibilities|Julkaisu=Drug Design, Development and Therapy|Ajankohta=2011-12|Sivut=1|Pmid=22291465|Doi=10.2147/DDDT.S12894|Issn=1177-8881|www=http://www.dovepress.com/treatment-for-primary-hypothyroidism-current-approaches-and-future-pos-peer-reviewed-article-DDDT%7CKieli=en}}
  12. Trijodityroniini, vapaa (S -T3-V) tutkimus 21,95€ Puhti. Viitattu 15.5.2022.
  13. Suomen Terveysjärjesto www.terveysjarjesto.fi. Viitattu 13.5.2022.
  14. Vanderpump 2008, s. 2
  15. Jussipekka Marttila: Kilpirauhasen vajaatoiminta
  16. Chernobyl children show DNA changes news.bbc.co.uk. 8 May 2001.
  17. "Effects of lead on thyroid functions in lead-exposed workers" (1 January 2010). Open Medicine 5 (2). doi:10.2478/s11536-009-0092-8. 
  18. Vieläkö raskasmetalleista on ongelmia? terveyskirjasto.fi.
  19. Badiei, K.; Nikghadam, P.; Mostaghni, K. and Zarifi, M. Effect of lead on thyroid function in sheep. Iranian Journal of Veterinary Research, Shiraz University, Vol. 10, No. 3, Ser. No. 28, 2009 http://ijvr.shirazu.ac.ir/article_1696_0d0c3ff42cbc25c34d9b1a61611839f5.pdf
  20. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä :2 ei löytynyt
  21. H. Li, J. Li: Thyroid disorders in women. Minerva Medica, 2015-04, nro 2, s. 109–114. PubMed:25668600. ISSN 1827-1669. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kilpirauhanen.