Etruskit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etruskien sivilisaatio.

Etruskit (m. kreik. tyrrhēnoi, lat. etrusci, tusci, rasenna[1]) olivat kansa Keski-Italiassa antiikin aikana. Etruskien sivilisaatiota pidetään Italian merkittävimpänä esiroomalaisena kulttuurina. He rakensivat omaperäisen korkeakulttuurin. Näkyvin säilynyt todiste etruskeista ovat heidän laajat hautausmaansa. On löydetty sarkofageja, piirtokirjoituksia ja seinämaalauksia. Lisäksi on löydetty muuta arkeologista aineistoa. Kreikkalaisvaikutteita on ollut suhteellisen paljon niin taiteessa kuin muillakin aloilla. Tämä johtui siitä että etruskien alueella oli monia metalliesiintymiä, joista louhittuja metalleja kreikkalaiset ostivat.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etruskien ruukkuja

Etruskiväestön alkuperästä on eri käsityksiä. Herodotos mainitsi etruskien lähteneen Lyydiasta, mutta Dionysios Halikarnassolaisen mukaan he olivat Italian alkuperäiskansa. Mahdollisena pidetään sitä, että etruskikulttuuri syntyi vuoden 1000 eaa. tienoilla Vähä-Aasiasta saapuneiden joonialaisten sekoittuessa alkuperäisväestöön. Tämä on todennäköistä, koska etruskien ja joonialaisten yhteiskunnat muistuttavat suuresti toisiaan.[3]

Jo noin 1100 eaa syntyi varhaisetruskilaisena pidetyn Villanovan kulttuurin varhaismuoto aiemman Terramaren kulttuurin tilalle. Tämä johtui Keski-Euroopasta tapahtuneesta esikelttien ja kelttien kansainvaelluksesta. Villanovan kukoistus oli noin 900-700 eaa.[4]. Villanovan kulttuuri syntyi muun muassa Keski-Euroopan kelttien uurnakenttäkulttuurin ja 750 eaa alkaneen Keski-Euroopan ensimmäisen rautakulttuurin, Hallstattin kulttuurin pohjalta. Kreikan saariston Lemnoksella väitetään esiintyneen etruskien tyylistä kulttuuria. Näiden välillä onkin paljon yhtäläisyyksiä. Luultavasti etruskiperinteessä oli myös alueella aiemmin asuneiden varhaiskivikautisten, neoliittisten ja kuparikautisten väestöjen kulttuuria.[5]

Etruskikulttuuri oli leimallisesti kaupunkikulttuuri. Kaupunkien välille syntyi ajoittain löyhiä liittoja, joissa uskonnolliset näkemyserot olivat yhtenä vaikuttimena. Kaupunkivaltioita hallitsivat alun perin etruskikuninkaat (lucumot), joiden valta kuitenkin siirtyi ajan kuluessa osittain yläluokan käsiin.[6]

Etruskivalta oli suurimmillaan 500-luvulla eaa., jolloin myös sen kulttuurielämä on huipussaan. Etruskien vaikutusvalta alkoi vähetä 400–300 luvulla eaa. Roomalaiset valloittivat 396 eaa. Vejin ja seuraavan vuosisadan aikana myös muut tärkeät etruskikaupungit. Etruskit roomalaistuivat lähes täysin ajanlaskun alkuun mennessä.[3]

Alue ja kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Civita di Bagnoregio, etruskien perustama kukkulakaupunki.
Pääartikkeli: Etruria

Etruskien ydinalue oli Etruria (nyk. Toscana), ja laajimmillaan heidän alueensa ulottuivat Po-joelta Campaniaan. Pohjoisessa vastaan tulivat keltit, etelässä kreikkalaiset siirtokunnat. Etruria muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät kieli, uskonto ja yhteiskunnalliset olot.[3] Sen tärkeimpiä kaupunkeja olivat Veji, Tarquinia, Caere, Populonia ja Vetulonia.[7] Etruskit rakensivat kaupunkinsa usein kukkuloiden ja jyrkänteiden harjalle, missä niitä oli helppo puolustaa[8][9].

