Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on kilpirauhasen sairaus, joka aiheuttaa elimistössä laaja-alaisia metabolisia ja entsymaattisia häiriöitä. Oikein diagnosoituna ja hoidettuna ennuste on hyvä, ja tyroksiinilääkityksen kanssa voi elää normaalia elämää.[1]

Kilpirauhasen vajaatoiminta on naisilla neljä kertaa yleisempää kuin miehillä. Suomessa lääkitys on väestöstä noin 300 000:lla eli lähes kuudella prosentilla.[1]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisiä oireita ovat väsymys, unen tarpeen lisääntyminen, palelu, painonnousu, turvotukset, ummetus, muistihäiriöt, yleinen hidastuneisuus, hidastunut aineenvaihdunta ja masennus.[1][2] Hiukset saattavat muuttua kuiviksi ja ohuiksi, hiustenlähtö on tavallista. Ääni voi olla käheä ja naisilla madaltunut. Myös kuukautishäiriöt ovat naisilla tavallisia. Lapsilla kasvun hidastuminen voi olla keskeinen oire. Vajaatoiminta voi aiheuttaa myös lapsettomuutta ja lisää keskenmenon vaaraa. Tyroksiinin vajaatoiminnasta johtuvaa vajaaälyisyyttä ja lyhytkasvuisuutta kutsutaan kretinismiksi.

Vajaatoiminta todetaan helposti verikokeesta, jossa tyypillisesti TSH- eli tyreotropiiniarvo on kohonnut ja T4V-arvo eli vapaa tyroksiini alentunut. Joskus harvoin on kyseessä aivolisäkeperäinen vajaatoiminta, jolloin sekä TSH että T4V (vapaa T4) ovat matalat. Vajaatoiminta voi olla myös piilevää, jolloin oireita saattaa olla, mutta hormoniarvot ovat vielä viitealueella.

Hoito, lääkitys ja sairausloma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vajaatoimintaa hoidetaan yleensä tyroksiinilääkityksellä, jolla pyritään saamaan laboratorioarvot normaalille alueelle. Toisinaan joudutaan annosta nostamaan jopa niin, että TSH pienenee nollaan ja T4V kasvaa viitealueen ylärajan tuntumaan, jotta potilaan oireet katoaisivat.

Oireiden jatkuessa tyroksiiniannoksen nostamisen jälkeen voi lääkäri poikkeustapauksessa harkita Liothyronin- tai Thybon-lääkettä, joka on kilpirauhashormonin niin sanottu T3-muoto. Kyseisiä lääkkeitä käytetään yhdessä tyroksiinin kanssa. Yksistään T3-valmisteilla ei hypotyreoosia ole mahdollista turvallisesti hoitaa, sillä sen vaikutus on niin lyhytaikainen, ettei annosta pystytä säätämään sopivaksi TSH-arvon perusteella.[1]

Lievää hypotyreoosia sairastavan potilaan työkyky ei välttämättä alene. Vakava hypotyreoosi alentaa työkykyä usein pitkäksi ajaksi, jopa vuodeksi. Useimmiten potilaan työkyky palautuu lääkityksellä täysin.[3]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tavallisin vajaatoiminnan syy on autoimmuunitulehdus eli autoimmuunityreoidiitti. Elimistön immuunijärjestelmän tuottamat vasta-aineet käyvät siinä kilpirauhasen kimppuun vähentäen tyroksiinin tuotantoa. Kilpirauhanen saattaa tällöin surkastua.[4] Muita vajaatoiminnan aiheuttajia ovat esimerkiksi leikkaus tai radiojodihoito (kilpirauhassyövän hoidon takia), synnynnäisesti puuttuva kilpirauhanen tai häiriö aivolisäkkeessä.[1] Myös muut tulehdukset voivat aiheuttaa vajaatoimintaa, mutta se on tällöin usein ohimenevää. Vajaatoimintaa voivat aiheuttaa myös jotkin lääkkeet[5][6]

Kilpirauhasen vajaatoimintaan voivat johtaa myös eräiden hivenaineiden puutostilat. Tyroksiinin (T4) rakenneosana on tarpeen neljä jodiatomia. Kuparia tarvitaan aktivoimaan entsyymiä, joka sitoo jodin tyroksiinirunkoon. Sinkkiä tarvitaan aktivoimaan entsyymiä, joka irrottaa valmiin tyroksiinin kilpirauhasen hyytelöstä kulkeutumaan verenkiertoon. Seleeniä tarvitaan elimistössä solutasolla aktivoimaan entsyymiä, joka irrottaa yhden jodiatomin tyroksiinista, jolloin vasta muodostuu kilpirauhashormonin aktiivinen muoto trijodityroniini (T3).

Kilpirauhasen vajaatoiminta eläimillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleistä koirilla, mutta kissoilla sitä esiintyy hyvin harvoin. Kissoilla sen sijaan kilpirauhasen liikatoiminta on yleistä, mutta sitä taas ei esiinny juurikaan koirilla. Koirien kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisin syy on autoimmuunisairauden aiheuttama folikkelisolujen tuhoutuminen kilpirauhaskudoksessa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pertti Mustajoki: Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) Terveyskirjasto.fi. 8.5.2017. Duodecim. Viitattu 30.6.2014.
  2. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  3. Työterveyslaitos. Sairaaksikirjoittamisen ohjeisto viitattu 19.9.2011. [vanhentunut linkki]
  4. Pertti Mustajoki: Autoimmuunisairaudet Terveyskirjasto. 31.5.2017. Viitattu 26.9.2017.
  5. Camilla Schalin-Jäntti: Aikuispotilaan kilpirauhasen vajaatoiminta Duodecim-lehti 20/2005
  6. Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle Thyroxin 25 ja 100 mikrog tabletit (sis. luettelon ongelmalääkkeistä)
  7. Sjastaad, Hove, Sand: ”5”, Physiology of Domestic Animals, s. 217. Oslo: Scandinavian Veterinary Press, 2003. ISBN 82-91743-11-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]