Ramipriili

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ramipriili
Ramipriili
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(2S,3aS,6aS)-1-[(2S)-2-[[(2S)-1-etoksi-1-okso-4-fenyylibutan-2-yyli]amino]propanoyyli]-3,3a,4,5,6,6a-heksahydro-2H-syklopenta[b]pyrroli-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 87333-19-5
ATC-koodi C09AA05
PubChem 5362129
DrugBank DB00178
Kemialliset tiedot
Kaava C23H32N2O5 
Moolimassa 416,506
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 109 °C (228 °F) [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 50-60 %[2]
Proteiinisitoutuminen 73%[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika Ramiprilaatti 13-17 h[3]
Ekskreetio Renaalinen[2]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Ramipriili (C23H32N2O5) on peptidomimeetti eli peptidien vaikutuksia matkiva orgaaninen yhdiste. Yhdiste kuuluu niin kutsuttuihin ACE-estäjiin ja sitä käytetään lääkkeenä korkean verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramipriili on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen ominaiskiertokyky happamaksi tehdyssä etanoliliuoksessa on +33,2°[1].

Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramipriili on helposti imeytyvä aihiolääke ja metaboloituu ihmisen maksassa esteraasientsyymien vaikutuksesta aktiiviseksi dikarboksyylihapoksi ramiprilaatiksi.[1][3] Ramiprilaatti on angiotensiinikonvertaasin inhibiittori ja verenpainetta alentava vaikutus perustuu tämän entsyymin toiminnan estämiseen. Angiotensiinikonvertaasin toiminnan estyessä angiotensiinin pilkkoutuminen verisuonia supistaviksi ja siten verenpainetta kohottaviksi lyhyemmiksi peptideiksi vähenee. Myös verenpainetta laskevan peptidin bradykiniinin hajoaminen vähenee angiotensiivikonvertaasin inaktivoituessa.[4]

Ramipriilia käytetään korkean verenpaineen alentamiseen esimerkiksi sepelvaltimotautia tai diabetestä sairastavilla, sydämen vajaatoiminnan hoitamiseen ja sydäninfarktista toipuvilla potilailla. Ramipriili ehkäisee myös sydämen paksuuntumista ja sydäntapahtumia kuten infarktin riskiä.[4][5]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramipriili voi aiheuttaa väsymystä, huimausta, huonovointisuutta, mahakipuja, ripulia, pääkipua, kuivaa yskää ja myös allergisia oireita kuten ihottumaa on raportoitu.[6][7]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramipriilin synteesin lähtöaineena on seriinistä johdettu 2-asetamido-3-kloori-propaanihapon metyyliesteri, joka reagoi syklopentanonin ja pyrrolidiinin muodostaman enamiinin kanssa muodostaen asetamidoketonin, joka happamissa olosuhteissa syklisoituu muodostaen fuusioituneen dihydropyrrolidiinirenkaan. Tämä välituote pelkistetään vedyttämällä ja muodostuneen raseemisen seoksen enantiomeerit erotetaan resoluutiolla. Näin saatu pyrrolidiinikarboksyylihappojohdannaisen typpiatomi reagoi karboksyylihappojohdannaisen kanssa disykloheksyylikarbodi-imidin katalysoimana muodostaen amidin.[8]

Ramipril synthesis.png

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1394-1395. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 757. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.9.2014). (englanniksi)
  3. a b Pauli Ylitalo: 36. Verenpainetaudin, angina pectoriksen ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoito Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 10.9.2014.
  4. a b Ramipril DrugBank. Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)
  5. Ramipriili suojaa sydäntä myös paksuuntumalta 16.10.2001. Duodecim. Viitattu 10.9.2014.
  6. Ramipril Drugs.com. The American Society of Health-System Pharmacists. Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)
  7. Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Cardiovascular Drugs, s. 178-179. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53268-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.9.2014). (englanniksi)
  8. Daniel Lednicer: Strategies for Organic Drug Synthesis and Design, s. 249. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-39959-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.9.2014). (englanniksi)