Losartaani
| |
| |
Losartaani
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [2-butyyli-5-kloori-3-[[4-[2-(2H-tetratsol-5-yyli)fenyyli]fenyyli]metyyli]imidatsol-4-yyli]metanoli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C09 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C22H23N6ClO |
| Moolimassa | 422,914 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 184 °C [2] |
| Liukoisuus veteen | 0,82 mg/l[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 33 %[3] |
| Proteiinisitoutuminen | 99,7 %[1] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 2 tuntia[3] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Losartaani (C22H23N6ClO) on korkean verenpaineen hoitoon käytettävä lääkeaine. Aine kuuluu angiotensiinireseptorien salpaajiin.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Losartaanin vaikutus perustuu angiotensiini II -reseptorien eli AT-reseptorien toiminnan estämiseen. AT-reseptorit supistavat verisuonia, joten niiden salpaaminen laajentaa verisuonia ja siten alentaa verenpainetta. Losartaani tuli markkinoille vuosina 1994–1995 ja oli ensimmäinen tähän luokkaan kuuluva lääkeaine. Losartaani metaboloituu maksassa karboksyylihappojohdannaiseksi, joka on aktiivinen metaboliitti ja jonka vaikutusaika on pidempi kuin itse losartaanin. Markkinoilla olevat valmisteet sisältävät vaikuttavaa ainetta 12,5, 50 tai 100 mg tablettia kohden. Losartaania voidaan käyttää myös yhdistelmälääkkeenä hydroklooritiatsidin kanssa.[3][1][4][5]
Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Losartaani on yleisesti hyvin siedetty lääkeaine. Sen aiheuttamia sivuvaikutuksia voivat olla pääkipu, väsymys, huimaus, vatsakipu, ripuli ja lihaskrampit.[6] Toisin kuin angiokonvertaasientsyymin estäjät, losartaani ei aiheuta yskää[4]. Munuaisten heikosta toiminnasta kärsivillä potilailla voi esiintyä hyperkalemiaa losartaanin käytön vuoksi.[6] Vuonna 2010 julkaistun meta-analyysin mukaan losartaani voi hieman nostaa potilaan riskiä sairastua keuhkosyöpään.[7][8]
Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Losartaanisynteesin kaksi keskeistä välituottetta ovat 2-butyyli-4-kloori-5-hydroksimetyyli-imidatsoli ja aromaattinen 2-halonitriili, usein 2-brominitriili. Nämä välituoteet reagoivat keskenään, ja viimeisessä vaiheessa nitriiliryhmä reagoi natriumatsidin kanssa muodostaen tetratsolirenkaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Losartan DrugBank. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Physical properties: Losartan NLM Viitattu 19.11.2012
- ↑ a b c Pauli Ylitalo: 36. Verenpainetaudin, angina pectoriksen ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoito Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 16.10.2023.
- ↑ a b Ilkka Tikkanen ja Tuula Tikkanen: Angiotensiini II -antagonistit. Duodecim, 1995, 111. vsk, nro 18, s. 1733. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.11.2012.
- ↑ a b Walter Cabri, Romano Di Fabio: From Bench to Market: The Evolution of Chemical Synthesis, s. 121–127. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-850383-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.11.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Losartan Side Effects Drugs.com. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Ilke Sipahi et al.: Angiotensin-receptor blockade and risk of cancer: meta-analysis of randomised controlled trials. The Lancet Oncology, 2010, 11. vsk, nro 7, s. 627–636. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Jaana Ahlblad: Losartaani nostaa syöpäriskiä? Lääkärilehti.fi. 14.06.2010. Viitattu 19.11.2012.