Palelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paleleminen eli palelu on ihmisten elimistön tila, jossa se käynnistää suojautumismekanismeja, jotka vähentävät lämmön häviämistä ja parantavat elimistön kylmänsietoa. Altistuminen kylmälle nostaa verenpainetta, muuttaa veren koostumusta sekä lisää virtsaneritystä. Värinä on merkki siitä, ettei elimistössä ole riittävästi lämpöä. Paleleminen ei ole suoraan verrannollinen ilman lämpötilaan ja vaatetuksen määrään, sillä ilmavirtaukset (tuulisuus tai ilmanvaihto) voivat moninkertaistaa kylmettymisriskin.[1]

Kylmyyden aiheuttamat terveysriskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joka neljäs suomalainen potee sellaista kroonista tautia, jota kylmyys voi pahentaa. Tällaisia ovat esimerkiksi sepelvaltimo- ja verenpainetauti, astma, keuhkoahtauma, diabetes sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Lisäksi kehon jäähtyminen heikentää toimintakykyä sekä saattaa johtaa paleltumiin tai hypotermiaan.[1]

Suomessa sattuu vuosittain 2 500-3 500 kuolemaa, jotka johtuvat kylmyyden suorista tai epäsuorista vaikutuksista.[1]

Paleluherkkyys ja ravitsemustila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ihminen saa ravinnostaan vähemmän energiaa kuin kuluttaa, taipumus paleluun usein lisääntyy. Jos ihminen saa ravinnosta enemmän energiaa kuin kuluttaa, osa ruuan energiasisällöstä poistuu elimistöstä lisääntyneenä hukkalämpönä. Tämä merkitsee paleluherkkyyden vähenemistä.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vuokko Pentzin: Tappavan vaarallinen talvi. Helsingin Sanomat 25.1.2010, sivu D1.