Kohonnut verenpaine

Wikipedia
Ohjattu sivulta Verenpainetauti
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kohonnut verenpaine eli hypertensio (myös verenpainetauti) tarkoittaa, että verenpaine on tavallista korkeampi. Tarkalleen ottaen kyse on hypertensiosta silloin, kun sydän joutuu käyttämään enemmän energiaa kuin tavallisesti.[1] Korkea verenpaine rasittaa sydäntä, jonka on pumpattava veri normaalia suurempaan paineeseen. Verenpainetauti onkin usein syynä sydämen vajaatoimintaan. Verenpainetauti altistaa myös muiden sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, valtimonkovettumataudin, aivohalvauksen ja munuaisten vajaatoiminnan, kehittymiselle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että verenpaineen alentaminen asianmukaisella verenpainelääkityksellä vähentää edellä mainittujen seurannaissairauksien riskiä. Itse verenpainetauti on melko oireeton ja sen haitat ovatkin seurannaissairauksissa.

Munuaissairaudet, valtimonkovettumatauti sekä muut verisuonisairaudet, lisämunuaiskasvaimet ja aivosairaudet saattavat aiheuttaa korkeaa verenpainetta. Verenpainetta kohottavat myös runsas suolan käyttö, stressi, ylipaino, alkoholi ja tupakointi. Useimmissa tapauksissa taudin perimmäinen syy jää kuitenkin epäselväksi, jolloin kyse on niin kutsutusta essentiellistä verenpainetaudista. Taipumus sairastua verenpainetautiin on osaksi myös perinnöllinen. Verenpaineen äkilliset kohoamiset voivat olla vaarallisia, vaikkei varsinaista jatkuvaa kohonnutta verenpainetta olisikaan.[2]

Epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verenpaine tasoon vaikuttavat sekä perimä että elämäntavat. Suolan liikakäyttö, ylipaino ja runsas alkoholinkulutus sekä vähäinen liikunta ovat tärkeimmät riskitekijät. Tupakoitsijoilla on itseasiassa jopa hieman matalampi verenpaine kuin muilla ilmeisesti, koska he painavat hiukan muita vähemmän, mutta tupakka kuitenkin lisää kohonneen verenpaineen aiheuttamia seuraamuksia ja sen haitat siten selvästi ylittävät hyödyt ja tupakoinnin lopettaminen on kohonneesta verenpaineesta kärsivälle aina suositeltavaa.[3]

Kulttuureissa, jossa suolaa saadaan niukasti verenpaine on kaikenikäisillä: yläpaine:100-110 alapaine:60-70. Suomalaisten verenpainetaso on laskenut merkittävästi 1970-luvun alusta, mutta 2000-luvulla edullinen kehitys on pysähtynyt. Suomessa työikäisistä miehistä puolella ja naisista kolmasosalla verenpaine ylittää vähintään lievän hypertension rajan.

Sepelvaltimotauti- ja aivohalvauskuolleisuus kaksinkertaistuvat verenpaineen kohotessa 20/10 mmHg.[4]

Mittaaminen ja diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypertensio aiheuttaa harvoin oireita, joten ainut luotettava tapa diagnosoida se on verenpaineen mittaus. Kun verenpainemittauksen suorittaa lääkäri tai muu terveydenhuollon työntekijä, ovat arvot tavallista korkeampia, mistä käytetään nimitystä valkotakkiverenpaine. Syy sille todennäköisesti jännittäminen mittaustilanteessa. Tämän vuoksi verenpaine mitataan tavallisesti useaan otteeseen, jotta saataisiin luotettava arvo. Mittaukset suoritetaankin mieluummin kotona tai hoitajan kanssa valkotakkiverenpaineen välttämiseksi. On myös olemassa edellistä harvinaisempi piilevä hypertensio, jolla tarkoitetaan että lääkärin vastaanotolla paine on normaali, mutta muuten kohonnut. Perusdiagnostikkaan kuuluu EKG, virtsan liuskakoe ja verikokeista ainankin kalium, natrium ja kreatiini. Sukuanamneesi on tärkeä ja potilaan muut sairaudet selvitetään huolella. Muiden sairauksien hoito vaikuttaa usein lääkkeen valintaan. Elintavat kartoitetaan muun muassa alkoholin ja suolan käytön, tupakoinnin sekä liikunnan osalta. Joskus voidaan tehdä kotona 24 tunnin verenpainerekisteröinti. Siinä potilaalle asetetaan laite, joka mittaa verenpainetta jatkuvasti esimerkiksi 15 minuutin välein. Näin saadaan tarkempi kuva verenpaineen vaihteluista.[5]