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Etruskin kieli

Etruskien käyttämä etruskin kieli tunnetaan hyvin vaillinaisesti. Vaikka sitä kirjoitettiin hyvin tunnetulla kreikkalaisten aakkosten muunnelmalla, siitä on säilynyt ja kyetty kääntämään vain katkelmia. Niiden perusteella kuitenkin tiedetään, ettei kieli ollut indoeurooppalainen eikä sille ole löydetty nykykielten joukosta muitakaan kielisukulaisia. Viimeiset etruskin osaajat lienevät olleet perinteiset roomalaiset ennustajat, joiden toiminta kristinuskon myötä kiellettiin. Viimeinen nimeltä tunnettu etruskin taitaja oli Rooman keisari Claudius (k. 54 jaa.).[10]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Etruskien taide

Etruskien taiteesta tunnetaan erityisesti terrakotta- ja pronssiveistokset sekä seinämaalaukset. Musiikista ja tanssista on epäsuoria todisteita, esimerkiksi esiintyjien kuvia seinämaalauksissa. Arkkitehtuurista on jäänyt todisteita etruskien hautamonumentteihin.[11]

Haudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etruskit tunnetaan parhaiten haudoistaan. He rakensivat jopa kokonaisia kuolleiden kaupunkeja, joissa oli vainajia varten kalustettuja taloja. Nämä nekropolit kertovat paljon etruskien elämästä. Etruskit käyttivät holveja kreikkalaisia enemmän. Etruskit hautasivat vainajansa yksittäin ruumiina, mutta ajan kuluessa polttohautaus yleistyi. Silloinkin hautauurna oli talon muotoinen[12].

Tarquinian ja Cerveterin etruskihautausmaat ovat nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Molemmissa on tuhansia hautoja. Cerveterin haudat on rakennettu kaupungiksi katuineen ja aukioineen. Siellä on monen tyyppisiä hautarakennelmia ja -kumpuja. Tarquiniassa haudat on tehty maan alle kallion sisään. Noin 200 niistä on koristeltu maalauksin.[13]

Prinssi osoittautui prinsessaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 julkistettiin hautalöytö, johon on haudattu prinssi. Hauta löytyi Tarquiniasta, noin 80 kilometrin päästä Roomasta, samasta vuorenrinteestä, josta on aiemmin löytynyt muitakin kuninkaallisia hautoja. Hauta on ehjä ja tutkimuksen kannalta hyvin arvokas. Haudasta löytyi luuranko kivivuoteella, ja sen vierestä keihäs ja rintakehältä solkia, jotka tulkitaan viitan soljiksi. Viitasta ei ole jälkiä. Haudassa oli myös pieni pronssiarkku, jossa voi olla koruja.[14] Luututkimuksissa vainaja kuitenkin paljasti uuden yllätyksen: aseineen haudattu mahtimies olikin mahtinainen. Haudasta löytyi toinenkin vainaja. Hänen ruumiinsa oli vain kasa tuhkaa. Tutkijat arvelivat ensin, että kyseessä oli soturin puoliso, prinsessa, jolle haudasta löytyneet korut kuuluivat. Edelleenkin arvellaan, että tuhkattu vainaja oli puoliso, soturiprinsessan mies. Sukupuoli on varmistunut tutkimuksissa. Soturi itse on osoittautunut 35–40-vuotiaaksi naiseksi.[15]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terrakottaveistos etruskinaisesta. Juhliin pukeuduttiin hyvin, ja niissä aterioitiin makuullaan.

Etruskeilla oli järjestynyt yhteiskunta, joka esimerkiksi rakensi viljelyksille suuria kastelukanavien järjestelmiä ja teki niitä varten kallioleikkauksia. Etruskien vaurastuminen perustui rautakauppaan kreikkalaisten kanssa, mutta myös kuparia, hopeaa ja mustaa buccero-keramiikkaa kaupattiin. Tämä vaurastutti yläluokkaisia sukuja, jotka olivat hallitsevassa asemassa etruskikaupungeissa.[16] Etrurian laaksot olivat viljavia, ja elintarvikkeita voitiin myydä naapurikansoille.[1]

Kauppayhteydet Kreikkaan saivat etruskit samalla omaksumaan kreikkalaisilta näiden kulttuurisia piirteitä, jotka ilmenevät etruskien taiteessa ja uskonnossa. Kreikasta muutti Etruriaan käsityöläisiä ja kauppiaita, joka asettuivat pysyvästi Etruriaan. Käsityötaidoista erityisesti nahkatyöt ja jalkineiden teko hallittiin Etruriassa hyvin.[16]

Naisen asema Etruriassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etruskinaisen paikka ei ollut kotona. Niinpä he osallistuivat juhliin, katsoivat kilpa-ajoja ja nyrkkeilyotteluja sekä osallistuivat uskonnollisiin rituaaleihin. Erityisesti häät ja hautajaiset olivat naisten valmistelemia, mutta heitä oli myös papittarina. Monet naiset olivat hyvin koulutettuja ja he osasivat lukea ja kirjoittaa. Arkielämässä naisen tavallisia tehtäviä olivat kehrääminen ja kutominen, jotka olivat arvostettuja töitä. Naiset saivat pitää oman nimensä avioituessaan, ja heidän asemansa suvun keskuudessa oli vahva. Romalaisaikana vaikuttaneita naisia olivat esimerkiksi kuningasajan Tanaguir ja keisariajan Ugulania.[17] Naapurikansojen oli vaikea hyväksyä naisten itsenäistä asemaa Etruriassa. Roomalainen yläluokkainen mies saattoi vaatia avioeroa, jos hänen vaimonsa liittyi pöytäseurueeseen nauttiakseen viiniä. Myös Rooman pöytäseurueessa oli naisia, mutta he olivat orjia tai alaluokkaisia.[1]

Asuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutus oli keskittynyt kaupunkeihin, jotka oli rakennettu helposti puolustettaville korkeille paikoille, kuten kukkuloille ja jyrkänteiden reunustamille tasangoille[18].

Vetuloniasta vuonna 2010 löydetty asuintalo on tuonut esille uusia asioita etruskien arkielämästä. Talo oli kooltaan 10*15 metriä, ja se oli rakennettu ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla eaa. Talossa oli kellari elintarvikkeiden säilytykseen. Se oli katettu samanlaisilla terrakottatiilillä kuin alueen talot nykyisinkin. Etruskit oppivat foinikialaisilta hammaslääkintätaidon, johon sisältyi kultasiltojen ja osaproteesien teko. [1]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaiset saivat alkuaikoinaan runsaasti vaikutteita etruskeilta. Vaikka roomalainen historiankirjoitus pyrki vähättelemään etruskeja, etruskien valta näkyy esimerkiksi Rooman kuninkaiden nimissä.[19] Roomalaiset lainasivat etruskeilta monia tapoja. Niinpä toogan arvellaan olleen etruskivaate,[20] roomalaisten poliittisten instituutioiden etruskivaikutteilla on spekuloitu[21] ja roomalainen ennustaminen (haruspeksit ja auguurit) perustui etruskien tapoihin. Muita mahdollisia vaikutteita ovat esimerkiksi triumfit, rakennusten pyörökaari ja kaariholvaus sekä roomalainen ylhäisökoti domus.[22][23][24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Damm, Inge: Erilaiset etruskit. Tieteen Kuvalehti, 2/2011.
  2. Robert Guisepi: A History of the Etruscan people including their cities, art, society, rulers and contributions to civilization 2002. History World.
  3. a b c Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 141–142. WSOY, 2006.
  4. Etruscan Civilization Art & Painting.
  5. Robert Guisepi 2002. ETRUSCANS. A History of the Etruscan people including their cities, art, society, rulers and contributions to civilization
  6. Brockhampton dictionary of archaeology, s. 76-77. London: Brockhampton press, 1997. ISBN 1-86019-718-3. (englanniksi)
  7. The Etruscan Tombs at Cerveteri and Tarquinia Richmond University.
  8. Hanna Näsänen: Orvieto - Kaupunki kukkulan huipulla 8.1.2009. Plaza.fi. Viitattu 24.3.2013.
  9. Kozlowski, Jaime: Obsession with Death Domspe.org. Viitattu 24.3.2013.
  10. http://www.mariamilani.com/ancient_civilisation_civilization/ancient_etruscans.htm Tallennettu 13.11.2012
  11. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 126-130. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.
  12. Keitä etruskit olivat? Kookas
  13. Etruscan Necropolises of Cerveteri and Tarquinia Unesco. Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  14. Etruskien prinssihauta Yle uutiset 25.9.2013
  15. Arkeologit hämmentyivät: Keihäineen haudattu etruskiprinssi olikin prinsessa Yle uutiset 22.10.2013
  16. a b Åkesson, Per: Etruskerna 2000. Tukholma. Viitattu 13.11.2012. (ruotsiksi)
  17. Nilsson, Alexandria: Erilaiset etruskit. Tieteen Kuvalehti Historia, 9/2009.
  18. Nielsen, Marjatta, Jorma Kaimio, Eero Jarva: Etruskit, s. 34. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27743-6.
  19. Tuomisto, Pekka: Rooman kuningasaika, s. 260-267. Hämeenlinna: Karisto, 2001. ISBN 951-23-4212-X.
  20. Roman Toga Roman Gift Shop
  21. Ancient Etruscans and Romanisation Mariamiliani. Viitattu 20.12.2012.
  22. The Form of the Early Etruscan and Roman House JSTOR. Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  23. The Arto of Haruspicy Biblioteca Arcana. Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  24. The History of the Arch History and Thought of Western Man. Viitattu 20.12.2012.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etruskien taide.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mika Waltari. Turms, kuolematon : hänen mainen elämänsä noin 520-480 e.Kr. kymmenenä kirjana. Romaani. Helsinki 1969.