Kilpirauhanen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kilpirauhanen, kuvassa merkitty tekstillä "thyroid gland". Rauhanen sijaitsee kaulan etuosassa aataminomenan alapuolella.

Kilpirauhanen (lat. glandula thyroidea) on umpirauhasiin kuuluva rauhanen.[1] Se sijaitsee ihmisellä heti aataminomenan alapuolella, kilpiruston lähellä henkitorven etupuolella.[2] Iho- ja lihaskerrokset peittävät sitä. Rauhanen on varsin suuri umpirauhaseksi, aikuisen ihmisen kilpirauhanen painaa 15–30 grammaa.[3] Kilpirauhaslohkojen normaali pituus on noin 4 cm ja leveys ja paksuus noin 2–2,5 cm. Kilpirauhanen on perhosenmuotoinen: lohkot siipinä ja kannas ruumiina. Tavallisesti kilpirauhanen on suurempi kuukautisten aikana ja raskaana olevilla naisilla.lähde?

Rauhasen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri eläinlajien kilpirauhasten rakenne eroaa toisistaan. Monilla eläimillä, ei kuitenkaan sialla, kilpirauhanen on kaksilohkoinen ja lohkot ovat yhteydessä toisiinsa ohuen kannaksen välityksellä. Joiltakin yksilöiltä sidekudoksesta muodostunut kannas saattaa kuitenkin puuttua. Sian kilpirauhanen on pariton, yhtenäinen elin, joka sijaitsee henkitorven ventraalipuolella. Myös kilpirauhasen pinnan muodossa on eroavaisuuksia: kissalla, koiralla ja hevosella kilpirauhasen pintarakenne on tasainen, mutta sialla ja naudalla kilpirauhasen pinta on selvästi rakeinen.[4]

Kilpirauhanen koostuu pallomaisista rakkuloista. Rakkuloiden sisällä on kolloidia, joka sisältää runsaasti tyreoglobuliinia. Kolloidi toimii materiaalivarastona ja – pienemmässä merkityksessä – myös hormonien varastona.lähde? Rakkuloita ympäröivät kuutio- tai lieriöepiteeliset follikulaarisolut, jotka pystyvät väkevöimään itseensä jodidi-ioneita (I) verestä käytettäväksi kilpirauhashormonien tuotannossa.[5] Follikulaarisoluissa syntetisoituvat natrium–jodidi-symportit, joiden avulla jodidia siirtyy soluun basaaliselta (hiussuonen puoleiselta) solukalvolta.

Vapaat tilat rakkuloiden välissä sisältävät parafollikulaarisia soluja eli C-soluja, jotka erittävät kalsitoniinia.

Rauhasen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen pääasiallinen tehtävä on tuottaa hormoneja:

Kilpirauhashormonien muodostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivolisäkkeen erittämä tyreotropiini säätelee kilpirauhasen kykyä kerätä jodia ja lisää kilpirauhasen hormonintuottoa.[7] Kilpirauhasen solut seostavat jodia muihin aineisiin, jolloin muodostuu T3- ja T4-hormoneja, jotka varastoituvat kilpirauhasen sisään odotusalueelle. Kun solut tarvitsevat kilpirauhashormoneja, niitä vapautuu kilpirauhasesta verenkiertoon.[8]

Kilpirauhasen vaikutus elintoimintoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhashormonit siirtyvät verenkiertoon ja vaikuttavat soluissa ja kehon eri kudoksissa säädellen niiden aineenvaihduntaa.[9] Kilpirauhashormonit vaikuttavat kasvuun, energian käyttöön, lämmöntuottoon ja lisääntymiseen sekä säätelevät suoliston immuunivasteita. Lisäksi ne vaikuttavat vitamiinien, valkuaisaineiden, hiilihydraattien, rasvojen, elektrolyyttien ja veden käyttöön. Kilpirauhashormonit voivat myös muuttaa muiden hormonien ja lääkkeiden vaikutusta.[10] Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vähentää kehon aineenvaihduntaa 40-50 prosenttia, ja liikatoiminta voi nostaa aineenvaihduntanopeuden jopa 60-100 prosenttia normaalin yläpuolelle.[3] Ihmislapsilla tyroksiinin puutos aiheuttaa heikkoa kasvua, ja aivojen kehitys voi heikentyä vakavasti. Tästä seuraavaa tilaa kutsutaan kretinismiksi. Monissa kehittyneissä maissa vastasyntyneiden lasten tyroksiinin tuotanto testataan rutiininomaisesti. Tyroksiinin puutteesta kärsiviä lapsia voidaan helposti hoitaa synteettisellä tyroksiinilla niin että he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti. Itse asiassa kilpirauhashormoni säätelee aineenvaihduntaa ja kasvua kaikilla eläimillä. Esimerkiksi sammakkoeläimillä kilpirauhasen toimintaa häiritsevä aine, kuten propyylitiourasiili voi estää nuijapäitä muuttumasta aikuisiksi sammakoiksi. Liian suuri määrä tyroksiinia taas voi aiheuttaa muodonmuutoksen liian varhain, niin että sammakot jäävät tavallista pienemmiksi.lähde?

Ympäristön vaikutus kilpirauhasen toimintaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueilla, joilla ravinnosta puuttuu tyroksiinin tuotannon olennaista raaka-ainetta jodia, kilpirauhanen voi suurentua huomattavasti, ja endeemisen struuman aiheuttama turvonnut kaula voi olla hyvinkin yleinen. Jodisuola on halpa ja helppo keino lisätä jodia ruokavalioon.

