Äidinmaito

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaksi näytettä saman äidin samalla kerralla tuottamasta maidosta. Vasemmalla ensimmäinen näyte, oikealla myöhempi näyte.

Äidinmaito on äidin rintamaitoa eli rintojen maitorauhasista erittyvää maitoa, joka on tarkoitettu ihmislapsen ensisijaiseksi ravinnoksi ensimmäisen elinvuoden ajan ja osaksi monipuolista ravintoa sen jälkeen. Lapsen ruokkimista rintamaidolla suoraan nisästä kutsutaan imettämiseksi.

Eritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äidinmaitoa alkaa erittyä rinnoissa raskauden alussa istukan synnyttyä, kun prolaktiinin määrä lisääntyy äidin veressä, estrogeenin ja keltarauhashormonin väärä vähenee, ja rintarauhanen kasvaa. Maidoneritystä nännistä stimuloi vauvan imevä suu.[1]

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rintamaito sisältää kaikki ne ravintoaineet, joita lapsi tarvitsee kasvuunsa ja kehitykseensä. D-vitamiinia siinä ei tosin yleensä ole riittävästi,[1] mikä voi johtua äidin vähäisestä D-vitamiinin saannista.[2]

Sadan gramman annos rintamaitoa sisältää noin 3,5 grammaa rasvaa, 7,4 grammaa hiilihydraattia ja 1,1 grammaa proteiinia. Energiaa annoksessa on noin 65 kilokaloria, josta noin 47 prosenttia tulee rasvasta, 46 prosenttia hiilihydraatista ja 7 prosenttia proteiinista.[3]

Rintamaidon hiilihydraatti on pelkkää laktoosia eli maitosokeria. Rasvahapoista monityydyttymättömiä on noin 15 %, yksittäistyydyttymättömiä 40 % ja tyydyttyneitä 45 %.[3] Tyydyttyneen rasvan osuus ei riipu äidin ruokavaliosta.[4] Proteiineista noin 36 % on kaseiineja, toiset 36 % alfa-laktalbumiinia, noin 9 % immunoglobuliineja ja noin 18 % laktoferriiniä.[5]

Lisäksi rintamaidon sisältämät vasta-aineet suojaavat vauvaa infektioilta.[1] Muutamana synnytyksen jälkeisenä päivänä erittyvässä äidinmaidossa on erittäin paljon immunologisesti vaikuttavia aineita. Tässä maidossa on vain vähän laktoosia ja vähemmän kalsiumia ja kaliumia kuin myöhemmin erittyvässä tavallisessa rintamaidossa. Natriumia, kloridia ja magnesiumia sen sijaan on enemmän.[6]

Rintamaitoon erittyy imettäjän käyttämiä lääkkeitä, joista imeväiseen päätyy keskimäärin vain alle 1 prosentti. Vastasyntyneen elimistön kyky käsitellä lääkeaineita on kuitenkin kehittymätön.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aila Tiitinen: Imetys Lääkärikirja Duodecim. 3.6.2022. Viitattu 4.1.2023.
  2. Ala-Houhala M, Koskinen T, Terho A, Koivula T, Visakorpi J: Maternal compared with infant vitamin D supplementation. Archives of Disease in Childhood 1986 Dec;61(12):1159-63.
  3. a b Äidinmaito, rintamaito Fineli. Viitattu 4.1.2023.
  4. Overview of the Lipids in Breast Milk Verywell Family. Viitattu 13.3.2022. (englanniksi)
  5. Ann Prentice: Constituents of human milk Julkaistu joulukuussa 1996. United Nations University. Viitattu 4.10.2009.
  6. Johanna Mäkelä: GENETIC, PRENATAL AND POSTNATAL DETERMINANTS OF WEIGHT GAIN AND OBESITY IN YOUNG CHILDREN. Väitöskirja, Turun yliopisto 2015. s. 21.
  7. Aila Tiitinen: Raskaus, imetys ja lääkkeet Lääkärikirja Duodecim. 9.5.2022. Viitattu 4.1.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]