Essentiaalinen ja sekundaarinen verenpainetauti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Essentiaali verenpainetauti on kysymyksessä silloin, kun sen taustalla ei ole mitään erityistä syytä tai sen on korkeintaan aiheuttaneet huonot elämäntavat. Sekundaarisella verenpainetaudilla tarkoitetaan muun sairauden aiheuttamaa verenpainetautia:[6]

  • Munuaisperäiset syyt
    • munuaisparenkyymin sairaudet (renaalinen hypertensio)
    • renovaskulaarinen hypertensio
  • Endokrinologiset syyt
    • primaarinen aldosteronismi
    • akromegalia
    • Cushingin oireyhtymä
    • feokromosytooma
    • kilpirauhasen toimintahäiriöt
    • primaarinen hyperparatyreoosi
  • Muut syyt
    • aivokasvaimet
    • aortan koarktaatio
    • monogeneettiset hypertensiomuodot (muun muassa Liddlen oireyhtymä)
    • uniapnea

Eksogeeninen verenpainetauti tarkoittaa jonkun aineen (esimerkiksi lääkkeen tai huumeen) aiheuttamaa hypertensiota.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Verenpainelääke

Mikäli verenpainetaudin syy saadaan selvitetyksi, hoito kohdistetaan siihen. Myös yllä mainittujen riskitekijöiden vähentäminen kuuluu perushoitoon. Myös liikunnalla on jonkin verran verenpainetta alentavaa vaikutusta. Tupakointi ja runsas suolan sekä alkoholin käyttö nostavat verenpainetta, joten niitä tulee vähentää. Mitä korkeampi verenpaine on sitä nopeammin siirrytään lääkehoitoon.

Verenpainelääkkeitä on monenlaisia ja niiden vaikutus on yksilöllistä. Usein joudutaan hakemaan sopiva lääke tai lääkeyhdistelmä kokeilemalla. Yleensä verenpainetaudin hoito vaatii pysyvää lääkitystä. Jos lääkitys lopetetaan, verenpainearvot nousevat tavallisesti varsin pian liian korkeiksi. Lääkärin määräämät verenpainelääkkeet ovat vähintään peruskorvattavia (35 % myyntihinnasta), mutta osalla potilaista on mahdollisuus saada verenpainelääkkeisiin erityiskorvaus. Erityiskorvaus vaatii lääkäriltä B-lausunnon, jonka perusteella Kansaneläkelaitos päättää erityiskorvauksen myöntämisestä. Oikeus erityiskorvaukseen ilmenee Kela-kortin takana olevasta numerosta 205, jolloin korvauksen suuruus on 65 % lääkkeen myyntihinnasta.

Arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisten verenpainetaulukko [7]
Luokka Systolinen/yläpaine, mmHg Diastolinen/alapaine, mmHg
Alhainen paine
< 90
< 60
Ihannearvo
90 – 119
60 – 79
Normaali
120 – 129
80 – 85
Tyydyttävä
130 – 139
85 – 89
Lievästi kohonnut
140 – 159
90 – 99
Kohtalaisesti kohonnut
160 – 179
100 – 109
Huomattavasti kohonnut
≥ 180
≥ 110
Hypertensiivinen kriisi
≥ 200
≥ 130

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]