Koska kilpirauhanen ei normaalisti ole kyllästetty jodilla, se on altis erilaisille ydinfission tuottamille radioaktiivisille jodin isotoopeille. Kun suuren ydinonnettomuuden tapahtuessa radioaktiivisia isotooppeja vapautuu ympäristöön, näiden ionien imeytyminen kilpirauhaseen voidaan – teoriassa – ehkäistä tyydyttämällä imeytymismekanismi suurella määrällä ei-radioaktiivista jodia, esimerkiksi joditableteilla. Biologian tutkijat tekevät jodiyhdisteitä tähän tarkoitukseen, mutta yleensä yhdisteitä ei ole riittävästi varastossa onnettomuuden varalta, eikä niitä jaeta asianmukaisesti onnettomuuden jälkeen. Yksi seuraus Tšernobylin onnettomuudesta oli kilpirauhassyövän lisääntyminen onnettomuutta seuranneina vuosina.[11]

Korkea veren lyijypitoisuus (lyijymyrkytys) saattaa vaikuttaa kilpirauhasen fysiologiaan.[12] Riskiä esimerkiksi Suomessa ei ole, koska lyijyn käyttö on kielletty maaleissa ja bensiinissä jo vuosikymmeniä sitten.[13]

Kilpirauhasen sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet:

Tyreoidiitti on kilpirauhasen tulehdustilojen yleisnimitys.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen tunnisti ensimmäisenä anatomisti Thomas Wharton vuonna 1656. (Whartonin nimi on eponyyminä Whartonin tiehyeen nimessä.) Tyroksiini tunnistettiin vasta 1800-luvulla.

Kilpirauhasen verenkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhaselle tuo verta kaksi valtimoa: ylempi ja alempi kilpirauhasvaltimo. Parilla prosentilla väestöstä on myös kolmas valtimo, alin kilpirauhasvaltimo. Kilpirauhasesta vie verta pois kolme suurta laskimoa: ylin, keskimmäinen ja alin kilpirauhaslaskimo.

Kilpirauhanen ja homoseksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräässä nuorisopsykiatrian potilaita koskeneessa tutkimuksessa 15 lapsen äideillä oli kilpirauhasongelmia raskausaikana. Nuorisopsykiatrian potilaista löytyi 16 homoseksuaalista nuorta. 12 tapauksessa homoseksuaalinen nuori oli kilpirauhasongelmista raskausaikana kärsineen naisen lapsi. Yhteys oli merkitsevä molemmilla sukupuolilla.[14] Väestötasolla homoseksuaalisuuden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys ovat samaa luokkaa[15].

Hypotyreoosiin liittyvässä selitysmallissa epäillään äidin raskausajan aikaista kilpirauhasen vajaatoimintaa ja äidin kilpirauhasen autoimmuunisairautta. Tähän liittyvät kilpisrauhashormonien puute ja Hashimoton tauti.[16] Raskaus vaatii äidin kilpirauhaselta tavallista suurempaa ponnistelua, mihin se tavanomaisesti vastaa kasvattamalla hormonituotantoa[15]. Äidin kilpirauhasen toiminnalla on vaikutusta sikiön neurologiseen kehitykseen[17]. Tässä selitysmallissa kilpirauhasen hormonitoiminta on riittämätön ja tietyt aivojen alueet jäävät kehittymättä[14].

Myös hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta vaikuttaa hormonitasoihin. Naisilla kilpirauhasen liikatoiminta, kuten Gravesin tauti, johtaa korkeampaan testosteronipitoisuuteen.[18] Miehillä kilpirauhasen liikatoiminnan on todettu kasvattavan dihydrotestosteronin pitoisuutta 8–10-kertaiseksi normaaliin verrattuna.[19]

Kilpirauhasen toimintaan liittyvää selitystä tukee löytö jossa äidin ottama kilpirauhaslääkitys on yhteydessä tyttären lesbolaisuuteen.[20] Kilpirauhasen vajaatoimintaa lääkitään levotyroksiinilla[14], joka oli vuonna 2015 Yhdysvalloissa kaikkein eniten määrätty reseptilääke.[21] Levotyroksiinia käytetään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon myös raskausaikana ja imetysaikana[22].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääketieteen termit, Lääkärin käsikirja
  • Mark Vanderpump: Thyroid Disease. Oxford University Press, 2008. ISBN 9780199205714.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Vanderpump 2008, s. 1
  3. a b Chandra S. Negi: Introduction to Endocrinology, s. 119. PHI Learning Pvt. Ltd. ISBN 9788120338500. (englanniksi)
  4. König, Liebich: ”15”, Veterinary Anatomy of Domestic Mammals. Saksa: Schattauer, 2007. ISBN 3-7945-2485-3. englanti
  5. Ross, Michael H. ja Pawlina, Wojciech: Histology. A Text and Atlas, s. 700–703. Fifth Edition. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-7221-1. (englanniksi)
  6. Cancer nursing: principles and practice, s. 943. (7. painos). Jones & Bartlett Publishers, 2011. ISBN 9781449618292. (englanniksi)
  7. Pavan Atluri, Giorgos C. Karakousis, Paige M. Porrett & Larry R. Kaiser: The surgical review: an integrated basic and clinical science study guide, s. 461. Lippincott Williams & Wilkins, 2005. ISBN 9780781756419. (englanniksi)
  8. Vanderpump 2008, s. 3
  9. Vanderpump 2008, s. 2
  10. Jussipekka Marttila: Kilpirauhasen vajaatoiminta
  11. BBC News
  12. https://link.springer.com/article/10.2478/s11536-009-0092-8
  13. Terveyskirjasto
  14. a b c https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4620281/
  15. a b https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4926038/
  16. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5661141/
  17. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21471776
  18. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1807335/
  19. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1807335/
  20. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0191886904001047
  21. https://www.webmd.com/drug-medication/news/20150508/most-prescribed-top-selling-drugs
  22. https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=3494&i=ORION+PHARMA_THYROXIN

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]